Kun poikani olivat pieniä joulun alusviikot olivat yhtä hötäkkää. Pyöritin omaa yritystäni, jonka kiireisin aika sijoittui aina juhlapyhien edellä. Olin yksinhuoltaja osanani olla isänä ja äitinä sekä luonnollisesti valvoa koulunkäyntiä ja hoitaa kotia.
Ei siinä olisi ehtinyt Blogia päivittää, mutta nyt kun aika ei ole enää kortilla on ihanan rentouttavaa istahtaa koneella ja kirjoittaa elämän arjesta ja juhlasta.
En ole jättänyt kokonaan työelämää.Olen erään konsulttifirman palkkalistoilla ja teen keikkahommaa esitellen ja myyden eri firmojen tuotteita. Uusien tuotteiden sisällön opiskelu esittelypäiväksi pitää aivot vilkkaana eikä dementia ehdi kolkuttella kuin silloin tällöin kuten kerran kun laitoin kännykän jääkaappiin ja etsin sitä kuumeisesti ja löysin sen vihdoin makkarapaketin alta.
Joulu on jo ovella. Olen toki jo valmistellut jouluamme.
Joulukinkku odottaa paistamista Petzen pakkasessa. Siellä ovat myös lanttu- ja porkkanalaatikot, jotka valmistin viime viikolla. Minulla ei ole pakastinta, en hamstraa ruokaa. Pakastinta tarvitsen vain joulun alla.
Olen tehnyt jouluvalmisteluja verkkaisaan tahtiin siten, että ne eivät tressaa minua vaan ovat mieltä piristävää puuhastelua. Pipareita leivoin eilen. Joululahjatkin olen hankkinut pitkin syksyä. Lahjapaketit ovat valmiina komerossa, yksi lahja on vielä neulepuikoilla ja pari mietintämyssyn alla. Kuopukselle osaan vielä ostaa joululahjoja, mutta esikoiselle ja hänen tyttöystävälleen lahjojen hankkiminen tuottaa jo vaikeuksia. Petzen nuorimmille lapsille ostan jotain sopivaksi näkemääni. Petze saa kirjalahjoja.
Tänään lähdemme Petzen kanssa kirkkoon laulamaan kauneimpia joululauluja.
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta.
Mandi
.jpg)
.jpg)