PÄÄSIÄINEN

Tarina 19.


Kevät oli kauneimmillaan, Mandi istutti rairuohoa. Ullakon nurkkakomerosta hän kaivoi pääsiäiskoristeet, tipuja pupuja ja kauniita liinoja, vanhoja aarteita Mandin syntymäkodista..

Mandi palasi muistoissaan aikoihin, jolloin hänen äitisä ja isänsä vielä elivät. Aikaan kun syntymäkoti oli maailman rakkain ja turvallisin paikka. Hän  hypisteli kaiholla vanhoja pääsiäisliinoja. Hän halusi jättää lapsilleen syntymäkotinsa perinteitä, samanlaisia, jotka hän oli itsekin saanut lapsuuden kodistaan. Juhlapyhien tunnelman, lämpimän ja turvallisen. Perinteen, jolla koti koristeltiin aina kunkin juhlapyhän teeman mukaan.

Tänä pääsiäisenä oli myös uutta se oli Prahasta tuotu iso värikäs puinen pääsiäismunakokoelma, sen Mandi asetti vanhaan tuohikoriin. Pojilla oli tapana maalata vesiväreillä pääsiäismunia, mutta nyt maalaus jätettiin väliin.

Noita-akat luutineen lensivät katonrajaan ja tiput ja puput lähtivät seikkilemaan raeruohon sekaan. Molempien poikien pöydille laitettiin värikäs pahvinen pääsiäismunan puolisko. Kiirastorstaista aina pääsiäisen toiseen pyhään asti ”pääsiäiskukko” kävi munimassa yllätyksen molempien munanpuoliskoon.

Tapa tuli Mandin kotoa, silloin ”pääsiäiskukko” muni tyynyn alle. Milloin se muni markkan rahan milloin tikkarin ja kerran tyynyn alta löytyi pieni muistikirja, sellainen johon liimattiin perunalla kauniita muistokuvia ja ystävät ja sukulaiset kirjoittivat siihen runoja käyntinsä muistoiksi. Se samainen kirja oli vieläkin tallessa ullakon aarteitten joukossa.

Mandi muisteli kuinka jännittävää oli aina aamulla herätä ja kurkistaa tyynyn alle. Tämän saman jännityksen tunteen Mandi halusi omien poikiensakin kokevan ja mahdollisesti siirtävän myöhemmin lapsilleen.

Aurinko paistoi, hanget kiilsivät kauniina ja ladut olivat järvellä parhaimmillaan. Pyry, Paavo ja Mandi pakkasivat reppuihinsa mehua ja makkaraa. Perä kanaa he laskivat Sankkoniemen pihasta järvellä oleville laduille ja hiihtivät kohti Reijansaarta. Matkaa Sankkoniemesta Reijansaaren nuotiopaikalle oli noin nelisen kilometriä. Auringon paisteessa matka taittui ilman kiireitä, perillä he paisoivat makkaraa ja nautittivat yhdessöolosta. Ulkoilijoita liikkui paljon keväisellä järvenjäällä ja tällaisenä kauniina päivänä siellä tapasi  myös tuttava perheitä.

Pyry, Paavo ja Mandi viihtyivätkin pääsiäislomapäivät ulkona  hiihdellen tai lasketellen läheisessä lakettelukeskuksessa. Illalla saunan jälkeen he voitelivat auringossa palaneita nenä- ja poskipäitään ja vertailtiin päivän rusketusannoksiaan.

TALVILOMA

Tarina 18.

Pojat ja Lasse olivat sopineet, että he viettävät talviloman Lassen luona Tukholmassa. Koko tavallinen epätavallinen perhe matkusti ensin yhdessä Helsinkiin ja sieltä pojat jatkoivat  matkaa Tukholmaan ja Mandi työmatkalle Prahaan.

Mandi oli päättänyt viettää Prahassa viikonlopun eräänlaisen oman talviloman. Hän sai elää muutaman päivän vain  itselleen. Vapauden tunne oli ihana, ikään kuin hän olisi ollut eri ihminen, se toinen Mandi, joka halusi viettää muutaman päivän vapaata arjen vastuista. Hän nautti siitä, että kukaan ei häntä kysellyt eikä vastaantulijat tunnistaneet.

Mandi vietti päivänsä kierrellen kaunista Prahan vanhaa kaupunkia ja tutustuen  nähtävyyksiin. Hän istuskeli pienissä idyllisissä ravintoloissa nautiskellen paikallisia herkkuja. Iltaisin hän nautti musiikista, kuunnellen ja katsellen oopperaa ja varjoteatteria.

Pojille isän luona asuminen oli uutta ja normaalista poikkeavaa. Isälle poikien läsnäolo antoi uusia kokemuksia, hän eli heidän kanssaan arkea eikä kuten vieraillessaan Suomessa, tapaamiset olivat aina olleet yhtä juhlaa. Lasten kanssa eläminen on vaativaa, eikä sitä viikossa opi, vaan saa ainoastaan pienen tuntuman yksinhuoltajan arjen todellisuudesta. Pojille vieraskieli, tavat, kulttuuri ja asuminen uudessa maassa oli  uutta ja jännittävää.

Lillianilla oli  myös kaksi poikaa. Pyrylle ja Paavolle eri kielellä kommunikointi oli haastavaa ja opettavaista. Onnistumisen kokemukset, kyky tulla toimeen eri kielellä erilaisissa olosuhteissa kasvattivat heidän itseluottamustaan. Lasse oli järjestänyt pojille monipuolista ohjelmaa. He kiertelivät  Tukholmaa ja kävivät ostoksilla ja tutustuivat tärkeimpiin nähtävyyksiin. Kuninkaan linnan portilla he olivat nähneet vilauksen kuninkaallisista ja se olikin ollut sen päivän kohokohta.
 

Loma loppui ja arkeen paluu tapahtui Helsinki-Vantaa lentokentän ulkomaan terminaalissa, jossa epätavallinen tavallinen perhe taas kohtasi toisensa. Keskustelu ryöppyili sinne sun tänne sillä kaikki kolme puhuivat innoissaan uusista kokemuksistaan suorastaan toinen toistensa päälle.

Lentomatka kotiin alkoi  ja kun kone vihdoin laskeutui kaartaen Sankkoniemen yli kotikentälle, Pyryn, Paavon ja Mandinkin nenä oli kiinni lentokoneen ikkunassa ja porukalla he vilkuttivat lumiselle laiturille ja haltiakuuselle, heippa täältä tullaan. Maailmalla on kiva käväistä, mutta kotiin paluu on juhlaa ja Sankkoniemi on kertakaikkiaan maailman paras paikka.

TALVEN ÄÄNET

Tarina 17.

Vuosi oli vaihtunut ja juhlapyhät takana. Edessä oli työntäyteiset viikot, vanhat ihmiset kutsuivat loppiaisen jälkeistä pimeää aikaa härkäviikoiksi.  Talven sininen harmaus oli käsin kosketeltavaa. Kun katseli pitsikuistilta järvelle ei näkymää olisi järveksi uskonut vaan kumpuilevaksi lumikentäksi.

Haltiakuusikin oli saanut vahvan lumipeitteen oksilleen. Varoitukseksi vierailijoille kerrottiin, että jos haltiakuusi ei pitänyt rannalla hiippailevasta se pudottaa tupsauttaa lumet oksiltaan kulkijan niskaa. Koivut ja rannan suuri haapa hohtivat hopeisen valkoisena öisen kuun valossa.

Pyryn ja Paavon päivät rytmittyivät koulun mukaan. Mandi työ oli matkustamista, mutta ja vapaat hän vietti poikiensa kanssa Sankkoniemessa talvisten harrastusten parissa, luistellen ja hiihdellen jäällä ja välillä läheisessä hiihtokeskuksessa lasketellen. Hilppa mummi oli päivittäinen kotiapu.

Eräänä lauantai-iltana Mandi huomasi vanhan koulukaverinsa mökiltä valoa. Mökki sijaitsi Lukisaaressa vasta päätä Sankkoniemeä. Mandi soitti ystävälleen ja ilahtui saadessaan kutsun iltapäiväkahville. Pakkanen oli kireä, joten matkalle varustauduttiin pukeutumalla lämpimästi. Saareen kertyi matkaa pari kilometriä jäätä pitkin.  Pyry laittoi luistimet jalkaansa, Mandi otti potkukelkan, johon Paavo istahti lämpöisen lampaantaljan päälle. Järven jää oli paikoin lumeton ja liukas, hyvä luistella sekä potkutella, mutta välillä kinokset estivät jouhevan etenemisen. Matkanteko oli kuitenkin enemmän hauskaa kuin hankalaa.

Mari vilkutteli vieraille mökkinsä rannalla. Hän oli laittanut myrskylyhdyn palamaan laiturilleen. Lukkisaaren ranta oli jyrkkä ja Mari oli jäädyttänyt rinteeseen liukumäen tyttärilleen. Paavo, Pyry, Milla ja Ida jäivät  laskemaan mäkeä.

Hiukan kauempana rannasta näkyi valkoisia tyroxlevyjä avannon suojana.  Mari esitteli ylpeänä Mandille omaa talvikylpyammettaan. Kyllä sinun kelpaa saunan jälkeen pulikoida ihan omassa avannossa. Meidän rannasta karkaa vesi talveksi ja jos haluaisin avannon se pitäisi tehdä kauas rannasta. Eikä oikein huvita juosta nakuna pitkiä matkoja kylmällä jäällä. Haluatko kokeilla avantoa, kysyi Mari. Jätetään toiseen kertaan vastasi Mandi.

Kahvi oli katettu ja lapsetkin tulivat sisään lämpimälle kaakaolle. Jutustelun ja lämpimän juoman jälkeen alkoi kotimatka. Ilta oli jo langettanut hämärän harmauden ja pakkanen oli kiristynyt. Mandi työnsi potkuria, jossa väsynyt Paavo istui, Pyry luisteli potkurin vierellä välilä Mandin olkapäästä pidellen ja potkurin vauhtia hyödyntäen. Oli hiljaista vain talven äänet jymisivät jykevänä järven selällä.

Kiristyvän pakkasen  aiheuttama jään halkeilu ja pauke kuulosti pahan enteiseltä. Välillä jään ritinä ja halkeilu näkyi railoina potkurin vierellä, edessä ja takana, tuntui, että jäämassa voisi nousta pystyyn millä hetkellä hyvänsä. Pyry luisteli Mandin oikealle puolelle ja otti tukevammin kiinni Mandin kädestä ja sanoi hiljaa, nämä ovat talven ääniä, niinhän äiti. Niin ovat talven kylmiä voimakkaita ääniä, jotka ovat  kuin taikarummun kuminaa jopa pelottavaa pauketta, mutta ei niin peloittavia kuin syksyn äänet vai oliko se nyt toisinpäin?

Epätavallinen tavallinen perhe oli vihdoin kotona ja talven äänet jatkoivat paukutteluina talon nurkissa, mutta ne eivät peloittaneet enää. Valkoinen jänis juosta vilisti rantaa pitkin ja kuu ukko hymyili tähtikirkkaalla taivaalla.