JOULUKIRJE

Mietteitä menneestä

Vuosi 2014 on jäämässä taakse, olemme hiljentymässä joulunviettoon. Tästä vuodesta on jäänyt kivoja muistoja.

Keväinen Nuasjärvi

Kevät oli leuto ja vähäluminen. Vietimme paljon aikaa mökilläni. Sain tehtyä runsaasti tulevaan kesään valmistelevia töitä, jotka muina vuosina olivat jääneet toukokuun lopulle. Emme näet matkustaneet Hollantiin vaan vietimme kevään Suomessa. 

Piknikillä

 

Alkuvuodesta pidin kirpputoreja, keräsin matkarahoja kesän USA:n matkaamme varten.

 

Kirpputoripöytä

Vierailimme huhtikuussa Tampereella Hannan luona. Juhlimme etukäteen Petzen syntymäpäivää Petzen lasten ja Hannan sulhasen kanssa.

Petze, lapset ja Lauri

Olimme tehneet jo vuosia aijemmin suunnitelman, että vietämme 16.6.2014 Petzen syntymäpäivän USA:ssa. Kesäkuun alussa lensimme New Yorkiin. Syntymäpäivää juhlittiin meren poukamassa Long Islandilla Petzen sisaren pojan perheen luona.

Petzen sisar lensi Hollannista mukaan juhlaan. 

New Yorkin pilvenpiirtäjiä

Petze, minä, Lynn, Bart ja Erna

Palasimme koleaan Suomeen juhannusaattona. Juhannus meni nukkuessamme aikaeroa umpeen.

Heinäkuussa alkoivat helteet. Esikoinen tuli lomalle ja viihtyi kolme viikkoa. Noiden viikkojen aikana teimme poikien kanssa mökkitöitä, mutta suurimman osan ajasta löhöilimme auringossa. Kesän suosituin paikka oli ehdottomasti laituriolohuone ja paras työsuorituksemme saunan ulosmenovesiputken korjaus.

Kesäolohuone

Saunan rikkoutunut vesiputki löytyi vihdoin

Syyskuussa matkustimme Hollantiin. Saimme nauttia Hollannin historian lämpöisimmästä lokakuusta. Tapasimme ystäviämme, sukua ja tutustuimme mm. Rotterdamiin.

Rotterdamissa

 

 Petzestä oli keväällä tullut isoisoisä. 

Sinara isoisoisän sylissä

Marraskuussa palasimme Suomeen ja häähumuun. Esikoinen ja Piia vihittiin 15.11.2014 Paavalinkirkossa Helsingissa. Hääjuhla oli lähiperheen lämminhenkinen juhla.

Tuore aviopari

Paluu kaamoksen keskelle Korpeen ei oikein miellyttänyt, mutta siitä on selvitty ja elämä jatkuu.

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta vuotta.

Mandi

Esan ja Piian häät Helsingissä 15.11.2014

Alttarilla

Saavuimme Helsinki - Vantaa lentoasemalla 14.11.2014 hieman myöhässä noin kello 15.00. Kävimme Finnairin tiskillä perumassa iltalentomme Korpeen. Nousimme lentokenttäbussiin ja lähdimme kohti Helsingin keskustaa. Rautatietorilta otimme taxin huoneistohotelliin. Olimme yöpyneet aikaisemmin samassa huoneistohotellissa ja olimme olleet tyytyväisiä yksiöömme. Saapuessamme sisään huoneeseen koimme pettymyksen. Huone oli pienempi kuin aikaisemman vierailun huone ja vuodekin vain noin 140 cm leveä. No, siihen oli tyytyminen vaikka kävimmekin kiivaan sanavaihdon Petzen kanssa jäämmekö vai lähdemmekö pois. Minun syyksi lankesi tietenkin epäonnistunut hotellivalinta. Otin syyn tyynenä tai vähemmän tyynenä vastaan.

Ehkä me sovitaan

Esa ja Topi tulivat illalla hotelliimme hakemaan Topille ostamamiani tulijaisvaatteita. Esa katsoi sänkyä ja kysyi "Miten mahdatta mahtua nukkumaan tuohon". No, se jää nähtäväksi. Poikien poistuessa lähdimme etsimään iltapalapaikkaa. Se löytyikin aivan nurkan takaa. Söimme Hesburgerissa hampurilaiset. Paluumatkalla täydensimme jääkaappia aamiaista varten Alepasta. Nukuin yöni hieman levottomasti, mutta nukuin kuitenkin. Aamulla viereltäni nousi kiukkuinen mies. Joimme aamukahvit, Petzekin rauhottui. Alkoi valmistautuminen hääjuhlaan.

Kahvia ja ehostusta

Onko tää hyvä näin

Aamuäreä kumppanini

Lähdimme raitiovaunulla kohti Paavalinkirkkoa. Saavuimme paikalle juuri sopivasti puolisen tuntia ennen hääjuhlan alkua. Kirkon ovella kohtasin ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen ex-mieheni ja hänen kumppaninsa. Tunnelma oli aluksi kireähkö. Istumajärjestys oli laadittu siten, että istuin ex-mieheni ja kuopuksen kanssa vierekkäin alttarin eteen laitetuilla tuoleilla ja Petze ja ex-mieheni puoliso Unni takanamme. Piian suku istui vastakkaisella puolella alttaria.

Petze ja Unni

Piian sukua

Urut alkoivat soimaan, Piian isä luovutti Piian Esalle, joka odotti käytävällä alttarin edessä. Vihkiminen alkoi. Vihkikaava tapahtui osaksi kahdella eri kielellä suomen- ja englanninkielellä.

Alttarilla

Kuopus toimi valokuvaajana. Tokihan häävieraiden kameratkin ikuistivat vihkimistilaisuuden yksityiskohtia. Kun pari oli tahtonut toisensa, saimme kuulla upean yksinlaulun elokuvasta Leijonakuningas, Elämän tie.

Tuore aviopari

Seurasi onnittelukierros ja ryhmäkuvat eri kokoonpanoilla.

Morsian, sulhanen ja molempien vanhemmat.

Kuopus valokuvaajana

Kirkosta siirryimme Piian ja Esan kotiin, jossa oli katettuna hääkahvipöytä. Nautimme ensin alkumaljat ja siirryimme herkkujen kimppuun. Esa oli valmistanut videon omasta ja Piian lapsuudesta aina aikuisuuteen asti. Valokuvia ja videopätkiä heistä molemmista ja meistä vanhemmista. Video kertoi myös kuinka he tapasivat ja alkoivat seurustelemaan ja nyt yli 12-vuoden jälkeen seurustelu oli sinetöity avioliitolla.

Kumpi polkaisee napakammin

Hääpari ei halunnut lahjoja. Mutta niitä tuli kuten tavallista. Rahaakin taisi sujahtaa molempien taskuun. Unni oli kutonut kauniin villapeitteen, johon hän oli kirjannut Piia ja Esan nimet ja hääpäivän. Minä olin säästänyt Esalle hänen ensimmäisen öljyvärityönsä, jonka hän oli maalannut noin kuusivuotiaana, kuva esittää hääparia.

Unnin taidon näyte

Hääpari oli varannut päivällisen Sokos Hotellin Loiste ravintolaan.

Päivi ja tytöt sekä hääpari

Esan isä, Unni sekä Petze ja minä

Alkupaloja

Sokos Hotelli Presidentti sweet oli myös varattu hääparille. Sweet oli sopivan kokoinen hääseurueen jatkopaikaksi. Mikä tärkeää siellä oli riittävästi tilaa kaikille mm. lapsille leikkiä ja askarrella.

Piian sukua

Esan sukua

Äiti ja tytär

Oli aika palata nukkumaan omaan pieneen "sweettiimme" sillä seuraavana päivänä oli edessä pitkä junamatka Korpeen. Tuskin olisimme selvinneet junamatkasta ongelmitta, mikäli kuopus ei olisi ollut mukana. Meillä oli kaksi isoa matkalaukkua ja pari pienempää. Kuopus nosti raskaat matkatavaramme junaan. Kuopion junanvaihdossa raahasi laukut toiseen junaan sekä nosti lopuksi matkatavarat ulos junasta Korven asemalla, jossa Petzen poika oli meitä autolla vastassa.

Kirjavan sävyinen syysseikkailumme jäi taaksemme ja tumma kaamos laskeutui yllemme.

Mandi 22.12.2014

Heemstede, Haarlem, Amsterdam ja muut pienemmät kylät.

17.10.2014 oli ns. day off. No, joo jotain pyykkäystä ja pölypallojen siirtelyä. Almanakkamme täyttyi tapaamista ja vierailuista, mutta pidimme varamme, että emme rasita liikaa itseämme. Välipäivinä otimme rennosti.



18.10.2014 Tapasimme Petzen vanhan ystävän Bob´in Haarlemissa. Bob on golfin ammattilainen ja viettää paljon aikaansa Portugalin golfkentillä opettamassa ja pelaamassa.

Kaverukset

19.10.2014 Olin saanut tietää jo hieman aijemmin Esan ja Piian aikeista avioitua sinä samaisena marraskuun viikonloppuna kun palaisimme takaisin Suomeen. Aloitin puhelin- ja nettiviestinnän Finnairin kanssa jatkolennon muuttamiseksi Helsingistä perjantai-illan lennosta sunnuntaipäivän lennolle Kajaaniin.  Finnair, jonka kautta olimme ostaneet meno-paluu matkalippumme Kajaani - Amsterdam - Kajaani pyysi lipun vaihdosta täyttä maksua eli yli 350 e/hlö/suunta. Samaan aikaan olisimme kuitenkin voineet ostaa jatkolennot netistä Flyben kautta 84 euroa/hlö/suunta. Kävimme useita puhelinkeskusteluita niin Flyben kuin Finnairinkin kanssa emmekä päässeet eteenpäin. Flybe heitti puhelut Amerikan tai Englannin agenteille ja Finnair yritti rahastaa. Jouduimme perumaan lentomme Helsingistä Kajaaniin. Päätimme palata Kajaaniin junalla. Se siitä.

Olin tohkeissani mitä panisin päälleni hääjuhlaan, joten day off päivät ja matkat vieraille paikkakunnille sisälsivät putiikkikierroksia.

20.11.2014 Matkustimme Leideniin. Olimme olleet Esan ja Piian kanssa Leidenissä viettämässä äitienpäivää muutama vuosi aikaisemmin ja kuinka ollakaan löysin etsimäni jakun juuri sieltä.
Nyt vielä hame, pusero, kengät ja hattu.

Pussukassa uusi juhlajakku

Hame löytyi myöhemmin Haarlemista samoin kengät ja hattu, pusero Heemstedestä. Hattu oli kirpputorilöytö ; )

Sovetustuokio

Viikko vierähti Heemstedessä. Jouduimme perumaan sovitun matkan Nijmegeniin Roland`in synttäreille  koska Hollantiin oli annettu alkuviikosta myrskyvaroitus. Myrskyvaroitus osottautui aiheettomaksi, mutta siirsimme tapaamisemme ensi kevääseen. Petze kävi tarkistuttamassa terveydentilansa lääkärissä sekä otatti verikokeet paikallisessa sairaalassa. Terve mies verikoiden mukaan, mutta huimausoireet kiusasivat, lääkkeeksi fysioterapiaa. Viikko oli rauhallinen, vietimme koti-iltoja lukien ja istuen juttelemassa kynttilän valossa.

25.10.2014 Cotton blub ja öinen Amsterdam. Aivan ihana ilta Jazz-musiikin parissa iloisessa Amsterdamissa. Erna, Edi, Marion, Petze ja minä. Club Cotton kuuluu Ernan ja Petzen suosikkeihin jo yli viidenkymmenen vuoden ajalta. Pubissa soitti Jazz-orkesteri ja paikat täyttyi musiikin kuuntelijoista. Matkalla takaisin rautatieasemalle käväisin kuvauttamassa itseni kuuluisalla sateenkaariterassilla. Söimme tulista iltapalaa kiinalaisessa ravintolassa. Kiinalaisessa meitä palveli viehättävä tiibettiläinen tarjoilija.

Amsterdamin Cotton Club

Upeaa jazz-musiikkia

Pojat baaritiskillä

Edi ja Marion

Erna öisellä kujalla Amsterdamissa

Sateenkaariravintolan terassilla

Iltapalaa odotellessa

Tulinen lihapullakeitto

Ihana ilta Amsterdamin yössä

Amsterdamin öisen seikkailun jälkeen huilasimme pari päivää. Seuraavaksi matkustimme Leidenin kautta Noordwijk aan Zeen viehättävään rantakylään.

28.10. 2014 Noordwijk,  Kävelimme tuulisella autiolla hiekkarannalla, keräilin simpukoita reppuuni, kahvittelimme rantakahvilassa, tutustuminen kylän ostoskatuun. Viihdyn meren rannalla siellä on helppo hengittää. Palasimme bussilla Leideniin, jossa teimme jotain kamalaa jälkikäteen ajateltuna. Riskeerasimme terveyttämme juoksemalla juuri lähdössä olevaan junaan. Ovet olivat sulkeutumassa olin jo junan eteisessä ja vetäisin Petzen sisään, samalla minulta putosi toinen kenkä junan sisääntuloaskelmalle, joku asemalla ollut nainen pisti kätensä ovien väliin jotta ne eivät sulkeutuisi ja sain kengän viimetipassa nostettua mukaan. Petze huokaisi lakoonisesti, kun olimme jo sisällä junassa ja ovet sulkeutuneet: "Taidamme olla liian vanhoja tällaiseen". Huokaus aiheutti yleistä hilpeyttä ympärillämme.

Rannalta kylään

Rantaterassille

Simpukoita taskuun

29.10.2014 Heemsteden kaupungin talolla oli joka syksyinen kuvataidenäyttelyn avajaisjuhla. Olimme saaneet kutsun ystäviltämme Jan Maratenilta  ja Jacinthalta. Lähdimme iloisten taiteilijaystäviemme seuraan.

Jan Maarten, Jacintha ja Petze oikean puoleisen miehen nimeä en muista.

 Jacintha ja minä

Näyttelyvieraita

1.11.2014 Saapuivat odotetut vieraat Belgiasta. Vincent, Kaisu, Emma ja Julius tulivat kylään. Valmistin tarjoulupöydälle erilaisia herkuja, lihavoileipäkakkua ja lohileipiä. Tietenkin tarjolla oli hollantilaista omenapiirakkaa, ja kermavaahtoa sekä muuta pientä naposteltavaa. Iltapäivällä veimme vieraamme tutustumaan Haarlemin kaupunkiin. Kiertelimme kujia ja kauppoja. Emma löysi uudet ballerina-kengät. Ostosten välissä istahdimme lasilliselle keskustan terasille sekä myöhemmin piipahdimme bupissa. Illan jo hämärtyessä vieraamme lähtivät paluumatkalle.

Emma, Kaisu, Vincent ja Julius

Kaisu, Julius, Vincent ja Petze kotisohvallamme

Tarjottavaa

Jotakin ihmeteltävää

Tytöt trinkillä

2.11.2014 Teimme 29.10 Heemsteden taidenäyttelyn avajaisissa treffit taiteilijaystäviemme kanssa Haarlemiin. Kaupungissa oli kymmeniä erilaisia taidetapahtumia. Iltapäivän ajan kiersimme taidetapahtumia. Illan päätteksi lähdimme jatkoille Koops-pubiin. Vihdoin lähtiessämme kotimatkalle huomasimme poliisiautojen ja ambulanssien rykelmän erään läheisen pubin edessä. Se mitä siellä tapahtui jäi hämäräksi, mutta joku kuiski ampumisesta.

Jacinthan maalauksia ja savitöitä

Taidetta

Nyt jatkoille

Pubissa

Jacintha ja Petze pubissa

De grote markt ja öinen kirkontorni

Mitähän siellä tapahtui?

Hilpeiden iltojen jälkeen koti-illat olivat odotettuja.

Villapipo valmisumassa Petzelle

Oliiviöljyinen lehdenlukutuokio

4.11.2014 Loeki Ernan ystävätär ja naapuri oli kutsunut meidät italiaselle illalliselle. Samalle illalliselle osallistui myös Bart. Hän oli tullut Amerikasta, jossa oli isäntänämme Petzen syntymäpäiväjuhlissa Long Islandilla. Vieraiden joukossa oli myös Loekini työtoveri Peter, molemmat viulutaiteilijoita, joten illan teema liiteli oopperamusiikissa. Nyyttikesti-illallinen oli suunniteltu siten, että Loeki valmisti lämpimät ruoat, Erna toi ruokaviinit ja minä tein tuorehedelmäsalaattia jälkiruoaksi.

Loeki keittiössään

Alkuruokana

Simpukkakeittoa

Pääruokana paellaa

Erna, Petze, Peter, Bart ja Loeki

Äiti ja poika

Loeki

Kiitos Loeki, ihana emäntä, jonka viulistin sormet osaavat taikoa hurmaavia suussa sulavia ruokia.

5.11.2014 Petze lähti tyttärensä luokse kylään. En halunnut lähteä mukaan koska en tuntenut oloani miellyttäväksi edellisellä vierailullamme. Olin pyytänyt Katinkaa kanssani kirpparikierroksella tai hevostalleille Marcoa tervehtimään ja samalla ehdottanut, että keskustelisimme kevät talvella syntyneistä väärinkäsityksistä. Katinka ei ollut halukas keskustelemaan asioista saati tapaamaan minua, joten tein johtopäätöksen pysyä pois näiltä kekkereiltä. Samana iltana Katinka saapui yllätyksekseni kotiimme ja yritti halauksin sovintoa, mutta se tuli minulle väärään aikaan ja sotki vielä lisää välejämme.

Katinka

 6.11.2014 Lähdimme Tapaamaan lehtitoimittaja Bert´iä Blaricum nimiseen kauniiseen kylään noin 26 km Amsterdamista kaakkoon. Menomatkalla saimme puhelun, tapaaminen siirtyi tuntia myöhäisempään ajankohtaan, joten jäimme  junasta Hillversum asemalla. Kiertelimme kaupunkia ja kävimme kevyellä lounaalla ennen matkan jatkamista linja-autolla kohti alkuperäistä päämäärää.

Hilversumin Asemalla

Hilversumin keskustaa

Saavuimme Blaricumiin ja tapasimme Bert`in paikallisessa julkkisten suosimassa Café Moeke Spijkstra ravintolassa. Bert oli tullut tekemään lehtijuttua kyseisestä ravintolasta. Petzellä ja Bertillä oli paljon keskusteltavaa Bert`in kirjoittamasta Anton Heyboer- elämänkertaa koskevasta kirjasta, joten lähdin katselemaan kylää. Kiertelin tapani mukaan kauppoja ja valokuvasin taloja.

Bert ja Petze

Café Moeke Spijkstra

Café Moeke Spijkstra ulkoapäin

Petze ja Bert saivat asiansa juteltua joten lähdimme Petzen kanssa etsimään bussipysäkkiä päämääränämme Hilversum. Ravintolan parkkipaikalla seisoi mies, joka seurasi meitä. Kysyimme häneltä neuvoa. Hän kertoi olevansa menossa Hilversumiin ja tarjosi meille kyytiä. Mies oli hyvin kohtelias ja meille selvisi hänen kiinnostuksensa meitä kohtaan. Hän työskenteli samaisessa ravintolassa missä Petze jutteli Bert`in kanssa. Hän oli toki huomannut meidät ja sen, että minä valokuvasin paikkoja. Saavuimme Hilversumin asemalle. Matkalla hän sai kuulla meidän olevan tavallisia turisteja eikä mitään salaisia agentteja ; )

Ystävällinen kuskimme

Paluumatkan ongelmat alkoivat Hilversumin asemalla. Junat eivät kulkeneet, joku häikkä rautatiellä. Bussit keräsivät ihmeissään olevia matkustajia. Alkoi pitkä ruuhkainen matka kohti Amsterdamia. Saavuimme pimeän korvilla perille Amsterdamiin, josta jatkoimme Haarlemiin, Haarlemissa pistäysyimme lasillisella ennen kotiin paluuta.

Café Moeke Spijkstra baaritiski

7.11.2014 Tapasimme vihdoin Petzen veljen ja hänen vaimonsa Nellyn Amsterdamissa. Teimme treffit Bim-musiikkitalon ravintolaan. Matka asemalta musiikkitalolle ei ole pitkä, mutta mereltä kävi riepovan kova tuuli, kesti aikansa päästä sateenvarjo ehjänä perille. Lounastapaamisemme oli iloista jälleennäkemistä ja surullisia lähiajan muistoja. Nellyn tyttären mies oli kuollut Palestiinassa työmatkallaan. Nellyn tytär lapsensa kanssa asui vielä Libanonissa, jossa työskentelee YK.n avustustehtävissä. Palatessamme takaisin rautatieasemalle oli myrsky laantunut. Ulkona kuin myös sisimmässäni oli tyyntä sillä sain puhuttua Nellylle ongelmistani Petzen tyttären kanssa.

Hannes, Nelly ja Petze

Lounaalla

Nelly ja minä

Lomamme viimeinen viikko oli pyhitetty kotiinpaluujärjestelyille. Vaeltelimme myös kauniissa Heemsteden luonnonpuistossa tehden pitkiä kävelylenkkejä. Viimekäden ostokset hankimme  Heemstedestä ja Haarlemista, mutta vierailuille emme enää lähteneet. Erna kävi hyvästelemässä meidät kotonamme, samoin kuin Edikin, joka toi meille lahjaksi poikansa viimeisimmän elokuvan CD:n Plan C.

Edi ja Petze

Sisar ja hänen veli

14.11.2014 Syyslomamme oli lopussa. Tarmo vei meidät autollaan lentokentälle ja paluumatka alkoi.

Turvatarkstusten jälkeen

Kohti kotimaata

Paluumatkalle lähdimme hyvillä mielin, syksy oli ollut lämmin ja aurinkoinen. Olimme tavanneet lähes kaikki ystävämme. Ensi keväänä palaamme takaisin. Helsinkiä kohti matkatessani hääfiilis alkoi nousta pintaan ja siirtyä päällimmäiseksi ajatuksiini, mutta siitä kerron myöhemmin.

Mandi 8.12.2014