AARRESAARI

 Tarina 3.

Pyry oli oppinut taitavaksi veneilijäksi, johon Paavo ja Mandi luottivat. Pojat olivat aloittaneet tutkimusmatkat lähisaariin.


Sankkoniemeä vastapäätä oli Lukkisaari. Mandin ystävättären perhe oli vuokrannut saaresta mökin ja he viettivät siellä nyt  kesälomaa. Mandilla ja pojilla oli tapana soudella heidän luokseen päiväkahville. He taas veneilivät Sankkoniemeen illanistujaisiin tai muuten vain kuulumisia vaihtamaan.

Ystäväperheen poika Lauri oli Pyryn paras kaveri. Eräänä päivänä kaverukset lähtivät kolmisin veneretkelle. Pyry ohjasi venettä, Paavo ja Lauri tekivät havaintoja ympäristöstä he toimivat ikään kuin kartanlukijoina. 

-Tuo saari näyttää aavemaisen asumattomalta mennäänkö?- Lauri kysyi.
-Tottakai mennään tiedä vaikka siellä olisi aarrekätkö-, tuumi Pyry.

Paavoa vähän arvelutti, mutta ei hän alkanut  vastaankaan panemaan.
- Joo mennään-,  Paavo vastasi epäröiden. Pojat rantautuivat sopivan näköiseen poukamaan. Saari oli autio kalliosaari, jonka rannassa oli tiheää koivikkoa ja ylenpänä  korkeita mäntyjä.

- Hei, löysin polun-, huusi Pyry. Pojat marssivat polkua pitkin ylös pienelle kumpareelle. Kumpareen päällä oli notkelma ja sen pohjalla puulaatikko. Pojat tuijottivat laatikkoa utelijaina.

-Onko se lukittu-,  kysyi Lauri. Pyry potkaisi laatikkoa jolloin kansi hieman vääntyi. -Ei, ei se ole-, vastasi Pyry. Paavo katseli jännittyneenä. - Onko se aarrearkku-? hän kuiskasi hiljaa. -Tiedä häntä, vaikka olisi, avataan varovasti-, sanoi Pyry. Pojat katkaisivat pitkän koivunoksan, jota apuna käyttäen käänsivät laatikon kannen auki. Kuului valtavaa jyrinää. Pojat säikähtivät ääntä ja juoksivat minkä jaloistaan irti saivat polkua pitkin rantaan. Vasta rannassa he huomasivat, että ukkospilvi oli kulkeutunut vastakkaisen niemen päälle ja jyrähdys kuuluikin sieltä.

-Voi turkanen-, tuumi Lauri, -mitä me muka pelätään, höpsis mennään takaisin-. Paavo oli peloissaan ja jo valmis suuntaamaan kohti kotirantaa. Pyry ja Lauri halusivat palata laatikon luo, joten Paavonkin piti seurata isompiaan, ei hän halunnut yksinkään rantaan jäädä. Pyry käveli laatikon luo ja aukaisi sen. - Jaa, tässä on meidän aarteemme, katkennut sulkapallomaila, rikkinäinen sateenvarjo, lastenvaunujen ratas ja hetkinen-, Pyry vaikeni, jotain kiilsi laatikon pohjalla. Se oli kuin olikin jotain aarremaista se oli messinkinen kaulaketju, jossa oli pääkalloriipus.

- Aarre, se on aarre ja se täytyy piilottaa-, innostui Paavo. Mihin ja miten se piilotetaan. Hetken mietittyään pojat keksivät. He palasivat rantaan. Veneessä oli pieni kannellinen matopurkki, jonka sisällön he tyhjentivät pehmeään rannan multamaahan ja toivottivat madoille hyvää päivän jatkoa. Pestyään purkin pojat palasivat laatikon luo. He laittoivat pääkalloriipuksen purkkiin ja kaivoivat aarteelleen kolon kumpareen taakse. Pojat peittivät kätkön koivunoksilla ja risuilla huomaamattoman näköiseksi. Erinomaisen upea äärrekätkö, he iloitsivat  ja riensivät tyytyväisinä takaisin veneelle. Tästä ei sitten puhuta kenellekään, he vannottivat toisiaan. Kotiin palattuaan Paavon posket punottivat ja hän oli levoton eikä hän malttanut olla kertomatta Mandille aarresaari seikkailusta, mutta hän vannotti Mandia.

-Tästä ei sitten puhuta-.
-Ei puhuta-, lupasi Mandi.

UUSI VENE

Tarina 2

Oli aika hankkia vene, Pyry on jo iso poika ja oppisi lyhyellä harjoittelulla käsittelemään venettä. Olisi se kiva soudella tyynenä kesäaamuna torin rantaan ostoksille, Mandi haaveili kahvikupponen kädessään ja mainoslehti edessään. Miksi ei, tuumasta toimeen. Mandi hyppäsi autoon ja ajoi kaupunkiin. Hän kierteli urheilukauppoja ja lopulta löysi perheelleen sopivaksi katsomansa veneen niin kutsutun uppoamattoman, eli jos vene kaatuisi se ei uppoaisi vaan jäisi kellumaan veden pinnalle. Myyjä opasti, että jos haaksirikko tapahtuisi voisivat matkustajat kiivetä veneen päälle ja siellä istuen odotella pelastajien tuloa. Kuullostaa turvalliselta ajatteli Mandi ja kysyi vielä minkälaista moottoria veneeseen voisi ajatella. Myyjä suositteli kaksitehoista Hondaa, jolla pystyi ajamaan kovempaa jäniksen laukkaa tai hiljempaa kilpikonnan kipitystä. Juuri meidän vauhtia ajatteli Mandi ja osti vielä pelastusliivit koko porukalle.

Pyry ja Paavo olivat innoissaan kun kauppias toi veneen ja se laskettiin hiljaa vesille. Pelastusliivit päälle, komensi Mandi tohkeissaan, ensin opettelette soutamaan. Ei se ihan heti onnistunut, mutta pian kuitenkin. Tämän jälkeen pojat harjoittelivat moottorin käyttöä. Pyry starttasi ja vene lähti hiljaa lipumaan eteenpäin. Pojat tekivät pieniä harjoituskierroksia rannan tuntumassa jonka jälkeen vene vedettiin rantakiville saunan viereen. Sovittiin, että Pyry on kapteeni ja opettelee kaikki sisävesimerkit sekä veneilyn säännöt. Paavosta tehtiin kippari ja hänenkin on opeteltava vesillä liikkumisen sääntöjä.  Mandi sai matkustajan ja samalla maksajan tehtävät. Aurinko oli jo laskenut horisontin taakse kun perhe palasi viimein pirttiin. Unikaan ei meinannut heti tulla sillä yksi toisensa jälkeen kertaili päivän tapahtumia.

Seuraavana aamuna tuuli navakasti ja pirspoi vettä. Ei veneelle tänään pojat, on liian epävakaa ja tuulinen ilma sanoi Mandi kun pojat kiiruhtivat aamiaisen jälkeen rantaan. Mandi jäi puuhastelemaan keittiöön, mutta uteliaisuuttaan tai olisiko ollut joku etäjäisen omainen pelko, hän vilkaisi pitsikuistilta rantaan. Mandi näki poikien olevan veneessä ja Pyryn yrittävän saada venettä käyntiin siinä onnistumatta. Vene lähti ajelehtimaan rantaa pitkin kohti järvenselkää. Mandi juoksi hädissään rantaan ja yritti huutaa ohjeita, vene ajelehti holtittomasti puiden taakse, samalla Mandi kuuli Paavon itkevän.  Mandi juoksi rantatielle ja sitä pitkin naapurin pihaan. Naapurin isäntä oli kuullut Paavon itkun ja juossut laiturille. Vene oli ajelehtinut laiturin kupeeseen ja pysähtynyt siihen. Naapuri nosti itkevän Paavon laiturille ja auttoi Pyryä tuomaan veneen turvallisesti takaisin omaan rantaan. Paavo juoksi Mandin syliin. Itkun ja järkytyksen jälkeen istuttiin pirtin pöydän ääreen. Sovittiin yhteiset veneilyn pelinsäännöt. Vesille lähdetään vain hyvällä ilmalla ja aikuisten luvalla. Pyry istui nolona, äiti anna anteeksi, tämä oli hyvä  oppitunti ja muistan sen aina. Paavokin oli rauhoittunut, joten päätettiin paistaa lettuja ja syödä niitä pitsikuistilla hunajateen kanssa.

SANKKONIEMEN TARINOITA

Olen kirjoittanut pojilleni ja heidän kavereilleen tarinoita heidän lapsuudestaan. Tosi tapahtumiin perustuvissa mielikuvituksen värittämissä tarinoissa on kussakin jokin pieni opetus.

Ensimmäisessä tarina kertoo pienestä perheestämme.

EPÄTAVALLINEN TAVALLINEN PERHE  Tarina 1.

Niin kaunista paikkaa kuin Päiväpuoli ei varmaan ole muualla maailmassa, mietti Pyry ja katseli taivaalle. Paavo hyppeli laiturilla, huitoi käsillään ja huusi kovaa "Tervetuloa kotiin rahakone." Lentokone oli juuri laskeutumassa se kaarsi yli Juasjärven ja suuntasi kohti lentokenttää, joka sijaitsi läntisessä ilman suunnassa Sankkoniemestä katsottuna. Ilta-aurinko paistoi suoraan Pyryn silmiin hänen tiiratessaan konetta ja vilkuttaessaan sille tai ei hän koneelle vilkuttanut vaan Mandille. Hän tiesi, että Sankkoniemen yllä Mandi vilkutti heille, Paavolle ja Pyrylle. Äidiksi pojat hyvin harvoin Mandia nimittivät, olipahan vaan aina sanoneet Mandiksi. Mandi oli lentoemäntä ja palasi aina ilta-auringon laskiessa kotiin. Pyry, Paavo ja Mandi olivat epätavallinen tavallinen perhe.

Sankkoniemessä  Juuasjärven rannalla sijaitseva Päiväpuoli oli Pyryn, Paavon ja Mandin koti. Se oli vanha hymyilevä puutalo, jota oli korjailtu ja tarpeen vaatiessa tehty remontteja. Se oli sievän näköinen talo, siinä oli kaksi kerrosta ja kaksi kuistia, toinen kuisti oli rannan puolella ja toinen pihan puolella. Rannan puoleista kuistia nimitettiin pitsikuistiksi, siellä Paavo ja Pyry  istuivat sadepäivinä ja lukivat Aku Ankkoja tai rakentelivat legoilla mitä milloinkin. Talossa oli viisi huonetta ja yläparvi. Parvi oli Mandin ikioma maailma. Pyryllä oli sininen huone, Paavon huone oli vihreä ja hiukan Pyryn huonetta suurempi, miksikö, no koska Paavolla oli paljon leluja, jotka pääsääntöisesti lojuivat sikin sokin ympäri huonetta. Talossa oli tietenkin keittiö, pirtti ja ruokailuhuone. Talo sijaitsi aivan veden rajassa niin rannassa, että nykyisin ei niin lähelle rantaan saa enää rakentaa. Rannalla oli myös saunarakennus ja siinä takkahuone. Saunasta pääsi suoraan terassilaiturille ja siitä molskis...veteen.

Autotalli ja puuliiteri sekä kolme pientä huonetta käsittävä aitta sijaitsivat ylempänä rannasta talon toisella puolella. Päiväpuolta kiersi puinen korkea aita, jossa oli vanhanaikainen portti. Aittarakennuksen kaksi huonetta, muuntuivat kesällä poikien kesähuoneiksi, niiden välissä oli varastohuone, joka oli täynnä tärkeää rojua.  Joka kevät ennen koulujen loppumista Mandi siivosi aitan huoneet ja raahasi talven aijaksi säilytykseen laitetut romppeet ensin ulos tuulettumaan ja sitten milloin mihinkin, odottamaan taas syksyä ja paluuta takaisin aitan suojaan.

Pyry, Paavo ja Mandi olivat kirjava sekoitus luonteiden sekamelskaa, Pyry oli ajattelija, joka viihtyi kirjojen parissa. Hän oli määrätietoinen etenijä, tasapainoinen sovittelija, mutta osasi olla hankalakin. Paavo taas oli hyväntuulinen ja patalaiska, mutta ylenpalttisesti hellyyttä ja haleja jakava miehen alku, joka sai Mandin aina heltymään ja antamaan periksi kiperimmissäkin tilanteissa. Mandi itse oli ahkera työmyyrä, kiltti, no jaa, välillä tosi oikukas, varsinkin jos oli väsynyt tai nälkäinen. Toisinaan hän oli hassutteleva hupakko ja toisinaan hän ei ymmärtänyt huumoria lainkaan silloin hänen nutturansa oli kierretty liian kireälle. Pojat olivat oppineet taktikoimaan ja tiesivät kuinka äidin kanssa on toimittava, jotta homma pelaa ilman konflikteja.

Rannalla oli muutakin elämää, oli sorsia, kuikkia, lokkeja, ampiaisia, jäniksiä, oravia, metsähiiriä, siilejä ja kaiken karvaisia ötököitä. Kaislikossa uiskenteli kaloja ja jos souti juhannuksen alla kaislikon keskelle saattoi siellä nähdä ison hauen mötkön makoilemassa. Linnun pöntöissä riitti touhua ja ääntä, niissä vieraili kesäasukkaita aina tungokseen asti. Arvokas pihan vanhus oli haltiakuusi se suojasi taloa järveltä tulevilta tuulilta ja myrskyiltä. Haltiakuusen juurella asui Sankkoniemen kotitonttu, sen saattoi joskus jälkien perusteella havaita liikkuneeksi pihapiirissä. Tonttu tunsi kaikki ja seurasi jokaista pihapiirissä liikkujaa.

Sankkoniemen rakkain vieras oli  Hilppa mummi. Aina iloinen pieni pyllerö ja taskut täynnä ylläreitä. Reino ukki toi Hilpan lastenhoitajaksi aina kun Mandi lähti työmatkoilleen. Reino ukilla oli punainen lada, jolla hän pyyhälsi rantakatua pitkin niemeen ja kaarsi pihaan niin, että renkaat vinkuivat. Lauantaisin rantasaunan lauteilla ukki kertoi pojille Kalliomäen Ernestin huikeista seikkailuista. Liekö sieltä jäänyt Pyrylle siemen itämään kirjoittajan työuraan, jonka hän myöhemmin valitsi ammatikseen.

Tässä ajasssa

Ajatemiani

Kesällä 2005 olin lopettanut yritystoimintani ja minulle jäi aikaa elää toisenlaista elämää, aloin kirjoittamaan pieniä novelleja, runoja ja ajatelmia. Oli kaunis kesä, elämä maistui metsämansikalta.

Olen saanut seurata luonnon jumalaista näytelmää, kevään edistymisestä niemelläni.  Jäät sulivat silmissä ja vesi nousi saavuttaen rannan viikossa. Joutsenparit uivat ylvään ranta vedessä. Oletko koskaan nähnyt kun kaksitoista joutsenta päättää jatkaa matkaa kohti pohjoisen erämaita. Ne järjestäytyvät jonoon ja laskelmoitu nousukiito alkaa, yksi toisensa jälkeen ne potkivat räpylöillään vauhtia veden pinnasta, nousten tasaisin välein ylös ikään kuin merkin saaneena, nyt on sinun vuorosi.

Lokit kirkuvat ja kaartelevat rannan tuntumassa. Ampiaiset ovat taas tekemässä pesää saunan kuistin ylisille. Tikka, joka teki viime kesänä pesän pihakoivuun etsii kaiketi kumppania, hakkaa peltipäällysteistä pylvästolppaa. Konsertti alkaa usein aamuyöllä. Pähkinän särkijä veljekset ovat tulleet päivä päivältä rohkeimmiksi, joudun sulkemaan ovet ja ikkunat kun poistun pihapiiristä, veijarit Tiku ja Taku. Ruohikko ja puut kaipaisivat virkistävää sadekuuroa, minä en, loikoilen laiturilla ja nautin auringon lämmöstä. Ei kiire minnekään.

Korkeimmalle voimalleni 

Kiitos, että nostit minut maasta. Kiitos, että sain nojata sinuun ollessani vielä heikko. Kiitos, että kannoit minua kun uskoni petti. Kiitos, että annoit minulle voimia jaksaa ja aloittaa uusi elämä. Kiitos, että annoit minulle uskoa parempaan. Kiitos, olen nyt löytänyt etsimäni. Olen onnellinen.


Tyhjät kaapit.

Usein ennen näin unia joissa taloni oli täynnä valtavan isoja vanhan aikaisia tyhjiä kaappeja ja piironkeja. Mietin aina herätessäni mitä ne mahtavat tarkoittaa, nyt tiedän. Ne kertoivat tunne-elämäni tyhjyydestä.


Onni

Onni on ihmisen oma yksityinen tila, jonka voi saavuttaa kun pystyy  luopumaan epäolennaisesta, turhasta elämässä. Onni alkaa olla saavutettavana kun ymmärtää, että ei ole ihmisenä korvaamaton. Kun onnen saavuttaa se alkaa levitä ympäristöön. Lähelläsi on hyvä olla.


Lapsesi

Lapsesi eivät ole sinun. He ovat sinulla lainassa hetken. Kaikki se rakkaus jonka annat heille kantaa heitä pitkälle elämässä. On kuitenkin aika jolloin joudut luovuttamaan  heidät maailman tuuliin. Toivon, että se hetki on onnellinen.


Menevä esikoiseni

Festarit, juhannus, meno ja vauhti, mosh-pit, mustelmat ja väsymys.
Voi kuinka minulla on ollut työ opetella olemasta huolissani sinusta.


Kaunis kuopukseni

Olimme vanhalla torilla. Halusit lelukauppaan. Tiesimme, että sieltä löytyy pienoismalleja, joita maalaat ja keräät sotajoukoiksi. Olit varuillasi, lelukauppaan piti astua sisään, vilkuilit ympärillesi. Kunpa kukaan ei näkisi.


Pojilleni

Ihanaa puhua poikieni kanssa kaikista asioista suoraan, ei tarvitse teeskennellä äitiä.



Entiselle miehelleni

Missä on se elämää rakastettava hurmuri, joka osasi vietellä ja nauttia elämästä. Olet pysähtynyt, miksi?

Tänään järvellä

Aamu

Kun avaan ikkunan, näen järven tyynen pinnan ja kuulen lintujen laulun, aistin kesän tuoksun, olen onnellinen.

Päivä

Kuikka ui järvellä, pienet laineet eivät estä sitä etenemästä arvokkaasti pää pystyssä, välillä nyökyttäen kuin vauhtia menoonsa antaen.


Ilta

Järvi on syvän sininen, täynnä pieniä aaltoja jotka saavat veden näyttämään eri kohdissa eri sävyiseltä, lokit valkoisina, tummine ääriviivoineen elämäntyössään.

Uni

En uneksinut viime yönä, nukuin unohtaakseni kaiken ympärilläni, vain siksi, että sydämeni saisi levätä.

Täydenkuun rapu

Olen täydenkuun aikana syntynyt rapu, tunnen sen, sisälläni on tulivuori.

Onnen etsintää

Kenellä olisi valmiina minulle tehty vene joka veisi minut ulos piiritetystä satamasta, avoimille vesille.

Viini

Viini tekee mielen oikukkaaksi ja saa aikaan tepposia. En lähetä tekstiviestejä, puhelin on suljettu.

Loppuksi

Tämä kesä on ollut kaunis ja jatkuu kauniina, kauneimpana mitä olen saanut kokea vuosiin.

Mandi 2005

Otteita hölmön päiväkirjasta.

Olen kerännyt otteita  Suomi24 +50 ja +60  keskustelu palstoilta, käytin oikeuttani referoida tekstejä siten, että alkuperäinen hölmöys ikään kuin korostuisi.

ETTE TE TAJUA MINUA.....Älä huuda...

Kirjoittelin, vastasin, ihmettelin, sain nenälleni, siksikö,
että arvo maailmamme eivät kohdanneet, kommunisti ja kepulainen.
Minä alemmalla hän korkeammalla kokemuksen tasolla.
Sairauksia, vaikeuksiaan hän valittaa, ymmärtäkäämme häntä,
ei itse anna armoa muille, sääliä hakee.

Taiteilija piirit ja heidän sivistyksen henkinen taso, ällöttävää kielen käyttöä, kieroilua.
Uskonhan toki nykytaiteilijoiden kuuluvan henkisesti korkeammalle tasolle. Pukinsorkat paljastuvat taiteessa sairasta, sairasta kiroilua.

Minulla vain on niin vaatimaton koulutus sain mitättömät eväät.
Oikein kirjoitus ei suju, tulee vain paha mieli. Korjailevat alituisesti virheitäni
miehenikin moittii luku taito hyvä, ymmärryksesi olematon.

En minä kaipaa kiitosta mistään, saan sitä liiaksikin
kauniilta lapsiltani ja ihanalta puolisoltani, ihanilta ystäviltäni sekä tuntemattomilta.
Varmaankin minua kiitetään siksi, että olen niin hyvän näköinen,
älykäs, sydämeltäni sivistynyt empaattinen ja epäitsekäs,
maailmaa nähnyt kosmopoliitti, useat kielet hallitsen.

Siksi rohkenen toivoa, ettehän puutu kirjoitusvirheisiini. Olen ihmetellyt jo monta vuotta
kun vastasin kiltisti sievästi kirjoitin, sain vain nenälleni. Silti rohkenen nöyrästi toivoa
hänen ystävyyttään. Koska olen luova persoona, minua kehutaan liikaakin,
mutta tietenkin ihan aiheesta, olenhan palstan paras kirjoittaja.
Taiteilijana kuulun henkisesti korkeammalle tasolle,  kuulun hölmöläisten eliittiin.


En pyri seuran keskipisteeksi, mutta tietysti joudun valokeilaan fyysisen olemukseni
sekä luontaisen karismani vuoksi. Mitä minä enää lisää voisin saavuttaa.... valehtelemalla.
Minäkö hyväksi käytetty, en ole, vai olenko?
Emme ole vanhoja, me vanhat tutut, nuoria olemme, pyrin taas ystäväksesi
Mihin tää kaikki johtaa, milloinkahan tajuan.

Kyllä sen huomaa kun viinahöyryissä kirjoitetaan yön pimeinä tunteina ei siinä äidin kieltä hallita.
Kirjoitus virheet hyppivät silmille. On se ennen kuulumatonta, olen itse raitis.
Älä puhu lööperiä kännissä tokkuroit useinkin, juoppolalli olet. Suomalaiset miehet ovat juoppoja ja akan hakkaajia, hyvä, että saamme ulkomaista verta maahan muuttajien mukana geeneihimme.


Katselin puoli yhdeksän uutisia, kuva materiaali hätkähdytti, suorataan jämäytti paikoilleen käteni tarrautuivat kiinni tuolin käsinojiin....asunnottimien asuntolaan oli jostain kumman syystä, jota ei kerrottu eksynyt yksi hyvin tummaihoinen. Mamut ei tykkää asua kaukana rautatie asemalta, ja jos asuvat niin ilmainen kuljetus pitää järjestää heille, tai on tressin paikka välittömasti. Asunnoton...onneksi tummaihoiset eivät juo, ei ainakaan muslimit. Anteeksi piti lisätä eihän kaikki asunnottomat ole juoppoja, jokusia kai, muutamia ulosviskattuja löytynee... Hyvin se viina maistuu muslimillekin. Muslimit saavat tehdä mitä tahansa sen jälkeen, kun aurinko on laskenut.

Tykkään kiitoksista, mutta kukaan ei kehu, vain kateutta, kateutta. Olette kateellisia minulle kaikki, olen nuorempi, kauniimpi, terveempi te vanhoja kurppia. Vanha akka olet itse. Miksi eläkeläiset eivät äänestä. Makaavat, kuin maahan lyöty orja varttuen vain piskaamista. Tulevissa vaaleissa ratkaistaan eläkeläisen elintaso. Nyt jo indeksi leikkuri. Jos toteutuu Hetemäen suunnittelemat koiruudet? Kilpailemme romanien kanssa kerjuupaikoista!

Minulla on kaikkea olen onnellinen, minulta ei puutu mitään tai ei sittenkään olen ...olen
sidottu sairasvuoteeseen, hyvä teidän on nauraa, ilkkua minulle. Rahani kuluvat kipulääkkeisiin, 6000 euroa vuodessa lääkkeisiin, ajatelkaa. Taksikuponkeja saan kunnalta ja pääsen liikkumaan kuten te muut, eikö ole ihana asia. Pääsen kampaajalle ja ostoksille niin kuten te muutkin.

Minne se taas katosi, tuli snadi ongelma, ei sitä kukaan ymmärrä kun meikä on tosi söde, kliffa gimma ja bönde.Taidan mennä skaboihin faijan kaa kun söde ei klifffaa. Hybvöt hsyssykät sentään. Sinä ja sinun mielikuvitus miehesi hahah...

AAHHHH...ARRRR

En halua rähistä se on epäreilua olen ihka oikea ihminen kaikkine ansioineni, vaikka minua mollataan, siteerataan ilkeästi. Olen fiksu kouluja käynyt silleen kaikin puolin sivistynyt. Upee sun sanontas, Mitä hittoa rähiset. Äläkä puhu vasten parenpaa tietoa.

Miksi ihminen ei saa kuolla silloin kun elimistö on jo tehnyt tehtävänsä, eikä enään jaksa toimia normaalisti ilman lääkitystä ?Totuus on kuitenkin, että SE on ihmisolento joka siellä sängyssä makaa märissä vaipuissaan, nälkäisenä. Millä ihmeellä te hoitajat puolustatte sitä, että kidutatte ihmisiä?

Et voi käyttää SE-muotoa ihmisestä opettele kirjoittamaan.

Pyydän anteeksi, vai yritätkö viitata, kumpiko on vai kampi?. Että voit olla ärsyttävä, luulet tietäväsi kaiken.
Australian Brisbane - äännetään "Brisbän" eipäs kun" Brisbein" ? Tarkistin Wikipediasta, niin ja linkitin videopätkän. Se lausutaan Brisbein. hahhahhaa...hihiii böööö DDDDD ; ))) :)) ????? ÖÖÖÖ


Kärsittekö miehenne jöpöttämättömyydestä, miten kuvioonne sopisi nuorempi mieshenkilö?
Minäkin haluaisin saada oikein kunnolla isoa ja kovaa, vaan tässä iässä joutuu tyytymään semiin,
ellei sitten ole valmis maksamaan kovemmasta.

Mikä se semi on?

Googlasin SeMI= Seinäjoen mimmiliiga.

Tarkkaanpas sää oot mun kirjoituksia lukenu? Mikä niissä niin kovasti kiinnostaa, että oot vielä oikeen mielees painanu bääbäääbääääääääääääää toiset pitää blogia mun ei tarvi kun mää tavoitan täältä kohderyhmän näköjään.

 Mahdotontahan se olisikin, kun blogin kirjoittajalla on useimmiten jotain sisältöä kirjoituksissaan.

Enhän toki naura olen vakavissani ; )

Mandi 17.1.2011