VUOSI VAIHTUU

Tarina 16

Joulun pyhät olivat takana. Oli aika valmistautua uuden vuoden vastaanottoon. Pyry, Paavo ja Lasse kävivät uuden vuoden aatto aamuna ostamassa ilotulitusraketteja kaupungilta. Samalla reissulla he ostivat tinaa ja tinakauhoja sekä ruokaa patonkia, nakkeja, perunasalaattia, salaatti tarpeita ja paljon limpsaa. Mandi oli työmatkalla ja palasi uuden vuoden aaton päiväkoneella kotiin. Lassen loma oli lopussa ja hän matkusti pois samalla koneella, Mandi hyvästeli Lassen lentokentällä.

Mandi asteli pihapolkua pirttiä kohti ja katseli hymyillen kun pojat huiskivat rannalla lumilapioiden kanssa.
-Mitäs te siellä? hän huusi.
-Moi, teemme raketeille ampumisvalleja.- Paavo vastasi.

Niinpä tietysti ajatteli Mandi. Päivä oli kirkas ja raketit tulisivat illalla näkymään hyvin ja kauas. Kaupungin rannastakin ammuttavat raketiti näkyisivät kirkkaina tänne niemelle asti.

Ahtoset saapuivat illan jo hämärtyessä.Takkahuoneen isossa takassa paloi kuivia koivuhalkoja ritisten. Takka levitti pehmeää lämpöä tummenevaan iltaan. Pyry, Hanne, Lauri ja Paavo juoksivat rannan ja pirtin väliä. Heidän oli vaikea odottaa kello kuutta, jolloin saisi aloittaa rakettien ampumisen.

Kello löi vihdoin kuusi -Nyt lapset, antakaa palaa,- Mandi huudahti.

Jukka meni valvomaan rakettien ammuntaa. Voi sitä riemua, rätinää, huutoa ja kikatusta, joka taas niemellä kaikui. Sää oli lauha, lapaset kastuivat nuoskalumessa, joten  lapset kävivät välillä lämmittelemässä käsiään takkahuoneessa. He vaihtoivat märät lapaset takan reunalla odottaviin kuiviin ja sitten taas mentiin.

Jussi pani saunan lämpenemään ja naiset touhusivat keittiössä ja kattoivat ruokahuoneen pöydän. Kaunis kolmihaara kynttelikkö antoi tunnelmaa juhlakattaukseen. Mandi katseli haikeana kynttelikköä se oli muisto hänen lapsuuden kodistaan. Silloinkin juhlittiin, heitettiin hyvästit menneelle vuodelle ja otettiin rakettien räiskeessä uusi vuosi vastaan.

Kun lapset olivat saaneet paukuteltua lähes kaikki  rakettinsa taivaan tuuliin he juoksivat pirttiin. Eva, Hanna ja Mandi lähtivät saunaan nauttimaan vuoden viimeisistä löylyistä. Reino ukin kesällä tekemät saunavastat tuoksuivat suloiselta suvelta talvi illassa. Naiset istuskelivat saunan kuistilla vilvoittelemassa ja siirtyivät kylmän ajamana takaisin saunan lämpimään ja lopuksi takkahuoneeseen pukeutumaan.

Tyttöjen jälkeen oli miesväen vuoro. Rannalta kuului poikien kirkumista kun he kieriskelivät löylyjen välillä lumihangessa. Rannalle oli sytytetty kaksi jätkänkynttilää, jotka valaisivat koko niemen.

Saunasta saapui nälkäinen joukko puhtaita poikia. Kylpemisestä oli vuosien saatossa tullut tapa ottaa uusi vuosi vastaan saunapuhtaina.

Ketään ei tarvinnut erikoisemmin kutsua syömään, nakit, lihapullat, salaatit ja limut alkoivat hävitä nälkäisiin suihin. Ilta kului iloisesti seurustellessa,  lähestyttiin keskiyötä. Talonväki ja vieraat laittoivat  lämmintä päälle ja riensivät rantaan katsomaan kaupungilta ammuttavaa ilotulitusta. Sankkoniemi sijaitsi niin hyvällä katselu paikalla, että kaupunkiin asti ei tarvinnut lähteä.

Pojatkin ampuivat säästämänsä viimeiset raketit. Aikuisilla oli kuohuviiniä laseissään, he kohottivat maljan uudelle vuodelle samalla kun kello löi kaksitoista.

Hyvää uutta vuotta, hyvää uutta vuotta, kuului vuoron perään jokaisen suusta.

Paukkeen ja räiskeen jälkeen valettiin tinat takan hiilloksella. Peltiämpäriin oli laitettu lunta ja sinne kuuma tina pudotettiin. Ensin tinansa valoivat Pyry, Paavo ja Lauri, sitten Mandi, Eva ja Hanne sekä lopuksi Jussi.

Kukin kaivoi vuorollaan ämpäristä lumen seasta tina möykkynsä. Möykyn varjokuvia katseltiin kynttilän valossa ja pohdiskeltiin mitä uusi vuosi toisi kullekin tina ennusteen mukaan. Hyvää tuntui kaikille olevan luvassa ja rahaakin, siihen olikin mukava lopettaa juhliminen. Väsymys alkoi vetää vuoron perään haukotukseen kunkin juhlijan suun, oli aika mennä nukkumaan. Päiväpuolen pirtin lattialle oli tehty siskonpetejä.

Kuun kuikatessa sisälle pirttiin se kuuli monen unen tuhinan.

JOULUAATTO

 Tarina 15.

Jouluaatto aamuna pojat  päättivät yllättää äidin, he keittivät aamukahvin valmiiksi ja herättivät hänet. Ihana tuoreen kahvin tuoksu leijaili yläkertaan.  Mandi vilkaisi ulos, yön aikana oli pakkanen lauhtunut ja hentoja lumihiutaleita satoi maahan.


Aamiaisen jälkeen, portaiden pielessä sisään vientiä odottava kuusi kannettiin pirttiin. Mandi  laittoi sähkökynttilät kuusen oksille, jonka jälkeen oli poikien vuoro koristella se. Joka joulu kuusi näytti paremmalta kuin edellisenä jouluna, niin nytkin.

Pojat lähtivät jäälle luistelemaan, Reino ukki oli kolannut sinne alueen juuri sitä varten. Mandi lähti myös ulos hän käveli kauemmaksi rannasta, porasi kairalla avannon jäähän, pumppasi vettä  avannosta isoon saaviin ja veti vesisaavin  kelkalla  rantasaunaan.

Keskipäivällä Mandi ja pojat veivät kynttilöitä ja kukkasia Mandin vanhempiensa ja iso vanhempien haudoille. Samalla reissulla pistäydyttiin kauppatorilla kuuntelemassa joulurauhan julistus. Kun perhe palasi kotiin he söivät riisipuuroa johon Mandi oli piilottanut kolme mantelia. Hän annosteli puuron siten, että jokainen sai oman onnen mantelinsa.

Pojat alkoivat olla levottomia ja se tiesi sitä, että oli aika lähteä mummolaan aatto iltaa viettämään.

Osa joululahjoista jätettiin kuusen alle ja osa otettiin mukaan. Kun joulupukin vierailu läheni, Reino ukki hävisi ulos, milloin katsomaan oliko joulupukki jo pihalla ja tarvitsiko mahdollisesti apua tai hän lähti hakemaan ladosta heiniä joulupukin porolle. Reino ukki ei koskaan ehtinyt tavata joulupukkia koska jokin pulma, joka hänen piti ratkaista ulkona vei tuon vierailun ajan.

Sama leikki toistui vuodesta toiseen ja aina se oli yhtä hauskaa. Vanhemmat jännittivät milloin heidän lapsensa oivaltaisivat joulupukki leikin juonen, tänä jouluna vai tulevana. Pari joulua aiemmin Paavolle paljastui joulupukki leikin salat. Tänä jouluna hän lohdutti Lassen sisaren pientä tytärtä, joka itki. -Älä itke Liisa, sehän on ukki, ihan tosi se on ukki,- vakuutteli Paavo. Pyry taas leikki uskottavasti joka vuosi joulupukki sadun loppuun.

Ilta oli jo laskeutunut kun Mandi, pojat ja Lasse palasivat Sankkoniemeen. Joulusaunan jälkeen oli vuorossa  illallinen. Ruokailun jälkeen avattiin loput kuusen alle jätetyt lahja paketit. Aatto ilta kului leppoisasti seurustellen oltiin vain yhdessä, tämä entinen perhe, ihasteltiin saatuja joululahjoja ja nautittiin lämmintä glögiä.

Mandi ja Lasse jutustelivat pirtissä. Oli aika vaihtaa mielipiteitä poikien kehityksestä ja koulun käynnistä sekä suunnitella tulevaa vuotta, lomien vietto tapoja ja molempien toiveita niiden ajan kohdista.

Kun Lasse lähti kotiinsa, Mandi teki itelleen hunajatotin ja istuutui kuistille ihailemaan piha kuusen joulu valojen tuiketta. Siinä istuessaan hän huomasi kuinka valojen tuike alkoi kadota pimeyteen, eikä ihme sillä Sankkoniemen ylle oli levittäytynyt sakea lumipyry.

SANKKONIEMEN JOULU

Tarina 14.

Lumi oli peittänyt Sankkoniemen rantakivet ja järvi oli jäätynyt kauniin siniharmaaksi. Lumikinoksia oli kasautunut tuulen voimasta sinne tänne kirkkaan jään päälle ja jäätynyt järvi näytti ikään kuin aaltoilevan. Tuuli irtotteli untuvalunta kasaumien päältä ja ne muistuttivat vesipärskeitä.

Oli jouluaaton aatto. Mandi palasi iltakoneella kotiin. Hän oli käynyt Tukholmassa työmatkalla ja tehnyt samalla jouluostoksensa.

Lentokoneen laskeutuessa kohti kotikenttää, seisoi Paavo laiturilla ja heilutti taskulamppua, tokihan Mandi sen huomasi ja vilkutti takaisin. Pojat olivat kuistilla vastassa kun Mandi ajoi pihaan. Hänen suuret ostoskassinsa kiinnostivat poikia, Mandi kiikutti ne parvelle ja huomautti painokkaasti, että parvi on hänen yksityisaluetta eikä pojilla ole sinne asiaa.

Lassekin oli saapunut Suomeen. Lasse vietti aina joulut lastensa kanssa ja se olikin pojille hyvin mieluista,  he saivat omia isänsä kokonaan. Pojat olivat hakeneet joulukuusen ukin ja Lassen kanssa ukin kotitilalta Kalliomäestä. Se oli nostettu kuivamaan portin pieleen, jossa se odotti huomista sisään vientiä. Kaunis kuusi ihaili Mandi. Pihalla oli myös tuikkuja, roihuja ja lumilyhtyjä sekä tietenkin keskipihan kuusessa loisti jouluvalot.

Ilta oli siniharmaa, pakkanen oli kiristymässä koivut ja rannan haapa olivat saaneet kimaltelevan lumipeitteen.  Kuinka kaunista täällä on aina olipa sitten kesä, syksy, talvi tai kevät aina erilaista lämmintä ja rauhoittavaa.

Mandi oli väsynyt työviikon jälkeen. Hän oli onnellinen ja kiitollinen läheisilleen. Hilppa-mummo oli tehnyt joulusiivouksen, leiponut herkkuja joulupöytään ja paraikaa uunissa paistui kinkku. Pirtissä tuoksui hyvälle. Reino-ukki oli tehnyt pihan lumityöt ja kantanut liiteristä puita takkahuoneeseen ja saunaan. Hän oli jättänyt Mandille avannon teon ja veden haun. Se oli perinteinen Mandin aattopäivän työ sillä hän halusi liikuntaa ja tehdä oman osuutensa jouluvalmisteluissa.

Illalla nukkumaan menon aikaan kun Mandi ja pojat lukivat iltarukousta he muistivat kiittää Jumalaa siitä, että heidän ympärillään oli ihmisiä, jotka huolehtivat ja välittivät heistä Pyrystä, Paavosta ja Mandista.

Pakkasen paukkuessa nurkissa, Sankkoniemen yllä loisti hymyilevä kuu-ukko se kuikisti sisään pirtin ikkunasta, iski silmää ja toivotti hyvää joulua tälle epätavalliselle tavalliselle perheelle.

HALTIAKUUSI JA KOTITONTTU

Tarina 13.

Pitsikuistin oikealla puolen aivan rannassa seisoi Sankkoniemen haltiakuusi. Se oli satoja vuosia vanha herra, jota kunnioitettiin sillä se suojeli pirttiä. Mandilla oli joskus tapana kysyä haltiakuuselta neuvoa ongelmaansa. Hän istui sen alle ja jutusteli. Yleensä juttutuokion jälkeen hänen olonsa helpottui hän oivalsi, että ei ollukaan ongelmaa.

Kuusi saattoi olla hyvin omapäinen, joskus se pudotti lumet alta kävelevän niskaan. Sillä oli kai jotain kulkijaa vastaan. Haltiakuusen juurella oli myös Sankkoniemen kotitontun asuinsija. Joskus joulun aluspäivinä kun katseli oikein tarkkasti saunatuvan ikkunasta ulos saattoi nähdä tuon iloisen punalakin hiippailevan saunan ja tuvan välisellä polulla ja pujahtavan kuusen kohdalla jonnekin, sitä minne se hävisi ei kukaan koskaan ehtinyt huomata.

Mandilla ja Evalla oli jo tapana viettää yhteistä pikkujoulua lasten kanssa. Riisipuuron ja rusinasopan jälkeen lapset lähtivät pihalle etsimään tontun heille piiloittamia lahjapaketteja. Mandi ja Eva kiiruhtivat saunamökkiin ja sytyttivät takkaan tulen.

Pyry, Paavo, Hanne ja Lauri juoksivat ympäri pihaa ja etsivät piilotettuja lahjapaketteja. Löytyiväthän ne minkä mistäkin. Yksi saunan takaa hangesta, toinen pirtin rappujen alta, kolmas aitankupeelta ja viimeinen portinpielestä. Paketeissa ei ollut nimiä, joten löytäjä sai pitää sen minkä löysi. Joskus paketeista tuli riitaa, mutta pääsääntöisesti ne jaettiin sovussa. Kun lapset olivat löytäneet paketit he kiiruhtivat saunamökkiin, jossa Mandi ja Eva jo odottivat heitä lämpimän mehun ja pipareiden kera.

Takkatulen lämmössä pidettiin tarinatuokio. Jokaisen kertoi vuorollaan omanlaisensa tarinan löytämästään lahjasta. Sankkoniemessä ja sen pihapiirissä oli jouluisen lämmin tunnelma. Pihan keskellä oleva  pieni kuusi oli saanut oksilleen jouluvalot ja lumipallolyhtyjä oli siellä täällä rannan puoleisen polun varrella. Etukuistia koristi kuusenoksaköynnös, jonka alta pääsi pujahtamaan pirttiin.

Paavo istui takkahuoneen ikkunan ääressä ja yritti katseellaan jäljittää Sankkoniemen kotitonttua, joka kuitenkin päätti, ainakin tänä pikkujouluna pysyä piilossa omassa tuvassaan haltiakuusen kätköissä.

SYKSYN ÄÄNET

Tarina 12.

Oli syyskuun ja poikien koulu oli alkanut. Hilppa-mummi oli palannut päätoimiseksi kotihegettäreksi. Pojista oli kivaa palata koulun jälkeen pullan tuoksuiseen kotiin. Mummi hemmotteli poikia sillä aikaa kun Mandi oli työmatkoilla. Mandilla oli  välillä pitempiäkin vapaita ja hän pystyi olemaan hyvin mukana poikien koulun käynnissä.

Pyry oli aloittanut Kellon yläasteella ja Paavo saman koulun ala-asteella. Paavo ja Pyry olivat syntyneet loppu vuodesta, joten heidän fyysinen ja psyykkinen kehityksensä tekivät huimia hyppyjä juuri kesä aikana ja sen jälkeen. Paavosta tuli omatoimisempi ja Pyryn puperteetti alkoi näkyä sanoissa ja teoissa. Aina niin tasainen ja kiltti Pyry ei enää ollutkaan kiltti vaan saattoi ärsyttävällä käyttäytymisellään suututtaa Mandin. Paavo taas alkoi viihtyä enemmän kavereiden kanssa.

Perjantaina Paavo kertoi Mandille, että hän ja hänen kaverinsa Markus ja Veli aikoivat tehdä yökyläretken Velin vanhempien mökille. Mökki sijaitsi viiden kilometrin päässä Päiväpuolesta, samaisen Juuasjärven rannalla.

-Yönkö pois kotoa, entä jos tulee koti-ikävä?- kysyi Mandi. -Höpsis, ei tule,- vastasi Paavo.
Mandi varmisti vielä Veljen vanhemmilta, että hekin olivat tietoisia retkestä ja olivathan he. Pojat lähtivät mahtipontisesti polkupyörillään matkaan. Mandi oli laittanut Paavolle evästä reppuun ja vilkutti kuistilla kun pojat ajoivat pois pihasta rantatielle.

Illalla tuuli yltyi navakaksi ja välillä satoi vettä. Päiväpuolen pihalla tuuli niin, että kuivat koivun oksat tipahtelivat rytisten maahan ja vene piti nostaa maihin koska se kitisi ilkeästi kun veneen laidan suojakumit hankasivat laituriin.

Iso rannan haapa havisi ja piha valojen loisteessa näkyi kaikenlaisia varjoja. Syksyn ihania ääniä, ajatteli Mandi. Pojat saapuivat määränpäähän ja asettuivat taloksi. Alku illasta he juoksentelivat pihalla leikkien pyssyskää. Myöhemmällä he pelasivat Mustaa Pekkaa ja napostelivat eväitään tuvassa.

Poikia alkoi väsyttää ja he kapusivat yläkertaan nukkumaan. Pelaamisen tohinassa he eivät olleet kiinnittäneet mitään huomiota tuulen voimistumiseen ja sateen alkamiseen. Tuuli ulvoi omituisesti vintin välirakenteissä ja rannalta kantautui aaltojen pärskeen ääniä kun ne löivät rantakiviin. Puiden lehdet lipattivat omituisesti ja oksien katkeilu antoi lisä värinää outoon tunnelmaan. Paavo vilkaisi ulos, taivas oli synkkä. Kaukaa järven takaa heijastui kaupungin valojen kajoa, mikä ei antanut turvallisuuden tuntua alkavan yön aavemaiseen tunnelmaan, päinvastoin.

Pojat pyörivät patjoillaan eikä uni tullut. Pelko ja koti-ikävä alkoi vallata kaveruksia. Puolen yön aikaan oli poikien mitta täysi. He keräsivät tavaransa, hyppäsivät polkupyöriensä selkään ja ajoivat minkä kintuistaan jaksoivat kohti kotejaan.

Mandi oli nukkumassa ja heräsi kun Paavo ryntäsi pirttiin aivan märkänä ja hengästyneenä. Mandi katsoi poikaansa, hän tunsi hellyyttä ja sääliäkin.

-Vaihda kuivat vaatteet, laitan hunaja teetä ja sitten kerrot mitä tapahtui.- Rauhoitteli Mandi. Paavo istui vakavan näköisenä äitinsä vieressä keittiössä ja kertoi kammottavista äänistä ja pelon vallasta, joka ajoi pojat lopulta kotiin.

-Ne ovat syksyn ääniä,eivätkä ne ole sen kummempia kuin kesän äänetkään. Syksyllä on pimeää ja pimeys saa mielikuvituksemme liikkeelle. Katsopa tuonne ulos, haapa havisee tuulella, laineet lyövät rantakiviin ja varjot muodostuvat puiden oksien liikkeistä kun tuuli heiluttaa niitä. Syksyn äänet ovat itse asiassa kauniita aivan kuin talven-, kevään- ja kesän äänet, ne pitää oppia tunnistamaan-. kertoi Mandi Paavolle
-Oma sänky on kuitenkin paras,- tuumasi Paavo ja meni huoneeseensa jättäen ovensa hiukan raolleen.

RAPUJUHLAT

Tarina 11.

Elokuun oli puolivälissä. Illat olivat hämärtyneet ja sopivan lämpöisiä. Oli  aika viettää rapujuhlaa.

Juhla valmistelut aloitettiin hyvissä ajoin päivällä. Grilliterassille kannettiin iso pöytä ja sen ympärille seitsemän tuolia. Pöydälle levitettiin valkea alus liina ja sen päälle värikäs juhlan teemaan sopiva liina. Pihakoivuihin ripustettiin paperilyhtyjä.

Ahtoset tulivat saaresta hyvissä ajoin. Lapset alkoivat kattamaan pöytää. Jokaisen isumapaikan kohdalle pöytään laitettiin rapukaulurit, servetit, isot lautaset ja rapuveitset. Eva sekä Mandi valmistelivat keittiössä tarjoiltavia. Jussille jäi puiden ja veden kanto rantasaunaan sekä saunan lämmitys.Tällainen työnjako oli aina toiminut perheiden välillä.

Ruokalista koostui ravuista, paahtoleivästä sekä salaateista. Lapsille oli varattu myös kotihampurilaisia. Jälki ruuaksi oli luvassa vohveleita mansikkahillolla. Juhlan alkamisajaksi sovittiin hämärän tulo.

Jussi lämmitti rantasaunaa, naiset valmistelivat ruokailua ja lapset koristelivat juhlapaikkaa.
-Serpentiinit kuuluvat vappuun,- valisti Hanne poikia. -Ei kun ne kuuluvat rapujuhlaan,- kapinoivat pojat. -Hyvä on sitten, laitetaan,- myöntyi Hanne.

Kuten arvata voi poikien koristelu oli ylenpalttisen rönsyilevää, eli koko katos oli serpentiininauhojen vallassa. Sauna oli lämminnyt valmiiksi. Eva Mandi ja Hanne kylpivät ensin. Järven vesi oli ihanan lämmintä ja löylyjen välillä tytöt nautiskelivat vedessä pulikoimisesta. Naisten jälkeen oli miesten vuoro.



Hämärä oli jo laskeutunut kun pojat tulivat saunasta ja lyhtyjen kynttilät sytytettiin. Kaikilla oli nälkä, joten pöytään kutsua ei tarvinnut toistaa. Lapset söivät vaihtelevalla innolla rapuja. Laurista oli kivempaa roikotella punaisia rapuja ja pelotella niillä Hannea, joka välillä joutui juoksemaan pitkin rantaa veljeään pakoon. Eva, Jussi ja Mandi nautiskelivat ravuista. He levittivät ravun lihaa paahtoleivälle, lihan päälle he  ripottelivat tillisilppua, sitruunapippuria ja sitruunan mehua. Juomaksi oli varattu limonaadeja sekä aikuisille valkoviiniä. Sormien pesukulhotkin oli muistettu varata jokaiselle juhlijalle. Mandi muisteli, kuinka joskus oli kuullut tarinan, jonka mukaan kokematon rapujuhlija oli juonut sormien pesuveden, luullen sen juotavaksi pöytään asetetun.

Ilta oli mitä parhain ulkojuhlaan. Lyhdyt tuikkivat ja antoivat tunnelmaa pehmeän lämpimään elokuun iltaan. Hyttysiäkään ei enää ollut ei niitä yleensä koskaan Sankkoniemessä haitaksi asti ollut, jokunen inisiä silloin tällöin eksyi paikalle.

Illan lopuksi paistettiin vohveleita.  Mandi paistoi vohvelit keittiössä ja Pyry kantoi niitä pöytään. Keittiön ikkuna oli tarjoilu luukkuna. Ruokailuterassi näet oli siinä keittiön ikkunan alla.

Paavo haukotteli jo siihen malliin, että unimatti oli tulossa. Isommatkin lapset alkoivat väsähtää. Aikuiset jatkoivat iltaa pitkälle yöhön ja iloinen puheensorina ja nauru kaikui taas niemellä kuten niin monesti ennenkin.

On ihana kun on hyviä ystäviä, joiden kanssa viettää tällaisia iltoja, ajatteli Mandi onnellisena.

ISÄ JA LILLIAN

Tarina 10.

Sää viileni ukkosmyrskyn jälkeen. Ei niin paljoa, että se olisi haitannut auringonottoa. Mandi nautti laiturilla löhöilystä ja sanaristikoiden täyttämisestä sekä siitä, että ei ollut työpaineita tai muita huolia. Hän kohenti asentoaan otti appelsiinimehua ja keskittyi ristikon ratkontaa.

Paavo juoksi laiturille. Mandi kohottautui istumaan.
-Mandi-, sanoi Paavo, -Isä on Suomessa, hän soitti, tulee illalla käymään-

-Tuleeko isä yksin?-
-En tiedä,- vastasi Paavo ja juoksi pois.

Mandi ja Lasse olivat eronneet kun Paavo oli ollut  kolmen vuoden ikäinen. Lasse oli muuttanut Ruotsiin, mutta vietti lomat Suomessa ja piti säännöllisesti yhteyttä poikiinsa.  Hän oli myös säilyttänyt asuntonsa kaupungissa, jotta hänellä olisi paikka johon tulla kun tuli poikiaan katsomaan. Mandi tiesi, että Lassella oli uusi naisystävä, Lillian. Hän ei ollut vielä tavannut naista ja häntä alkoi jännittämään. Loman loppu pilalla, hän ajatteli ja nousi patjalta. Vieraita illaksi, täytyy tarkistaa jääkaappi. Pyry ja Paavo olivat iloisia ja odottivat isäänsä kuin joulupukkia, sillä Lassella oli aina reppu täynnä tuliaisia.

Puhelin soi, Mandi vastasi, soittaja oli Lasse, joka varmisti, että voisivatko he tulla illalla kylään, hän ja Lillian.. -Sopiihan se, tervetuloa,- vastasi  Mandi.

Isän tapaamiset olivat pojille yhtä juhlaa, mutta Mandille ne toivat ylimääräisiä vatsanpuruja.
Avioeron jälkeen Mandi oli päättänyt elää yksin. Hän halusi omistautua lapsilleen ja kasvattaa heidät aikuiseksi, ehkä sitten joskus, hän ajatteli, sitten kun pojat ovat aikuisia ja elävät omillaan hän voisi ajatella uutta suhdetta.

Pyry ja Paavo ryntäsivät ulos kun isän auto kääntyi pihaan. Isä astui ulos autostaan, Paavo kiehnasi tapansa mukaan isänsä ympärillä. Pyry vanhempana käyttäytyi hillitymmin. Mandi vilkaisi vielä pirtin peiliin, sukaisi hiuksiaan, veti henkeä ja astui ulos tuvasta. Lillian nousi autosta. Hän on kaunis nainen ja minua selvästi nuorempi, arvioi Mandi katsellessaan Lassen uutta ystävätärtä. Lasse esitteli naiset toisilleen. Jännitys alkoi hiljalleen laueta, oli aika pyytää vieraat sisään tupaan. Mandi oli valmistanut pientä suolaista purtavaa sekä  keittänyt valmiiksi teetä ja kahvia. Pojat peuhasivat isänsä kimpussa, joten Mandi ja Lillian saivat rauhassa tutustua toisiinsa.

Ilta kului iloisesti. Mandi ja Lillian istuivat pirtissä. Punaviini oli laukaissut molempien jännityksen. Heillä oli paljon samanlaisia ajatuksia ja he tulivat hyvin toimeen keskenään. Pojat olivat isänsä kanssa ulkona rannassa. Pyry kuunteli musiikkia lahjaksi saamastaan korvalappustereoista ja Paavo kokeili uutta radio-ohjattavaa venettään. Lasse toi aina myös karkkeja, taas kerran niin paljon, että ne kestäisivät jouluun asti.

Lillian yllätti Mandin ja antoi hänelle hyvin kauniin viikinkikaulaketjun, sanoen. -Lassen kertoman mukaan olet korvaamaton äiti hänen lapsilleen, parenpaa he eivät olisi voineet koskaan saada-. Mandi hämmentyi ja oli sanaton. Toisaalta häntä ärsytti ja suututti Lillianin ylistys, mutta toisaalta hän tiesi, että Lasse oli rakastanut häntä vilpittömästi aina, omalla tavallaan.

Ilta oli jo pitkällä kun vieraat tekivät lähtöä. Lasse sopi poikien kanssa seuraavan päivän tapaamisesta ja he poistuivat.

Mandi istui yksin pitsikuistille ja katseli järvelle. Pyry kukisti huoneensa ovelta äitiään,  -Mitä sinä ajattelet äiti,- hän kysyi hiljaa ja istahti Mandin viereen. -Omiani vain mietin,- vastasi Mandi. Pyry kietoi kätensä Mandin kaulaan ja sanoi, -Äiti sinä olet kaunis-. Paavokin oli tullut kuistille hän kapusi Mandin syliin ja kuiskasi, -Äiti minä rakastan sinua.-

-Minäkin rakastan teitä molempia enemmän kuin mitään muuta maailmassa.- vastasi Mandi. Siinä istui tämä epätavallinen tavallinen perhe ja katseli toisiinsa nojaten hämärtyvää järvenselkää. Päivä oli ollut pojille yhtä juhlaa, mutta kaiken hulinan keskellä he olivat aistineet jotain, jota he eivät vielä pystyneet ymmärtämään.

SATEENKAARI

Tarina 9.

Helteitä oli jatkunut usean viikon ajan, ilma oli kuuma ja hiostava. Pyry luki kirjaa riippukeinussa. Paavo leikki rannalla ja Mandi makasi laiturilla. Hän oli asettanut aurinkovarjon suojaamaan itseään liialta paisteelta. Välillä koko porukka hyppäsi uimaan, sillä kauaa he eivät auringossa jaksaneet löhötä. Mandille kuumuus oli liikaa ja hän lähti pirttiin, vaihtoi vaatteet, vilkutti pojille ja lähti ostoksille kaupunkiin.

Kuumuus oli liikaa myös hyönteisille. Paarmat pyörivät laiturin ympärillä, olivat kiukkuisia ja hyökkäilivät kohti poikia. Tuostapa  pojat keksivät uuden leikin, jonka nimesivät paarmasodaksi. He hakivat vesipyssyt saunan kuistilta, latasivat ne järvessä, ampuivat kohti paarmoja, hyppivät laiturilta veteen ja sukeltelivat pakoon paarmojen puolustushyökkäyksiltä. Välillä heitä nauratti ja välillä he juoksivat vihollisia pakoon pitkin rantaa.

Poijat olivat keskittyneet sotaansa, eivätkä he huomanneet idästä lähestyviä mustia pilviä. Yhtä äkkiä kuului jyrinää. Tuuli alkoi taivutella laiturin vieressä olevaa isoa leppää.
-Miten nuo mustat pilvet noin äkkiä tulivat,- ihmetteli Paavo.
-Nyt lelut saunankuistille ja pirttiin,- komensi Pyry sillä hän tiesi, että jos pilvet tulevat idästä niin se tiesi sitä, että ne tulisivat suoraan Sankkoniemen ylle.



Tuuli yltyi voimakkaaksi myrskyksi. Aallot nousivat korkeiksi sumupilviksi, aivan kuin aaveet olisivat tanssineet mustalla järven pinnalla. Alkoi raju vesisade se piiskasi kuistin ikkunoita. Välillä sade muuttui rakeiksi, jotka ropivat maahan värjäten sen valkeaksi. Pojat katselivat jykevää luonnon näytelmää pitsikuistin ikkunoista. Salamoi ja jyrisi tauotta.

Mandi ajoi hätääntyneenä kohti kotia. Rantakatu oli pimeä vain hetkittäin salamat valaisevat näyttäen tietä, jyrinä oli huumaavaa. Mandi kaarsi pihaan ja juoksi pirttiin. Pojat istuivat hiljaa kuistilla ja tuijottivat ulos. -Pois ikkunan ääreltä pojat-, Mandi komensi. -Kauhea ilma, pelottaako teitä-, hän kysyi. -Ei, olethan kertonut, että  talomme on ollut tässä paikoillaan ja neljäkymmentä vuotta niin, että mihin tämä tästä nyt lähtisi, ja sitäpaitsi äiti nyt tiedämme varmasti, että tämä talo on kallion päällä, sen tuntee kun salamat iskevät maahan jossain lähistöllä, samalla talo tärisee-, selitti Pyry. Mandi harmitteli, että oli jättänyt pojat yksin, eikä ollut  kutsunut Hilpaa kotimieheksi. Sen hän olisi ehdottomasti tehnyt jos oli aavistanut tällaisen myrskyn tulevan. Pyryä alkoi naurattamaan ja hän selitti, -olisit pyytänyt mummin, tiedätkö missä hän olisi ollut koko myrskyn ajan, komerossa piilossa,-. joten se siitä.

Pahin alkoi olla ohi ja viimeiset pilvienreunan pisarat tippuivat hiljaa maahan. Aurinko tuli pilvien takaa ja sateenkaari ilmestyi järven ylle. Sateenkaari oli kaunis ja valtavan iso. Se ulottui Sankkoniemestä aina Lukkisaareen asti. -Katsokaa, voisimme kävellä Lukkisaareen sateenkaarta pitkin, mitäs jos lähdettäisiin Ahtosille iltateelle,- tuumaili Paavo ja ihasteli sateenkaarta. -Miten me päästäisiin takaisin jos sateenkaari päättäisikin häipyä,- kysyi Mandi. -Jussi kai toisi veneellään tai voisimme olla yötä saaressa-. Mandi nappasi Paavon syliinsä, halasi häntä ja kysyi -Keitettäiskö iltateetä?

TELTTA AITAN KATOLLA

Tarina 8.

Pyry oli kutsunut koulukaverinsa Samun vieraakseen. Paavo pelasi sulkapalloa naapurin Vilin kanssa. Pyry ja Samu  päättivät, jostain ihmeen päähän pistosta pystyttää teltta aitan katolle. Urakka näytti aika hurjalta. Pojat raahasivat kaksi isoa maalaustelinettä autotallin takaa, hakivat lankkuja liiteristä ja nostivat ne maalaustelineitten päälle saaden siten korokkeen, jolta he pääsivät nousemaan aitan katolle. Korokkeelle he puolestaan nousivat tikapuuta pitkin jotka he olivat lainanneet saunamökiltä. Tikapuut ovat henkilö- ja huoltoliikenteen hoitamisen kannalta tärkeät, kuten he asian mummille esittivät, mummin poikien touhuja taivastellessa. Teltta oli niin iso, että se peitti koko aitan tasaisen, mutta hiukan etuosasta alaspäin viettävän katon.

Teltan pystytys urakan välillä pojat juoksivat pirtiin juomaan kaakaota ja syömään kanelipullia, joita Hilppa mummi oli leiponut. Teltan pystytys kesti parisen tuntia ja sen jälkeen alkoi teltan sisustus. Pojat nostivat sinne Pyryn television ja Play Station ykkösen sekä pelejä. Sähkövirran he vetivät piuhoilla Paavon kesäaitasta ja heittelivät lopuksi patjoja ja tyynyjä pehmikkeiksi. Kaikki oli valmista. Paavo ja Vili liittyivät isompin seuraan. Katolta kuului iloista puheen sorinaa.

Iltapäivällä Mandi palasi kotiin ja katsoi huvittuneena poikien kyhäämään telttaa.
-Aiotteko te yöpyä siellä?- hän kysyi.
-Kyllä vaan,- kuului poikien yksimielinen vastaus.

Illalla Mandi meni pyytämään poikia iltapalalle. Hän avasi kuistin oven ja säikähti sillä pihalla seisoi tuntematon mies, joka tuijotti telttaa.
Mandi huomasi myös, että mies ei ollut ihan tavallinen vaan hänessä oli jotain outoa ja hän pelkäsi vielä enemmän.
-Kukas te olette?- rohkeni Mandi kysyä.
-Anteeksi, että pelästytin, olen Kaarlo asun tuolla lahden takana. Ajoin polkupyörällä ohi ja koska en ole ikänäni  nähnyt telttaa talon katolla, tulin katsomaan.-
Mies äimiseli aikansa ja poistui. Pojat tuliva alas.
-Yötä ette kyllä siellä ole, minua huolestuttaa,- sanoi Mandi.
-Mikä muka?- naurahti Pyry.
-No, tuo kulkija,- vastasi Mandi.
Ei hän ole vaarallinen hän on ihan  jees äijä, vähän outo vaan, tiesi Samu kertoa sillä hän asui melkein miehen naapurina.

Iltapalan jälkeen pojat palasivat telttaan jatkaen iltaa pelaamalla korteilla uhkapeliä, kuten he Mandille illan aikeitaan selittivät. Juustonaksut ja perunalastut korvasivat rahan. Tuo haluttu valuutta vaihtoi omistajaa tilanteiden mukaan. Osa rahoista syötiin ja osalla pelattiin. Naurun kikatus kantautui kauas yli Juasjärven sillä ilta oli kaunis ja järvi tyyni.

Paavo tuli sisälle nukkumaan Vili lähti kotiinsa, mutta Samu ja Pyry jäivät telttaan yöksi. Pojat vetivät tikkaat katolle. Pyry huusi vielä Mandille, -Äiti nuku rauhassa, eihän meille voi mitaan pahaa tapahtua.-

Aamulla Pyry heräsi ja säikähti pahanpäiväisesti, sillä teltta alkoi omituisesti liukua. -Samu sinä putoat-, huusi Pyry ja tarttui Samua paidasta kiinni ja sai kun saikin viime hetkellä estettyä Samun putoaminen katon reunan yli. Samu oli näet pyörähtänyt patjaltaan teltan reunalle ja oli putoamassa katon reunan yli. Pojat katsoivat toisiaan ja alkoivat nauramaan he nauroivat niin, että koko Sankkoniemen väki heräsi tuona kauniina sunnuntai aamuna ihmettelemään omituista ilonpitoa aitan katolla.

JUHANNUSJUHLAT

tarina 7.

Mandi ole ajoittanut lomansa alkamaan juhannukselta. Perisuomalaisena hän halusi viettää keskikesän juhlaa oman juhannuskokon äärellä. Juhannusaattona varhain aamulla alkoi Mandin lattialuutu ja pesuriepu liidellä pitkin pirttiä. Pojat lähtivät rantaan rakentamaan juhannuskokkoa. Lauri oli tullut Pyryn ja Paavon kaveriksi. Pojat kantoivat vanhoja lautoja liiterin kupeelta kokkopuiksi. Kun Mandi oli saanut talon siivottua hän siirtyi rantasaunalle. Hän heitti ladepenkit järveen likoamaan. Pojat vaihtoivat uima asut ylleen ja hyppäsivät järveen. Lauteiden pesu oli pojista hauskaa hommaa. Lauteet toimivat lauttoina ja niiden päältä pystyi hyppimään veteen tai saattoi polkutella ikään kuin moottorina niiden perässä. Siinä yhdistyy sopivasti leikki ja työ, ajatteli Mandi kun katseli poikien temmellystä rantavedessä.

Iltapäivällä auringon porottaessa suoraan kohti Sankkoniemeä oli  siivoukset tehty ja poikien tekemä juhannuskokko komeili rannassa. Mandi haki koivunoksia läheiseltä autiotontilta. Hän sitoi niistä saunavastoja ja laittoi vanhaan maitoämpäriin loput oksat ja vei ämpärin kuistin rappusille. Tapa oli kulkeutunut perinteenä Mandin kotoa. Juhannusaattona isä oli tuonut pienet koivut rappusten molemmin puolin juhlistamaan keskikesän juhlaa. Tuntui hyvältä istahtaa aurinkotuoliin ja katsella työn jälkiä sekä ihailla pilvetöntä taivasta. Pojatkin olivat asettuneet lepäämään kukin lempipaikoilleen. Pyry luki riippukeinussa kirjaa, Paavo leikki hiekkalaatikolla ja Lauri makoili kumipatjalla. Mandi oli hakenut ruoat ja juomat jo edellisenä päivänä kaupungista, joten nyt hänellä oli aikaa istua aurinkotuolissa ja rentoutua.

Ahtoset olivat tulossa kylään myöhemmin illalla, oltiin sovittu, että tehtäisiin erilaisia salaatteja lisukkeiksi grillattaville makkaroille, joita  nautittaisiin illan mittaan. Aurinko paistoi korkealta, näytti, että se ei olisi halunnut laskea lainkaan. Eikä se laskenutkaan, kävi vain mutkan Sankkolahden takana ja nousi liiterin katon kupeesta uudelleen ylös joskus aamuyöllä. Mutta sitä ennen juhlittiin Jussia, saunottiin, paistettiin makkaroita, istuttiin kokon äärellä, kerrottiin tarinoita, tanssittiin laiturilla mökkiradion tahtiin ja valvottiin aamuyöhön asti. Paavo hyppi hereillä yhtä kauan kuin isommat pojat ja aikuiset.

Iloiset juhannuksen juhlijat kömpivät makuutiloihinsa tismalleen samaan aikaan kun keskikesän aurinko nousi uudelleen liiterin takaa, ja kun he heräsivät oli aurinko kiertänyt saunakamarin edessä olevan ison koivun yläpuolelle eli se tarkoitti sitä, että oli keskipäivä. Mandi ja Eva kattoivat aamiaisen pihaterassille, koska sillähän ei ollut mitään väliä syötiinkö aamiainen varhain vai myöhään, sillä oli juhannuspäivä ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.

KALAJUTTU

Tarina 6.

Paavo ja Pyry soutivat kaislikkoon katiskaa kokemaan. -Mandiii-, kuului kaislikon keskeltä. Mandi juoksi rantaan. -Katiska on täynnä kalaa-, huusi Pyryn hätääntyneenä. -Nostakaa katiska veneeseen ja soutakaa rantaan-, vastasi Mandi pojille. Pyry nosti raskaan katiskan veneeseen ja pojat soutivat laiturin kupeeseen.
-Voi jestas montako niitä on-, siunaili Mandi tuijottaessaan katiskan pohjalle. -Ainakin viisikymmentä-, sanoi Paavo, nousi veneestä marssi rannalle ja jatkoi, -Enkä syö sitten yhtään-. -Ne ovat ahvenia ja herkullisia halstrattuna-,sanoi Mandi. -Pojat älkää viekö katiskaa heti takasin kaislikkoon tässä on meille viikoksi syötävää-, jutteli Mandi kaataessaan kaloja katiskan nielusta ulos  isoon ämpäriin. Pyry huuhtoi katiskan ja nosti sen saunan taakse. Mandi haki kalapuukon ja ison vadin keittiöstä, istahti kivelle rantaan ja aloitti perkausen.

Aurinko paistoi lämpimästi ja kalan haju johdatteli Mandin ajatukset lapsuuteen.  Hän muisti kuinka oli pienenä tyttönä istunut äidin vieressä rappusilla ja katsellut kun äiti perkasi kaloja. Mikko kissa pyöri äidin ympärillä kehräten ja hieroi itseään äidin kylkiin. Mikko tiesi, että perkuujätteet olivat hänelle tarkoitettua herkkua. Mandi aisti, että äiti istui hänen vierellään. Hän tunsi suunnatonta ikävää lapsuuskotiin, niin ikävää, että kyynelel vierähti hänen poskelleen. Mandi säpsähti, siili kipitti hänen kenkänsä yli ja hän palasi takaisin tähän päivään. Ahvenia oli neljäkymmentäyhdeksän ja yksi särki. Mandi suolasi kalat kevyesti ja vei jääkaappiin.

Iltapäivällä moottoriveneen lähestyi rantaa. Ketä me saadaan vieraiksi, mietti Mandi ja Paavo juoksi pitsikuistille ottamaan tulijoista selvää. -Ahtoset tulevat saaresta-, kuului Paavon iloinen huuto kuistilta. Eva oli käynyt torilla ja kantoi pirttiin tuomisia. Mandi kuikkasi Evan koriin, onneksi ei kalaa, hän huokasi. Jussilla oli  moottorisaha ja kirves mukanaan sillä hän oli luvannut tehdä saunapuita aitan takana olevista koivupölkyistä ja hän aloittikin heti urakkansa. Lauri, Pyry, Hanne ja Paavo juoksivat rantaan ja uimaan. Mandi ja Eva aloittivat päivällisen valmistelun. Ulkogrillin vieressä oli Mandin ihan itse rakentama ruokaterassi, tai ei ihan itse rakentama, Jussi oli ollut apuna kaiteiden teossa.

Naiset valmistivat ruokaa, lapset kirkuivat rannalla ja Jussi piti huolen musiikkitehosteista moottorisahalla. Mandi aloitti ahveten halstrauksen grillin hiilloksella. Lapset olivat sitoneet uimapatjat narulla kiinni veneeseen  ja vaativat, että Eva tulisi soutajaksi. Evan lähti rantaan hänen tehtäväkseen tuli soutaa ympyrää rannassa. Aurinko kimalteli vedenpinnalla välkkyen pienissä aalloissa kuin tuhannet tähdet, jotka seurasivat lasten ilonpitoa. Eeva oli ottanut limutarjottimen veneeseen. Lapset pulativat löhöilyn lomassa  patjoiltaan veteen ja uivat veneen kylkeen hakemaan Eevalta juotavaa.

Mandi oli saanut ruoan valmiiksi ja huuteli porukoita syömään. Rannasta saapuikin nälkäinen seurue. Tarjolla oli halstrattuja ahvenia, uusia perunoita, sipulia, tilliä, sitruunaa, voisulaa, leipää, juustoa ja makkaraa. Kaikille oli syötävää, jopa Paavollekin, joka oli vannonut, että ei syö kalaa. Mandi vilkaisi Paavoa., poika puhdisti pienillä sormillaan kalaa ja pisti suuhunsa. Mandia hymyilytti, hän silitti kevyesti kuin ohimennen Paavon hiuksia.

Olipa maistuva ateria, kiittelivät kaikki eikä yhtään ahventa jäänyt. Pyry, Lauri ja Hanne vetäytyivät lueskelemaan kesä aittoihin. Paavo oli väsynyt ja meni huoneeseensa nukkumaan. Aikuiset istuivat vielä pitkään grillirerassilla ja heillä kuulosti olevan hauskaa. Aurinko oli jo laskenut taivaanrannan taakse kun he viimein päättivät kömpiä yöpuulle.

MANDI JA KATISKA

Tarina 5

Kesäkuun alun helteet olivat jatkuneet viikon. Pyry makoili verkkokiikussa lukien Aku Ankkaa, Paavo leikki hiekkalaatikolla. Mandi oli lähdössä ostoksille. Hän otti punaisen polkupyöränsä, asetti ostoskorin pyörän sarviin ja lähti polkemaan rantakatua pitkin, kohti kaupungin keskustaa ja kauppatoria.

Tori oli täynnä ihmisiä, kauppiaita, asiakkaita, kahvilassa istuskelijoita ja muuten vain katselijoita. Mandin huomio kiintyi kalastustarvikemyyjän kojuun. Siellä oli  kaikkea kalastukseen tarvittavaa. Myyntikojun kyljessä luki suurilla kirjaimilla, katiskoja halvalla. Meillä ei ole katiskaa ja kaislikko kuhisee kaloja, ajatteli Mandi. 
-Paljonko katiskasi maksavat-, hän kysyi myyjältä.
-Itse koottavat ovat tarjouksessa vain kymmenen markkaa kappale-, vastasi myyjä.
No, se ei ole paljon se, mietti Mandi ja osti itse koottavan katiskan. Hän asetti katiskan pyörän tarakalle ja jatkoi matkaansa. Hän osti vielä perunoita, sipulia, mansikoita sekä tilliä ja sitruunaa jos vaikka illalla saisi katiskasta kaloja, ajatus kiehtoi Mandia.Ostokset tehtyään hän lähti polkemaan takaisin kotiin.

Rantakadulle saapuessaan Mandi näki pari naapurin isäntää juttelemassa keskenään ja kun hän oli juuri ohittamassa, miehet huomasivat katiskan Mandin pyörän tarakalla.
-Jaa`a rouva aikoo koota katiskan, vai-?, kysyi toinen miehistä, ja toinen jatkoi
-Rouva aikoo saada kalaa, vai-? Mandi katsoi miehiä hämillään ja vastasi aikovansa nimenomaan pyytää kalaa, kuinkas muuten. Miehet katsoivat toisiaan hymyillen ja Mandi jatkoi matkaa miettien, mitäs ne noin irvailivat mokomatkin.

Kotiin saavuttuaan Mandi otti katiskan tarakalta, purki muovin sen ympäriltä ja etsi kokoamisohjeita. Ei löytynyt, Mandia harmitti, ei hän ymmärtänyt tuon taivaallista koko härvelistä, siksiköhän ne ukot naureskelivat minulle, hän mietti. Harmissaan hän heitti  katiskan saunan kuistille ja lähti pirttiin. Pojilla on välipalan aika.

Iltapäivällä Sankkoniemen rantaa kohti lähestyi moottorivene, ketäs sieltä saapuu. Kolme nenää oli ikkunassa katsomassa vieraiden rantautumista. Mandin työkaveri Heidi ja hänen sulhasensa Kari nousivat  laiturille. Mandi riensi vastaan, juteltiin niitä näitä ja porukka hajaantui, naiset lähtivät kuistille juttelemaan. Kari oli kuullut Mandin tarinan katiskasta ja tarjoutui auttamaan sen kokoamisessa. Eikä siinä kauaa mennyt kun katiska oli kasassa. Sen kunniaksi juotiin pullakahvit ja vieraat jatkoivat matkaa.

Pyry asetti vielä keltaisen mehupurkin narunpäähän katiskan merkiksi ja sitten pojat soutivat kaislikkoon. Mandi huuteli vielä rannalta ja varmisteli, että katiska osuisi juuri siihen kohtaan missä isoimmat kalat polskivat.

 Oli jo ilta, Mandi oli kokoamassa poikien vesileluja laiturilta kun naapurin isännät nuo samaiset, jotka hän oli päivällä tavannut, soutivat laiturin ohi kaislikkoon kalastamaan.
-Joko se rouvan katiska on kasassa-, toinen virnisteli. Mandi laittoi kätensä lantioille kuten topakan talon emännän tuleekin ja osoitti oikealla kädellään veneen kokkaa päin.
-Siellä se on järvessä aivan veneenne edessä, älkää soutako päälle-. Miehet väistivät nipin napin katiskan ja katselivat sitä hämmästyneenä.
-Kyllä se siellä on-, sanoi toinen mies. -On se-, lisäsi toinen.
Mandia hymyilytti kun hän nousi kuistin portaita pirttiin.

Siellä se oli.

HANNE JA KUIKANPOIKANEN

Tarina 4.

Laurin pikkusisko Hanne oli taiteellinen nuori tyttö, joka rakasti eläimiä yli kaiken. Hän oli ollut isänsä Jussin kanssa vierailulla mummolassa ja löytänyt rannalta sairaan kuikanpoikasen. Lintu ei jaksanut edes avata silmiään kun Hanne oli nostanut sen varovasti kämmenelleen. Hanne halusi ottaa linnun mukaansa ja hoitaa sitä. Jussi oli ollut erimieltä, mutta suostunut lopuksi tytön vaatimuksiin.

He ajoivat suoraan Sankkoniemeen, jossa Hannen äiti Eva ja Lauri odottivat heitä veneen kanssa. Perheen oli tarkoitus heti Hannen ja Jussin saavuttua palata takaisin saareen, mutta nyt asiat mutkistuivat. Hanne vei sairaan linnunpoikasen pirttiin, jossa lintua tarkasteltiin ja tutkittiin sillä hätä ja  huoli oli siirtynyt kaikkiin paikalla olleisiin.

Eva sen huomasi, jotain outoa oli linnun toisessa sieraimessa. Se outo liikkui ja todellakin nyt sen kaikki näkiväti, sieraimeen oli tunkeutunut mato. Alkoi tosi toimet, Mandi haki pinsetit. Hanna piti  linnusta varovasti kiinni samalla kun Eva veti pinseteillä madon sentti sentiltä ulos linnun nokasta. Kun toimenpide oli tehty lintu alkoi äännellä. Pelstuspartiolaiset kuuntelivat heiveröistä vikisevää ääntä, ilmeet olivat helpottuneita, pahin oli ohi, mutta mitä nyt tehdään.

Mandi päätti soittaa veljelleen joka oli luontoharrastelija ja intohimoinen lintujen bongaaja. Mandin veli antoi ohjeita, joita alettiin toteuttamaan. Ensin alkoi linnun syöttäminen ja vahvaksi saattaminen. Porukalla häärättiin pitkin tonttia, kaivettiin pieniä matoja ja syötettiin nälkäiselle. Pienellä lusikalla juotettiin vettä. Sitten tehtiin leipäkoriin peti ja kukin vuorollaan toimi sairaanhoitajana. Ahtoset päättivät jäädä yökylään seuraamaan poikasen tervehtymistä. Potilaan peti kannettiin pitsikuistille ja jokainen kömpi vuorollaan nukkumaan, mutta vasta kun oli varmistettu, että kuikanpoikanen nukkui.

Seuraavana aamuna Hanne heräsi ensin, heti perään Paavo ja muutkin olivat kumma kyllä heti jalkeilla ja niin aamuvirkkuja, että se ei ollut kovin tavallista näin kesäaikaan Sankkoniemessä. Pitsikuistilta kuului ääntelyä. Kaikki kokoontuivat poikasen ympärille, sen suu oli ammollaan odottamassa ruokaa. Se oli pirteä ja reipas. Kuikanpoikanen  syötettiin ja juotettiin.

Aamiaispöydästa aikuiset seurasivat kuinka poikanen juoksenteli ulkona Hannen perässä, piti kai Hannea emonaan. Siinä syödessä mietittiin  linnun kohtaloa ja päätettiin, että se pitää palauttaa luontoon. Hannen isä huokasi, mutta mikäs auttoi hänellä alkoi sadan kilometrin kotiuttamismatka maalle. Vaikka kaikki olisivat halunneet poikasen jäävän Sankkoniemeen, ymmärrettiin myös, että sen paikka oli oman lintuemon luona. Kun oli saatu vielä tietoa, että kuikkaemo ei hylkää poikasijaan vaikka ne olisivat olleet ihmisten lähellä.

Oli jo ilta kun Hanne ja Jussi palasivat takaisin Sankkoniemeen. Mummolan järven rantakaislikossa oli ollut useita kuikkapoikueita pesimässä. Sinne lähelle pesimäaluetta olivat Jussi ja Hanne poikasen veneestä varovasti veteen laskeneet. Se oli aluksi yrittänyt uida veneen perässä. Rantatörmältä olivat Jussi ja Hanne kiikarilla seuranneet kun ylväs kuikkaemo oli poikasensa löytänyt ja lopuksi siipiensä suojaan hyväksynyt.