tiistai 29. maaliskuuta 2011

PÄÄSIÄINEN





Tarina 19.


Kevät oli kauneimmillaan, Mandi istutti rairuohoa. Ullakon nurkkakomerosta hän kaivoi pääsiäiskoristeet, tipuja pupuja ja kauniita liinoja, vanhoja aarteita Mandin syntymäkodista..

Mandi palasi muistoissaan aikoihin, jolloin hänen äitisä ja isänsä vielä elivät. Aikaan kun syntymäkoti oli maailman rakkain ja turvallisin paikka. Hän  hypisteli kaiholla vanhoja pääsiäisliinoja. Hän halusi jättää lapsilleen syntymäkotinsa perinteitä, samanlaisia, jotka hän oli itsekin saanut lapsuuden kodistaan. Juhlapyhien tunnelman, lämpimän ja turvallisen. Perinteen, jolla koti koristeltiin aina kunkin juhlapyhän teeman mukaan.

Tänä pääsiäisenä oli myös uutta se oli Prahasta tuotu iso värikäs puinen pääsiäismunakokoelma, sen Mandi asetti vanhaan tuohikoriin. Pojilla oli tapana maalata vesiväreillä pääsiäismunia, mutta nyt maalaus jätettiin väliin.

Noita-akat luutineen lensivät katonrajaan ja tiput ja puput lähtivät seikkilemaan raeruohon sekaan. Molempien poikien pöydille laitettiin värikäs pahvinen pääsiäismunan puolisko. Kiirastorstaista aina pääsiäisen toiseen pyhään asti ”pääsiäiskukko” kävi munimassa yllätyksen molempien munanpuoliskoon.

Tapa tuli Mandin kotoa, silloin ”pääsiäiskukko” muni tyynyn alle. Milloin se muni markkan rahan milloin tikkarin ja kerran tyynyn alta löytyi pieni muistikirja, sellainen johon liimattiin perunalla kauniita muistokuvia ja ystävät ja sukulaiset kirjoittivat siihen runoja käyntinsä muistoiksi. Se samainen kirja oli vieläkin tallessa ullakon aarteitten joukossa.

Mandi muisteli kuinka jännittävää oli aina aamulla herätä ja kurkistaa tyynyn alle. Tämän saman jännityksen tunteen Mandi halusi omien poikiensakin kokevan ja mahdollisesti siirtävän myöhemmin lapsilleen.

Aurinko paistoi, hanget kiilsivät kauniina ja ladut olivat järvellä parhaimmillaan. Pyry, Paavo ja Mandi pakkasivat reppuihinsa mehua ja makkaraa. Perä kanaa he laskivat Sankkoniemen pihasta järvellä oleville laduille ja hiihtivät kohti Reijansaarta. Matkaa Sankkoniemesta Reijansaaren nuotiopaikalle oli noin nelisen kilometriä. Auringon paisteessa matka taittui ilman kiireitä, perillä he paisoivat makkaraa ja nautittivat yhdessöolosta. Ulkoilijoita liikkui paljon keväisellä järvenjäällä ja tällaisenä kauniina päivänä siellä tapasi  myös tuttava perheitä.

Pyry, Paavo ja Mandi viihtyivätkin pääsiäislomapäivät ulkona  hiihdellen tai lasketellen läheisessä lakettelukeskuksessa. Illalla saunan jälkeen he voitelivat auringossa palaneita nenä- ja poskipäitään ja vertailtiin päivän rusketusannoksiaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Eheytymisen vuosi 2023

Vuosi 2023 aloitti uuden elämänvaiheen. Olin parantunut, mutta lääkkeiden lopettaminen aiheutti tunnemyrskyn ilon ja masennuksen vuoristorad...