Joulun alla

Joulu on jo ovella

Kun poikani olivat pieniä joulun alusviikot olivat yhtä hötäkkää. Pyöritin omaa yritystäni, jonka kiireisin aika sijoittui aina juhlapyhien edellä. Olin yksinhuoltaja osanani olla isänä ja äitinä sekä luonnollisesti valvoa koulunkäyntiä ja hoitaa kotia.

Ei siinä olisi ehtinyt Blogia päivittää, mutta nyt kun aika ei ole enää kortilla on ihanan rentouttavaa istahtaa koneella ja kirjoittaa elämän arjesta ja juhlasta.

En ole jättänyt kokonaan työelämää.Olen erään konsulttifirman palkkalistoilla ja teen keikkahommaa esitellen ja myyden eri firmojen tuotteita. Uusien tuotteiden sisällön opiskelu esittelypäiväksi pitää aivot vilkkaana eikä dementia ehdi kolkuttella kuin silloin tällöin kuten kerran kun laitoin kännykän jääkaappiin ja etsin sitä kuumeisesti ja löysin sen vihdoin makkarapaketin alta.

Joulu on jo ovella. Olen toki jo valmistellut jouluamme. 

Joulukinkku odottaa paistamista Petzen pakkasessa. Siellä ovat myös lanttu- ja porkkanalaatikot, jotka valmistin viime viikolla. Minulla ei ole pakastinta, en hamstraa ruokaa. Pakastinta tarvitsen vain joulun alla.

Olen tehnyt jouluvalmisteluja verkkaisaan tahtiin siten, että ne eivät tressaa minua vaan ovat mieltä piristävää puuhastelua. Pipareita leivoin eilen. Joululahjatkin olen hankkinut pitkin syksyä. Lahjapaketit ovat valmiina komerossa, yksi lahja on vielä neulepuikoilla ja pari mietintämyssyn alla. Kuopukselle osaan vielä ostaa joululahjoja, mutta esikoiselle ja hänen tyttöystävälleen lahjojen hankkiminen tuottaa jo vaikeuksia. Petzen nuorimmille lapsille ostan jotain sopivaksi näkemääni. Petze saa kirjalahjoja.

Joulurauha astuu tähän tupaan kuopuksen syntymäpäivänä 21.12.

Tänään lähdemme Petzen kanssa kirkkoon laulamaan kauneimpia joululauluja.

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta.

Mandi 

MINIMAAILMANI

Mamma ja pappa terasilla

Olen kirjoittanut harrastuksistani ja minimaailmani syntymisen alkuvaiheista. Blogiarkistosta löytyy kuvitetut tekstit Nukketalo ja Hankien keskeltä.

Viime syksynä löysin käyttöä kauan mökin varastossa lojuneelle keittiökaapin yläosalle.
Siitä rakentelin kaupunkiasuntoni keittiössä ensimmäisen pienen nukketalon.
Tästä alkuvaiheesta kerroin Nukketalo nimisessä kirjoituksessani.

Tästä se alkoi

Viime jouluna sain esikoiselta lahjapaketissa puuvalmiina minikeittiön- ja ruokasalin kalustuksen.
Maalasin keittiön- ja ruokasalin huonekalut sinisillä ja vihreillä värisävyillä. Valmistin lattioille mattoja vanhasta värikkäästä kopeliinista. Sisustelin talven keskellä nukketaloani.. Hankien keskeltä kirjoituksessani kerroin sisustuksen etenemisestä.

Hedelmät tein muovailuvahasta

Näin siis hurahdin minimaailmaani.

Kesämökkini puuvajassa on kirjakaupan kirjahyllyjä, jotka aikaisempi mökin omistaja oli sinne jättänyt.
Kesällä yksi puuvajan kirjahyllyistä sai uuden jatkumon elämälleen nukketalona.

Uuden talon pohjustus

Rakentelin alkukesästä mökin pihalla kirjahyllystä ison nukketalon täydentämään jo olemassa olevaa
pientä taloa. Kun talo oli valmis ottamaan asukkaat sisäänsä siirsin sen mökin pitsikuistille.

Minihuonekaluja olin kerännyt keväiseltä Hollannin matkallamme. Huonekalut löysivät kukin oman paikkansa, isommat huonekalut omansa siipensä ja pienemmät omansa. Mökin kuistia uusi nukketalo somisti koko kesän ajan ilahduttaen vieraita ja kotiväkeä.

Kesällä mökillä koko sakki

Matkustimme Hollantiin lokakuun alussa ja palasimme takaisin Suomeen marraskuun puolella.
Haimme kuopuksen kanssa nukketalot mökiltä kaupunkiasuntooni. Olin näet haalinut matkaltani uusia huonekaluja ja käyttöesineitä. Tarvittiin lisätilaa se tiesi  talojen laajennusta ja sisätilaremonttia.

Vanha kaappi vielä korjauksen tarpeessa

Huonekalujen ja astiaston keräilystä lankeaa iso kiitos Petzen vanhimmalle tytärelle.
Hän oli kesän aikana kirpputoreja kierrellesään tehnyt upeita löytöjä.

Takkahuoneen keinu ja makuuhuoneen yöpöytä

Kellarivaraston työkalupakki

Ruokailuvälineitä ja herkkuja

Nukketalomaailmaan hurahtaa, eikä minituotteita voi vastustaa, hän totesi iloisena ojentaessaan löytönsä minulle.


Aloitin heti palattuamme sisustusremontin. Tapetoin huoneet, timpuroin ja sahasin. Siirtelin väliseiniä, asensin ovia. Maalasin olohuoneessani olleen vanhan kirjakaapin saman vihreän sävyyn kuin nukketaloni. Listoitin kaapin ja talojen etuosat yhteenkuuluvaksi kokonaisuudeksi.

Nukketalomaailma, osakokonaisuus olohuoneeni ilmeestä

Kiertelin paikallisia kirpputoreja. Löysin pienen kullanvärisen kynttiläjalan, jossa roikkui "kristallilasia kultaisissa koukuissa". Ylösalaisin käännettyna sain siitä ylevän juhlasalin kattokruunun.

Kristallikruunu ja flyygeli

Viimeisin ostokseni oli pieni sievä joulukuusi ja soma joulupukki, sillä nukkemaailmanikin valmistautuu joulun viettoon, kalkkunakin on jo varattu.

Paljon on vielä tekemistä, minimaailmani muuttuu ja elää. Suunnitelmia ja ideoita syntyy joka päivä, ne muhivat ja odottavat toteutumistaan.

Pidän nyt taukoa. Ehkä iltapuhteina näpertelen kirjoja tulevaan kirjastoon tai näplään jotain muuta mukavaa.

Puuhastelijoita keittiössä

Mandi 22.11.2012

Nukke- ja Ilotaloja

Lomamme on jatkunut kauniiden säiden hemmotellessa meitä.

Maanantaina 22.10 saimme nauttia lokakuun lämpöennätyksestä. Alankomaissa korkeimmasta lokakuussa mitatusta lämpötilasta +22 C. Aikaisempi mitattu lämpöennätys +21,4 C oli vuodelta 1989.

Nukketaloharrastukseni vei minut viime perjantai-iltana yllättävään seikkailuun. Istuimme tuttaviemme kanssa iltaa Kantoor nimisessä pubissa. Kerroin nukketaloharrastuksestani. Ystävämme tunsivat pariskunnan, jolla on liike joka myy miniatyyriesineitä ja nukketaloja.

 Kantoor pubissa Haarlemissa

Kotimatkalla ystävämme veivät meidät katsomaan kauppaa, jotta osaisimme sinne myöhemmin.

Juuri kun olimme kääntyneet takaisin kaupan edestä omistaja pariskunta tuli vastaamme. He pyysivät meidät sisään kauppaan ja vierailulle kotiinsa, joka sijaitsi kaupan toisessa kerroksessa.



Vieraana nukketalomestarin kotona



Nukketaiteilija ja minä



Kodin yksi seinämä oli nukketalomaailmaa, upea. Kuvasin nukketalon joka huoneen. En ikinä pysty, enkä haluakaan niin yksityiskohtaisuuksiin menevää nukketalomaailmaa, mutta hyviä ideoita sain roppakaupalla.

Seuraavana päivänä pistäydyin kurkistamaan toisenlaiseen maailmaa. Voisin nyt alkaa kokoamaan punaisten lyhtyjen ilotalomaailmaa. Tapasin näet Luoisen ja Martinen, punaisten lyhtyjen kaksoset. Naiset olivat tulleet Hemsteeden lanseeraamaan  kirjojaan Ouwehoeren ja Ouwehoeren op reis. Tietenkin halusin nähdä kuuluisat kaksoset.

Astuin sisään kirjakauppaan, siellä he istuivat punaisissa leningeissään jakamassa nimikirjoituksiaan. Jututin rouvia, kerroin tulleeni Suomesta asti tapaamaan heitä, nähtyäni heistä kertovan dokumentin, jota tosin en ole nähnyt olin vain lukenut kommentteja dokumentistä. He hämmästyivät, että dokumentti oli esitetty Suomen televisiossa. Ilmeistä päätellen he soittaisivat heti esittelystä päästyään dokumentin tekijöille ja muistuttaisivat siitä, että eivät olleet saaneet korvausta filmin levityksestä Suomeen.

No, joka tapauksessa lyhyt vierailuni kirjakaupassa antoi kuvan herttaisita kohtelijaista mummeleista. Toinen oli puheliaampi, hän puhui hyvää englanninkieltä, toinen taas oli hiljaisempi myöntelijä, kuulin myöhemmin hänen olevan jo hiukan dementoitunut.

Mietin kivoja kohtaamisiani maailmalla. Olen onnekas seikkailija. En pelkää avata suutani, en pelkää kommunikoida tuntemattomien kanssa englanninkielellä. Olen onnekas, minulla on Petze ja hänellä on paljon ystäväviä, joihin on ollut ilo tutustua. Ystäviemme välityksellä minulle on avautunut täysin uusi maailma, josta nautin täysin siemauksin.

Mandi 25.10.2012

KAUPUNGEISTA KYLIIN JA KYLISTÄ KAUPUNKEIHIN

Ystävieni mukana kaupungeista kyliin ja kylistä kaupunkeihin.

Olen jo aikaisemmassa kirjoituksessani Hollantia ristiin rastiin käsitellyt Hollantia sen nähtävyyksiä sekä hollantilaisia. Jatkan nyt matkaani hollantilaisten ystävieni kanssa kaupungeista kyliin ja kylistä kaupunkeihin, maistellen paikallisia herkkuja, tutustuen museoihin ja taidenäyttelyihin.

Viime keväänä tapasin ystävättäreni Keukenhofissa. Ystävättäreni oli saapunut Hollantiin linja-autolla suomalaisten ryhmämatkalaisten mukana. Tapasimme toisemme Keukenhofin kukkapuistossa sillä puisto sijaitsee lyhyen bussimatkan päässä Hollannin kodistamme.

Luin matkalaisten retkiohjelmaa, ihmettelin miksi linja-automatkalaisille näytetään pääsääntöisesti hollantilaisia moottoriteitä ja heidät majoitetaan Amsterdamin laitakaupungin hotelleihin. Ohjelmassa oli tosin pari retkeä toinen Keukenhofin kukkapuistoon, josta heidän maahan tutustumismatkansa jatkui juustotehtaalle. No, iloiset matkalaiset kertoivat edellisenä iltana lähteneensä majapaikastaan maanalaisella Amsterdamin keskustaan ja käyneensä punaisten lyhtyjen kadulla. Punaisten lyhtyjen katu lienee monen turistin matkamuistelon kohokohta.

Hollannista löydät muutakin kuin Amsterdamin ihmisvilinän tai kevätsesongin aikana ylikansoitetun Keukenhofin kukkapuiston. Hollanti tarjoaa silminkantamattomiin hyvin hoidettuja Pohjanmeren hiekkarantoja, rantabulevardeineen. Komeat hiekkasärkät suojelevat maata mereltä ja sen myrskyiltä. Kumpuilevat meren rantaviivaa myötäilevät särkät houkuttelevat ihmisiä vaeltelemaan. Polkuja pitkin pääsee rantakylistä toisiin. Matkaseuraksi jos hyvin käy voi saada lauman metsäpeuroja.

Rantakylistä löytyy ostoskatuja, ravintoloita ja aurinkorerasseja. Syysillan tummetessa mikä onkaan tunnelmallisempaa kuin istua iltaa ja ruokailla ystävien kanssa vanhanaikaisesti sisustetuissa kyläravintoloissa. Sisustukseltaan ravintolat muistuttavat meikäläisiä olutpubeja sillä eroituksella, että niihin tullaan ruokailemaan. Pubin etuosassa baaritiskin tuntumassa seisten nautitun alkudrinkin jälkeen on aika siirtyä pöytään nauttimaan talon tarjoamista erikoisuuksista. Hintataso näissä pikkukylien ravintoloissa on kohtuullinen ja ruoka hyvää.

Vietimme illaa Egmond aan seen kylässä. Ystävämme kuvataiteilija Geert van Fastenhout´in ja ranskalaisen kuvanveistäjä Jean Mauboules´in yhteistaidenäyttelyn avajaisissa. Egmond aan seen rantakylä sijaitsee nimensä mukaan meren rannalla. Kylä jäi kiehtomaan mieltäni. 

 Ensi keväänä palaamme Egmond aan seen kylään, sillä nyt emme ehtineet tutustua kuin kylän pääkatuun ja ateljeehen, jossa möhemmin illalla illastimme.

Wijk aan seen rantakylään matkustimme Beverwijkin kautta. Beverwijkissä kävimme paikallisella markkinakadulla. Reppuni paino lisääntyi puolikiloisella juustopaketilla. Rannalle päästyämme istuimme tovin rantaravintolan hiljaisella, mutta aurinkoisella terassilla. Kesäsesonki on ohi onhan jo lokakuu. Tuulelta suojatulla terassilla yritimme kalastaa ihollemme viimeisiä auringon ruskettavia säteitä.

Haarlemin kaupungin ympärillä sijaitsee useita vihreyden kyllästämiä kyliä, aivan kylki kyljessä. Bloemendaal, Sandpoort jne. Ajellessamme läpi toinen toistaan kauniinpien kylin läpi pysähdyimme Driehuisin kylään, jossa illastimme ystäviemme kanssa. Söimme paistettua sliptongkalaa, vaalealihaista meren herkkua tosin ruotoista, mutta hyvää. Palumatkalla kotiin taivaanrannalla kirkkaasti välkkyvät salamat enteilivät lähestyvää ukkosilmaa. Jyrinä ja salamat saavuttivat Heemsteden puolelta öin. Nukahdimme sateen ropinaan.

Amsterdam oli ohjelmassamme sunnuntaina. Piipahdimme vieraisilla Petzen veljen luona.

Iltapäivän tunteina kiertelimme suurkaupungin kujia ja kauppoja, mutta mitään repun painoja emme haalineet kunhan vain kävelimme. Ilma oli sateinen ja sateenvarjo välttämätön paha. Nälkä alkoi nipistämään vatsojemme joten astuimme sisään puna-valkoruutuisilla verhoilla ja pöytäliinoilla sisustettuun Old Holland nimiseen ravintolaan. Ruokalista oli monipuolinen ja hinnat edullisia.

Tilasin tomaattikeittoa, sain kanakeittoa, jonka vaihdatin tomaattikeittoon, joka oli porkkanasosekeittoa.

Hällä väliä en valittanut sillä keitto oli hyvää. Petze tilasi kana-annoksen. Annos oli niin iso, että siitä riitti minullekin ihan syömiseksi asti. Punaviinilasimme täyttyivät piripintaan. Kylläisinä ja tyytyväisinä maksoimme laskun. Viehättävä tarjoilijatar auttoi takkini jumittuneen vetoketjun oikeille raiteilleen. Astuimme ulos Amsterdamin iltayöhän. Kävelimme rautatieasemalle. Hyppäsimme Alkmaariin menevään junaan. Joku paikallisjuna oli hajonnut yhdelle Amsterdamin saapuvista radoista, joten pienen mutkan kautta saavuimme lopulta Haarlemiin ja sieltä bussilla kotiin Heemstedeen.

Vuodesta 2008 asti meillä on ollut tapana kokoontua Petzen vanhojen ja nyttemmin minun uusien ystävien kanssa viettämään päivää etukäteen valitsemassamme kaupungissa. Pääasiallinen tarkoituksemme on olla päivä yhdessä, tutustua vanhoihin kaupungiosiin ja perehtyä niiden historiaan. Kaupunkikierroksiin kuuluu myös tutustuminen museoihin tai paikallisiin taidenäyttelyihin.

Kun aloitimme tapaamisemme meitä oli kuusi, sittemmin seitsemän ja eilen meitä oli enää viisi.



Keväällä 2008



Keväällä 2009



Keväällä 2010




Syksy 2011

Ystävämme ja Edin vaimo Marian kuoli marraskuussa 2011, viimeisestä tapaamisestamme oli kulunut tuolloin vain kuukausi. Japanilainen ystävämme Joshiko palasi viime kesänä takaisin kotimaahansa.

Päätimme kuitenkin jatkaa perinnettä. Kokoonnuimme tänä syksynä Amersfoortin kaupunkiin. Tutustuimme vanhakaupunkiin ja sen nähtävyydet. Nautimme aluksi pientä purtavaa uudenaikaisessa kahvilassa, josta jatkoimme matkaamme menneisyyteen.

Matkalla tutustuimme Amersfoortissa syntyneen kuvataiteilija Piet Mondriaanin elämää ja taidetta käsittelevään näyttelyyn paikallisessa museossa.

Vanhaa aikaa havisevan kaupunkikierroksen jälkeen istahdimme modermiin ja nuorten suosimaan ravintolaan, jossa söimme kevyen iltapalan ja joimme lasilliset viiniä/olutta.

Geert jäi Amersfoortiin, Edi Amsterdamiin, Ernesta Petzen sisko, Petze ja minä jatkoimme kotiin Heemstedeen.

Mandi 17.10.2012

KESÄNI 2012

Syksyn tuulien taivutellessa lehdettömien koivujen oksia on aika muistella mennyttä kesää.
Miten se niin nopeasti ohi hiipi, ihan huomaamatta tai ei sittenkään.

Palasimme Hollannista Suomeen huhtikuun viimeisenä päivänä. Olin innoissani saisin vihdoin viettää perinteisesti suomalaista vappua sillä olemme jo useamman vuoden ajan juhlineet Hollannissa samaan aikaan sijoittuvaa kuningattaren päivää.

Vappujuhlija

Odotustani ei palkittu, sää oli kolea, eikä juhlioita juurikaan näkynyt. Hiljaista oli kaduilla ja torin kulmalla vain jokunen iloton kylmissään kärvistelevä kulkija.

Paikallisen kiinalaisen ravintolan seisovan pöydän antimet olivat maukkaita, mikä loi lohtua muuten niin ilottomaan juhlatunnelmaan. No, tiedänpähän missä ensi vuonna vappuani vietän.

Kesä oli kauttaaltaan kolea ja sateinen. Kuitenkin kun nyt kesääni muistelen se oli ihana kesä ja kun oikein tikitän muistiani niin aurinkokin paistoi usein  ja lämmitti.

Kesän yleiskuva

Puutarhani, jota toukokuussa herättelin eloon ei syyskuuhun mennessä ollut tuottanut juuri mitään. Kaksi tomaattia ja kourallisen salaattia. Viinimarjat olivat ainoat, jotka menestyivät ja sillekin löyti selitys. Rastaat rakastavat marjojani, joten rakentelin hyvissä ajoin toukokuussa räklän pelättimen jokseenkin kokoiseni ja näköiseni pensasvahdin. Vaihtelin kesän aikana rouvalle hameita ja huiveja siltä varuin, että räklät eivät hoksaisi huijaustani.

Räklänpelätin

Epävakaista säistä huolimatta tai niiden ansiosta sain kesän aikana paljon hyödyllista aikaan. Ehkä tällainen epävakaa kesä antaa virikkeitä erilaiseen toimintaan kuin kuuma helteinen kesä. Auringossa löhöilyn sijaan löytyy tähellisenpää tekemistä. Tästä todisteena lie, että timpurin työkaluista tuli minulle tämän kesän  hittivälineitä. Korjasimme kuopuksen kanssa tuvan ja kuistin portaat sekä rakensimme uudet terassit toisen tuvan eteen ja toisen grillikeittiön viereen. Portaat ja terassit valmistuivat sopivasti heinäkuun ensimmäisen viikonloppun sisareni ja minun järjestämiin sukujuhliin.

Kuopus timpurina

Valmista tulee

Ilta-aurinkoterassi

Grillipaikan ruokaterassi

Olimme jo talvella suunnitelleet sisareni kanssa viettää mökilläni yhteiset syntymämme vuosijuhlat. Juhliin olimme kutsuneet sukuamme ja hyviä ystäviämme. Sään jumalat eivät pettäneet tänäkään vuonna kuten eivät ole pettäneet muinakaan vuosina juhlajärjestelyitäni. Saimme nauttia koko viikonlopun kesän ehkä parhaimmista säistä.

Skool

Rakas syrräni

Malja pitkälle iälle ja terveydeksi

Syntymäpäivälahjaksi sain mm. kasvihuoneen, jonka kokosin eräänä hellepäivänä laiturillani. Siirsin sen saunan kupeelle. Olin saanut lahjaksi myös pistosahan, jota opettelin käyttämään valmistamalla kasvihuoneelle puisen alusrakennelman.

Kasvihuone saunakulmalla

Juhlien jälkeen palasin arkeen ja aloitin saunaremontin. Jo vuosia saunan vesiviemäriputki on ollut huonosti vetävä ja vesi oli päässyt saunan lattialle tehden tuhoaan betonilattiassa. Kun paikalle tilaamani ammattimies hioi saunan lattiaa, kuopus teki kanssani kaivauksia saunan edustalla. Yritimme etsiä veden ulostuloputken tukoskohtaa siinä kuitenkaan onnistumatta. Ei niin pahaa jotta ei hyvääkin saunan edusta puhdistettiin villiintyneistä kasvistosta. Asetin maisemointikankaan suojaamaan mullan imeytymistä savimaahan ja levitin turvemultaa ja multaa sen päälle sekä istutin pintaan valkoapilan siementä.

Maanmuokkaaja

Saunan lattian kuivumista odotellessa, pesin lauteet laiturilla, annoin niiden kuivua ulkona ja käsittelin saunan seinät puunhoitoaineella. Lopuksi maalasin saunan lattian taivaan sinisellä betonimaalilla kahteen otteeseen. Kiukaan yläpuolelle asensimme myös uuden kivilevyn.

Kolmen viikon urakoinnin jälkeen ja betonimaalin kuivuttua oli mahtavaa löylytellä uusiutuneessa valoisammassa saunassa. Apilakin olivat noussut pintaan ja laituri saatiin suoristetuksi. Laiturin oikaisua emme pystyneet tekemään ennen kuin elokuun loppussa. Vesi oli koko kesän korkealla ja laiturimme oli ajoittain, veden vallassa, mutta onneksi ei niin korkealla kuin Oulujärven puolella.

Terassilaiturimme lainehtii

Esikoinen vietti elokuun alussa pariviikkoa lomastaan mökillämme. Siivosimme porukalla pihapiiriä ja kuljetimme kaikki nurkkiin kerääntyneet roinat kaatopaikalle. Ulkohuusi uudistui joten sekin vuosia vaivannut kunnostustyö on nyt tehty.

Esikoinen grillaa ja äiti hössöttää

Viimeisin toiveeni puunkaatoprojekti toteutui kun sähköyhtiön urakoitsijat kaatoivat kolme isoa koivua keskeltä pihaani. Olimme Petzen mökillä kun puunkaato tehtiin ja kun palasimme takaisin mökilleni näky oli ihastuttava ja vihastuttava. Isot puunrungot päällekkäin ja sikin sokin keskellä pihaa. Aloimme kuopuksen kanssa puiden erittelyurakan. Käytimme mallina muinaisia rakennusmenetelmiä isojen runkojen siirtossa. Asetimme pienenpiä pyöreitä runkopuita ikään kuin pyöriksi isojen runkojen alle ja siirtelimme pyörinä toimivia puita runkojen alla. Näin toimien saimme runot yhtä isoa lukuun ottamatta siistiin kasaan jatkotoimia varten.

Kuopus äidin korvaamaton apu

Vaaratilannekin sattui kun olimme nostamassa isoa runkopuuta pyörien päälle, kompastuin ja putosin siirrettävän rungon alle. Onneksi kuopus käy kuntosalilla ja sai pidettyä runkoa sylissään sen ajan, että pääsin kömpimään puun alta turvaan. Sain iskun polveeni, joka oireili jonkin aikaa, mutta onneksi ei vahingoittunut pysyvästi. Lopuksi naapurin isäntä tuli ja pätki rungot ja teki niistä pilkkeitä, jotka sitten kuopuksen kanssa kokosimme sieviksi pinoiksi liiterin kulmalle. Siivosimme pihapiirin ja ihastelimme lisätilaa, jonka puiden kaato oli saanut aikaan pihapiirissämme..

Tilaa uudelle frisbee golf
pelipaikalle

Olemme lähdössä Petzen kanssa taas Hollantiin, matkaan sinne hyvillä mielin sillä olen jo purkanut kasvihuoneen, peitellyt kesäkeittiön ja ruokailuterassin pressun alle sekä tyhjentänyt ja peitellyt suihkulähteen (vanha amme) sekä tuonut kukkaset kaupunkiasuntoon. Niin kukkasenikin saivat viettää kesän mökillä ja ennen niiden kaupunkiin palaamista vaihdoin kaikkiin kukkiin uudet mullat ja nyt ne suorastaan hymyilevät tyytyväisyyttään olohuoneeni nurkassa.
Tuostapa tuli mieleeni, että kesäkuussa tein entisöintihommiakin. Hioin lakan pois vanhoista pirttikaluston tuoleista ja käsittelin ne ulkopuunsuojalla, joten nyt niitä voi käyttää ulkoterasseilla. Pöytä jäi odottamaan käsittelyäni ensi kesää. Entisöin myös mökin pirttiin vanhan pyöreän pöydän, joka oli odottanut vuoroaan monta vuotta ulkoliiterissä.

Tuvan pöydän jalkojen hiotaa

Ei sovi myöstkään unohtaa nyt olohuonetta somistavaa nukkekotikokonaisuuttakaan, joka myös valmistui kesän aikana nykyiseen kokoonpanoonsa.

Nukkekoti tänään

Kesäkuussa tein ison nukketalon varastosta löytämästäni kirjahyllystä. Nukketalo koristi ja ilahdutti kesän ajan vieraitani mökin kuistilla, kunnes kannoimme sen muutama viikko sitten kaupunkiasuntooni.

Tästä alkoi nukketalon
 laajennusprojekti

Nuket uudessa kesäkodissaan

Ylellistä kylpemistä

Kun kirjoitan tätä muistelmaani menneestä kesästä niin uusia muistoja putkahtaa koko ajan mielee, kivoja muistoja puuhasteluistani, ihanista illanistujaisista ystävien kanssa. Lämpimiä muistoja Petzen kesämökiltä Sotkamon vaarojen keskeltä. Kuvaan ahkerasti, jotta en unohtaisi mitä milloinkin tein ja touhusin ; ).

Petzen saunan savut

Hollannissa lepään, siellä minulla on aikaa kutoa villasukkia pukinkonttiin tai lukea kirjoja sekä päivittä tätä blogia ahkerammin ; )

Hollannin kodissa

Mandi 21.09.2012