KUKKIA JA AURINKOA

Saavuimme Hollantiin maanantai iltana12.3.2012 lentokoneen ollessa puolisen tuntia aikataulusta myöhässä. Matka sujui Kajaanista Helsinkiin rattoisasti. Tapasimme Kajaanin kentällä tuttavaperheen, joka oli paluumatkalla kotiinsa Belgiaan. Helsingin kentällä söimme yhdessä välipalaa.

Ei niin hyvää, että ei jotain pahaakin.

Silmälasestani lähti sanka Kajaanin lentokentällä, joten otin käyttöön toiset silmälasini. Helsingissä noustessamme Amsterdamiin lähtevään koneeseen, edelläni nousevan miehen selkäreppu iskeytyi kasvoihini ja silmälasini lensivät kaaressa kohti allamme olevaa kenttää, jollain ihmeen konstilla sain kopin niistä ja selvisin säikähdyksellä. Amsterdamin kentällä meitä oli vastassa Petzen poika. Lähdimme kohti parkkihallia. Matkalla Taren autolle kompastuin maassa olevaan betonihalkeamaan ja tein täyssukelluksen pää edellä betoniin. Silmälasini lentivät kolme metriä eteenpäin, mutta ne selvisivät ilmalennosta vaurioitta. Toisin kävi minun sain aikamoisen tällin päähäni sekä oikean käden kaksi sormea venähti. Alku ei ollut lupaava, mutta onneksi aurinko päätti parantaa minut ja alkoi heti oitis hoitamaan ja lämmittämään raihnaista kehoani..

Olemme tehneet pitkiä kävelylenkkejä kauniissa puistojen ympäröimässä Heemstedessä, olemme vierailleet useasti Haarlemin kaupungissa. Haarlem on kaupunki, jossa Petze on syntynyt ja elänyt suurimman osan elämästään. Haarlemin kapeat kävelykadut, vilkas kauppatori ja lukuisat aurinkoterassit ovat paikkoja, joissa viihdymme. Vierailimme myös Zandvoortissa, joka on lomailijoiden suosima merenrantakylä, upeine hiekkarantoineen, rantakahviloineen ja ostoskatuineen.

Olen suorastaan rakastunut paikallisiin kirpputoreihin sillä ne ovat todellisia aarreaittoja. Olen kartuttanut nukkekotini kalustusta vanhoilla käsintehdyillä antiikkihuonekaluilla. Lisäksi olen tehnyt uskomattomia löytöjä, miniatyyrikokoisia messinkisiä pannuja, kannuja, kynttiläjalkoja yms. Ja hinnat ovat lähes ilmaisia jos verrataan suomalaisiin nukketaloesineisiin. Nähtäväksi jää kuinka kuljetan aarteeni Suomeen.

Alku ei ole Petzellekään ollut ihan normaalia rutiinia. Olemme vierailleet pariin otteeseen paikallisessa sairaalassa erilaisissa kokeissa sillä Petze joutuu pieneen leikkaukseen 5.4 joten pääsiäiseksi suunnittelemamme matka Roomaan jää tältä erää toteutumatta. Petze ei ole ikinä ollut sairaalassa saati leikkauksissa, joten kokemus on hänelle uusi ja luonnollisesti pelottavaakin. Terveydenhuolto pelaa täällä sujuvasti. Petze tilasi täältä ajan ns. kotilääkärilleen ennen lähtöämme Suomesta. Nyt vajaa kolme viikkoa ja leikkaus on varattu ensiviikon torstaiksi päiväkirurgiselleosastolle. Ei onnistuisi Suomessa.

Tänään perjantaina 30.3 sää on tuulinen ja kolea. Kymmenen päivän lämpöaalto on ohi, mutta toivottavasti aurinko palaa pian takaisin.

HUII tältä erää!

ELÄMÄNI ERI VÄREISSÄ

Olen piirtänyt ja maalannut tauluja koko ikäni. Kansakoulussa vesivärityöni päätyivät aina luokan seinälle. Kansakoulun päästötodistuksessa on erikoismaininta erinomaisista kädentaidoistani. Luokkamme voitti mm.Suomen kotiseutukansiokilpailun. Piirsin kuvituksen sekä kirjoitin pieniä artikkeleita kotiseutuni historiasta. Myöhemmin aikuisena suorittaessani Seinäjoen iltalukiota ei opetusohjelmassamme ollut taideaineita, mutta harrastuksena piirtäminen ja maalaus säilyi.

Aloin maalaamaan öljyväreillä 1970-luvun alussa. Minulla on öljyväritöitä kotini seinillä, kesämökilläni ja varastossa, muutamia töitäni olen antanut lahjaksi ystävilleni.

Pullot

Pullot on ensimmäisiä öljyväritöitäni 970-luvun alku puolelta. Taulussa on ajan jättämiä kulumisen jälkiä.



Seitkytluvulle sijoittuu taulu Toisen asteen depression. Taulu kertoo pitkän ihmissuhteen loppumisesta vuonna 1977. Maalasin taulun valmiiksi vuonna 1981 öljyvärimaalauskurssilla Kajaanissa.

Toisen asteen depressio

Kahdeksankytluku oli tuottoisaa ja luovaa aikaa. Olin mennyt naimisiin ja saanut esikoiseni. Onnen voi aistia äiti ja poika taulusta sekä kukkatöistä, joita tuolloin maalasin.

Äiti ja poika

Verenpisarat

Sinivuokkoja

Yhdeksänkymmenluku oli työntäyteinen. Olin eronnut ja kahden pienen pojan yksinhuoltaja äiti. Lisäksi olin aloittanut oman yrityksen pyörittämisen. Työ ja lapset veivät aikani harrastuksilta, mutta jatkoin aina kun luovuuden kipinä iski.

Nicaragualainen nainen

Taulu nicaragualainen naisen hahmottelu alkoi jo 1980-luvun loppulla ja valmistui vuonna 1992. Taulu kertoo avioliittoni lopun alkamisesta.

Kalliomäen keisari

Appiukko täytti 70-vuotta vuonna 1992. Maalasin hänelle taulun Kalliomäen keisari.



Kaksituhattaluvun puolivälistä alkaen sain mahdollisuuden omistautua taideharrastuksille. Osallistuin mm. maanantaimaalarit ryhmään, jossa perehdyimme värioppiin sekä valoihin ja varjoihin asetelmien muodossa.

Pullo ja savipotti

Syksyn satoa

Teetä ja sympatiaa

Hedelmävati

 Kesä vuonna 2005 oli kaunis ja lämmin antaen vapauden hullutella tunteilla. Siitä kertoo taulu tanssi laiturilla.

Tanssi laiturilla

Teepotti kumossa

Teepotti kumossa aloitti uuden vaiheen maalauksissani, annoin mielikuvitukselleni vallan. Olin tavannut Petzen keväällä 2006. Inspiraatioita ammensin yhteisiltä matkoiltamme Hollannista. Teepotti vuodelta 2009 löysi paikkansa Petzen seinältä, Hanneksen Petzen kuvataitelija veljen taulujen rinnalle.



Syksyllä 2010 menin posliininmaalauskurssille. Kaapissani oli vanhoja Arabian valkoisia lautasia, joille loin uuden elämän.

  Matala lautanen sarjasta Ruska.

Syviä lautasia sarjasta Ruska.

Tällä hetkellä viimeistelen uutta ja mielenkiintoista työtä, tarkoituksenani on tehdä kolmen - neljän taulun sarja, värien leikkiessä kankaalla erilaisten puiden muodossa. Idean sain Hollannista, tein luonnoksen ensimmäiseen puuhuni jo vuonna 2010, nyt ensimmäinen taulu on viimeisiä siveltimen vetoja vaille valmis.

04.03.2012

Uusi alku, ikäänkuin palaisin kuuskytluvulle ja aikaan jolloin aloin maalata julisteita.


Ei luovuuteni ole vain maalaamista. Rakastan vanhojen esineiden entisöintia. 

Kuva olohuoneestani, jonka keskiössä on Askon kahdeksankulmainen ns. tupakkapöytä vuodelta no jaa. Löysin pöydän pilalle hiottuna kirpparilta Oulusta. Entisöin sen huolella ja nyt se on olohuoneeni helmi kuten anoppilan yläkertaan unohdetut kuuskytluvun nojatuolit, jotka verhoilin kahdella eri värisella kankaalla. Idean lamppuihin löysin retropubista.

Lopuksi kuva isosta ruskasarjan hedelmälautasesta, jonka päällä on matalalautanen ; )


Kun luo uutta, elää ja on onnelinen.

Mandi 6.3.2012