Laurin pikkusisko Hanne oli taiteellinen nuori tyttö, joka rakasti eläimiä yli kaiken. Hän oli ollut isänsä Jussin kanssa vierailulla mummolassa ja löytänyt rannalta sairaan kuikanpoikasen. Lintu ei jaksanut edes avata silmiään kun Hanne oli nostanut sen varovasti kämmenelleen. Hanne halusi ottaa linnun mukaansa ja hoitaa sitä. Jussi oli ollut erimieltä, mutta suostunut lopuksi tytön vaatimuksiin.
He ajoivat suoraan Sankkoniemeen, jossa Hannen äiti Eva ja Lauri odottivat heitä veneen kanssa. Perheen oli tarkoitus heti Hannen ja Jussin saavuttua palata takaisin saareen, mutta nyt asiat mutkistuivat. Hanne vei sairaan linnunpoikasen pirttiin, jossa lintua tarkasteltiin ja tutkittiin sillä hätä ja huoli oli siirtynyt kaikkiin paikalla olleisiin.
Eva sen huomasi, jotain outoa oli linnun toisessa sieraimessa. Se outo liikkui ja todellakin nyt sen kaikki näkiväti, sieraimeen oli tunkeutunut mato. Alkoi tosi toimet, Mandi haki pinsetit. Hanna piti linnusta varovasti kiinni samalla kun Eva veti pinseteillä madon sentti sentiltä ulos linnun nokasta. Kun toimenpide oli tehty lintu alkoi äännellä. Pelstuspartiolaiset kuuntelivat heiveröistä vikisevää ääntä, ilmeet olivat helpottuneita, pahin oli ohi, mutta mitä nyt tehdään.
Mandi päätti soittaa veljelleen joka oli luontoharrastelija ja intohimoinen lintujen bongaaja. Mandin veli antoi ohjeita, joita alettiin toteuttamaan. Ensin alkoi linnun syöttäminen ja vahvaksi saattaminen. Porukalla häärättiin pitkin tonttia, kaivettiin pieniä matoja ja syötettiin nälkäiselle. Pienellä lusikalla juotettiin vettä. Sitten tehtiin leipäkoriin peti ja kukin vuorollaan toimi sairaanhoitajana. Ahtoset päättivät jäädä yökylään seuraamaan poikasen tervehtymistä. Potilaan peti kannettiin pitsikuistille ja jokainen kömpi vuorollaan nukkumaan, mutta vasta kun oli varmistettu, että kuikanpoikanen nukkui.
Seuraavana aamuna Hanne heräsi ensin, heti perään Paavo ja muutkin olivat kumma kyllä heti jalkeilla ja niin aamuvirkkuja, että se ei ollut kovin tavallista näin kesäaikaan Sankkoniemessä. Pitsikuistilta kuului ääntelyä. Kaikki kokoontuivat poikasen ympärille, sen suu oli ammollaan odottamassa ruokaa. Se oli pirteä ja reipas. Kuikanpoikanen syötettiin ja juotettiin.
Aamiaispöydästa aikuiset seurasivat kuinka poikanen juoksenteli ulkona Hannen perässä, piti kai Hannea emonaan. Siinä syödessä mietittiin linnun kohtaloa ja päätettiin, että se pitää palauttaa luontoon. Hannen isä huokasi, mutta mikäs auttoi hänellä alkoi sadan kilometrin kotiuttamismatka maalle. Vaikka kaikki olisivat halunneet poikasen jäävän Sankkoniemeen, ymmärrettiin myös, että sen paikka oli oman lintuemon luona. Kun oli saatu vielä tietoa, että kuikkaemo ei hylkää poikasijaan vaikka ne olisivat olleet ihmisten lähellä.
Oli jo ilta kun Hanne ja Jussi palasivat takaisin Sankkoniemeen. Mummolan järven rantakaislikossa oli ollut useita kuikkapoikueita pesimässä. Sinne lähelle pesimäaluetta olivat Jussi ja Hanne poikasen veneestä varovasti veteen laskeneet. Se oli aluksi yrittänyt uida veneen perässä. Rantatörmältä olivat Jussi ja Hanne kiikarilla seuranneet kun ylväs kuikkaemo oli poikasensa löytänyt ja lopuksi siipiensä suojaan hyväksynyt.
.jpg)
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti