HANKIEN KESKELTÄ

Talvi on kauneimmillaan, valkoisia kinoskasoja kaikkialla. Olen epätoivoisena rämpinyt lumessa kuvainnollisesti saappaanvarsiani myöten. Sairastellut tammikuun puolestavälistä aina tänne asti. Helpommalla ei ole Petzekään päässyt, keuhkoputkentulehduksen jälkitauti on pitänyt häntä lujassa otteessaan, joten on luonnollista, että odotamme kielipitkällä matkaamme keväiseen lumettomaan Hollantiin.

Masentavan harmauden keskellä olen valannut uskoa parempaan, rakentelemalla nukkekotiani. Voiko rentouttavampaa harrastusta ollakaan kuin nukkekodin sisustus, ikuisuusprojekstihan se on aina uusine ideoineen. Realimaailma unohtuu ympäriltäni kun keskityn pienoismaailmaani. Päivän puuhastelun jälkeen istun, katselen ja ihastelen kätteni töiden jälkiä. Olen minä taitava tyttö, kertakaikkiaan.

Vielä reipas kolme viikkoa kärvistelyä Korvessa ja sitten sinisin siivin Hollantiin.

Unelma.

Kaipaan viiniä raikasta hellettä kuumaa,
onnen humalassa lasini tyhjäksi juon.
Tahdon tanssia, tanssia niin, että huumaa,
Lumen keskellä tarvon tuon unelman luon.



Mandi 15.2.2012


10.4 2012 Hollannissa.

Olen tehnyt ihania vanhoja puisia nukkekotikalustelöytöjä. Mattokin huonekalujen alla on aito, todellinen löytö.