Tammikuu 2019.

Sain joululahjaksi hemmoittelulahjoja. Tilasin triggerpoint-hieronnan, jalkahoidon ja kampaajan. Ilmottauduin keramiikkakurssille ja aloitin viime maanantaina pitkään suunnittelemani Tivolin teon savesta. Maailmanpyörän osat jo osittain tehty.

Tivolia konkreettisesti sain kokea kaksi päivää triggerpoin-hoidon jälkeen kun olkapäitteni jäykkyys laukaistiin. Kävelin pitkin seiniä, huippasi ja keinutti. Tokihan tiesin, että jotain sivuoireita tulee, muuten hoito ei olisi tehokas. Jatkan hoitoja selkäni hyvinvoinnin vuoksi, sivuoireista huolimatta. Oen aloittanut myös aamuvoimistelut lannepohjan lihasten vahvistamiseksi.

Ihmisen keho on kuin laboratorio. Kokeilujen kautta löytyy hyvä olo. Glucosaminin otto ennen nukkumaan menoa poisti vatsan turvotuksen ja laktoosioireet illalta ja vatsa toimii hyvin aamulla. Solakka hyvä olo koko päivän.

Selkä on tietty problemaattisempi, mutta yöllä vatsallani nukkuminen ja aamulla voimistelu poistaa selän kivut. Päivällä unohdan selkäongelmat ja touhuilen kunnes illalla väsähdän ja mietin miksi selkä vihoittelee, no, tietty syykin muistuu mieleen esim. lumenluonti mökkipoluita.

Mökin olen siivonnut joulusta ja katkaissut lämmöt. Helmi-maaliskuussa aloitan mökin laiturilla auringonpalvonnan. Kaakaota ja sokerimunkki tai kanelipulla korissa, mikä sen ihanampaa picknik-nautintoa, samalla kun bongailee järven jäällä ohihiihtäviä.

Syksy ja joulu vuonna 2018 sekä Uuden Vuoden 2019 alku. 

Syyskuu jäi taakseni hyvin ja huonoin muistoin. Ennen Hollantiin lähtöäni sain puutarhamarjoistani tehdyn kotiviinini valmiiksi, jätin sen viinisammioon muhimaan. Kävin terveystarkastuksessa, kampaajalla, sovin kodin kukkien huollon, siivosin asuntomme, tein yhden työpäiväkin ystävättäreni toimistolla, pesin auton ja vein vuokratalliin. Tilasin lanttukukon tulijaisiksi esikoiselle ja Hollantiin vietäväksi. Iloisen touhuilun välissä tapahtui jotain ikävää ja odottamatonta.

Heräsin ma. 17.9.2018 moottorisahan ääneen. Mietin mitä tapahtuu pihallamme. Kun avasin verhot näin kauniin tuomipihlajame ilmassa kettinkien varassa leijumassa kohti traktorin terävaunua. Juoksin yöpuvussa pihalle, huusin, mitä teette. Metsuri tuli luokseni sanoen kaadamme kaikki nämä puut tältä alueelta siis Paulin rivitalon piha-osuudelta. Kenen luvalla, kysyin, isännöitsijän, sain vastaukseksi. En tuntenut taloyhtiön hallinto-organisaatiota ja pyysin isännöitsijää paikalle. Metsuri lähti hakemaan häntä. Isännöitsijänä toimiva naapurin leskirouva ei saapunut vaan jätti viestin metsurin mukana. Olen vain vuokralainen eikä minulla ole mitään sanomista hallituksen päätöksiin. Pyysin hallituksen kokouspöytäkirjaa nähtäväkseni, mutta sellaista ei oltu koskaan tehty, vaan päätös oli tehty keittiön pöydän ääressa kolmen hallitukseen kuuluvan osakkaan kesken.

Kävin kyysymässä neuvoa asianajajalta. Hän ehdotti hankkimaan hakkuun toimenpidekieltoa lopulle puustolle ja pensaille. Lähetin kaavakkeen sähköpostilla Paulille Hollantiin. Paul allekirjoitti sen ja lähetti isännöitsijälle. Seuraavana päivänä kun metsuri aloitti loppujen puiden kaatoa vein kirjeen hänelle. Hän käveli isännöitsijän ovelle ja näytti kirjeen sekä kysyi, mitä tehdään. En minä tiedä, oli vastaus ja homma raukesi siihen. Metsuri poistui ja ilmoitti lähettävänsä laskun taloyhtiölle edellisen päivän kaadoista.

Olin maahan lyöty, ylikävelty ja surullinen, Paulin selän takana oli tehty päätös kaataa tuomipihlaja, joka oli aikaisemman yhtiökokouksen päätöksen vastainen. Meidän ja pikkulintujen rakastama tuomipihlaja takapihallamme on nyt pois, takapihamme on autio ja tyhjä. Selkkaus jakoi taloyhtiön asukkaat ja teki särön jokaisen osakkaan asumisen mukavuuteen.

Matkustin Hollantiin, unohdimme vihamme ja hyväksyimme tapahtuneen. Mielivaltaista toimintaa emme jättäneet sikseen vaan selvittäisimme tapahtuneen Suomeen paluumme jälkeen.

Lentokone nousi ilmaan Kajaanin kentältä 25.9 aamupäivällä, laskeutuen Helsinki-Vantaan kentälle, josta matkustin bussilla Helsingin keskustaan tapaamaan esikoistani. 

Kävimme lounaalla, ojennin esikoiselle tuttujen seremonioiden mukaisesti lanttukukkopussin. Iltapäivällä palasin takaisin lentokentälle, nousten Finnairin siiville, matkaten kohti Amsterdamia.

Amsterdamin lentokentällä minua oli vastassa Paulin poika, joka vei minut kotiin Heemstedeen.

Hollanti otti minut vastaan iloisena ja aurinkoisena, samoin kuin Paulin lapset ja koko suku sekä ystävämme.

Tarmo oli ostanut uudet puutarhakalusteet parvekkeellemme, oli ihana nauttia päivällistä ulkona leppoisassa lokakuun iltapäivässä.



ZANDVOORT

Teimme pitkiä kävelyretkiä. Aluksi matkat tuottivat minulle vaikeuksia koska lenkkeily kesän aikana oli jäänyt vähiin, mutta pian olin jo Paulin vauhdissa mukana. Vaeltelimme Zandvoortin rannoilla ja istahdimme rantakadun aurinko-terassille nauttimaan  minttuteetä.



LEIDEN

Leiden kuuluu joka vuotisiin vierailuihimme, niinpä nytkin, piipahdimme suosituilla lauantai-markkinoilla Leidenissä. Osallistuimme kaupunkia kiertävälle  kanavaristeilylle. Saimme nyt paremman kuvan kaupungista mitä olimme aikaisemmista kävelyretkistä saaneet.


Kotona, Haarlemissa ja kasvihuoneravintoloissa.

Kaunista ja lämmintä riitti syyskuun lopusta aina pitkälle lokakuuta. Istuin aamupäivinä parvekkeella, sillä seurauksella, että poltin kasvoni.

Parvekkeemme on suojaisa, aamu- ja keskipäivän aurinko paistaa aina iltapäivälle asti aurinkotuoliini. Parveke on kaunis, havupuu-istutuksia parvekelaatikossa, koko parvekkeen pituudelta. Puut perisuomalaisia havupuita sekä kukkivia pensaita.

Puutarhajuhlia

Hollannissa on uusi muotisuuntaus. Vanhoihin kasvihuoneisiin on tehty ravintoloita, joissa on isot ulkotilat pöytäryhmineen. Istuskelupaikkoja löytyy niin auringossa kuin puiden varjoissa levähtäen. Ylä-kuvissa syntymäpäivän viettoa 13.10 Haarlemissa kasvihuonepuutarhassa.

Haarlem on suosikkikaupunkimme. Kanavan rannalla kävelessämme löysimme upean terassin, jonne aurinko porotti koko päivän. Söimme pientä purtavaa ja pidimme huolen nesteytyksestä.

12.10 nautimme iltapäiväteetä Katinkan, Ernan ja Arton kanssa Overveenissä sijaitsevassa viehättävässä kasvihuoneravintolassa.




Sunnuntai iltapäivät olivat pyhitetty Jazzille.

Hulppeita iltapäiviä kivojen Jazz-ystäviemme seurassa.

Lokakuu oli tiivistä yhteyden pitoa ystävien ja suvun kesken. Kiertelimme taidenäyttelyitä, Jazzailimme ja illastimme ystäviemme kanssa.




Lokakuun 26. Lensimme Itävaltaan. Wien oli ollut jo pitkään matkasuunnitelmissa, joten nyt se toteutui. Olimme ostaneet valmismatkan, johon sisältyi runsaasti aktiviteettejä. Hotellimme oli keskustassa, huoneet tilavia ja siistejä sekä henkilökunta ystävällistä. Huoneen hintaan sisältyi runsas kahviaamiainen. Pari illallista ja iltapäiväkahvit Frans Josef-kakun kera. Huoneemme ikkunasta avautui viehättävä näkymä yli Wienin. Kaikki kokemisen ja näkemisen arvoiset paikat olivat kävelymatkan tai lyhyen raitiovaunumatkan päässä.

Toiseksi viimeisenä Wienin vierailupäivänä 28.10 matkustimme junalla Slovakian puolelle Bratislavaan. Matka osoittautui onnistuneeksi. Junayhteys oli nopea joten aikaa jäi runsaasti Bratislavan vanhaan kaupunkiin tutustumiseen.

Illalla palasimme Wienin rautatieasemalle. Aamuinen lähtö asemalta tapahtui hyvin nopeasti ilman navikointi-ongelmia, juna oli odottamassa joten ei kun matkaan, mutta palatessamme illalla asemahalliin suuruus ja ihmisten paljous yllätti meidät, emmekä meinanneet löytää ulos oikealle ratikkapysäkille, joka veisi meidät takaisin Hotelliimme. Mutkien kautta, harhailtuamme tovin löysimme lopuksi oikean uloskäynnin, josta pääsimme oikealle raitiovaunupysäkille.


Maanantai-iltana lensimme takaisin Hollantiin. Neljä upeaa päivää, vierailuja museoissa, tutustumisia Wienin nähtävyyksiin, matka Slovanian puolelle. Ihania muistoja matkapäiväkirjaan.

 

Matkasta jäi suuhun makea Frans Josefin suklaakakun maku.

Joulunavaus Heemstedessä.

Sinterklaas ja Black Peter saapuivat Heemstedeen 5.11 jolloin vietettiin hollantilaisten lasten jouluaattoa. 

Dick ja Tonny olivat palanneet Hollantiin aurinkomatkalta Kanarialta ja Tonnykin saanut kipsin pois jalastaan, joten pääsin 7.11. Tonnyn Trigger point käsittelyyn sekä saimme viettää hauskoja iltoja yhdessä. Samalla kun selkääni oijottiin ja kivut veivät jopa yhdeksi viikoksi melkein sängyn pohjalle, olin tyytyväinen hoitojen lopputulokseen, pystyin kärsimysten jälleen kävelemään taas selkä suorana.

Yhdessä viettämämme aika Dickin ja Tonnyn kanssa oli huipputerapiaan mutoinkin. Huumori ja hyvä ruoka sekä uteliaisuus erilaisiin musiikkitapahtumiin yhdistää meitä. Dick on entisen Mouth & MacNeal orkesterin rumpali. Orkesteri kilpaili euroviisuissa kappaleella I See a Star mm. Abban kanssa vuonna1974, saavuttaen kilpailussa kolmannen sijan.

Tapasimme 14. marraskuuta myös hollantilais-kreikkalaisen ystävämme Bernadetten. Hän oli lomamatkalla kotimaassaan. Valmistin suomalaisia herkkuja tapaamiseemme. Dick ja Tonny saapuivat myös vieraaksemme olivathan he myös Bernadetten hyviä ystäviä.

Amsterdamissa vierailimme Paulin veljen ja hänen vaimonsa luona 16.10 ja toisella Amsterdamin reissulla 4.11 tapasimme ystävämme Kaisun ja Vincentin Belgiasta. Lounastimme Bim-musiikkitalon ravintolassa.

Olemme molemmat merituulten ystäviä, joten jokaisella matkallamme tutustumme johonkin uuteen merenrantapaikkaan. 

2.11 teimme päivävierailun Ijmuiden aan Zee'hen. Ihailimme suuria rahtilaivoja, jotka lipuivat luotsilaivan jäljessä kohti läheistä isoa satamaa. Paluumatkalla aijoimme pysähtyä lähikylissä, mutta yllättäin saapunut rankkasade pimensi taivaan estäen lähikylävierailut. Palasimme kotiin.

Maryn juhlat

Paulin lapsuudenystävän Ernstin vaimon Maryn 80-vuotissyntymäpäiviä juhlittiin marraskuun 17 päivä. Juhlat olivat kuten aina Hollannissa iloiset ja tarjoilut runsaat.

Matkani alkoi lähestyä loppua. Paul palaisi joulukuun puolella, joten minulle jää aikaa valmistella joulua.

Kävin hyvästelemässa Katinkan, joka oli petipotilaana toipumassa jalkaleikkauksesta. 

Lentoni Amsterdamista Helsinkiin lähti aamupäivällä 23.11. Paluumatkalla jäin Helsinkiin esikoisen luokse pariksi päiväksi.

Kiertelin jouluisessa Helsingissä, piipahtaen Second hand shopeissa ja ihaillen Stokmanin jouluikkunassa olevaa minimaailman tivolin-alppikylää. Sain idean, jota alan toteuttamaan jahka lyön käteni saveen vuoden 2019 alussa Kaukametsän opiston keramiikkaluokassa.

Perjantai-iltana 23.11 teimme miniän kanssa kasvohoitoja valmistellen itseämme lauantain menoihin. Miniä työpaikkansa pikkujouluun ja minä esikoisen kanssa ravintolakierrokselle.

Sunnuntaina iltapäivällä jatkoin Helsinki Vantaalta kohti Kajaania. Paluu kotiin ei enää ahdistanut, puut eivät enää kummitelleet.

30.11 oli taloyhtiön yhtiökokous, johon osallistuin valtakirjalla. Kokouskutsu oli laadittu jo ennen Hollantiin lähtöäni, kokous aika oli huomioitu paluuni jälkeen tapahtuvaksi. Paul oli ollut kokoajan yhteydessä taloyhtiön puheenjohtajaan sähköpostin välityksellä. Vaadimme isännöinnin siirtämistä ulkopuoliselle ammattilaiselle. Puheenjohtaja oli samaa mieltä, joten kun kokous alkoi entinen isännöitsijä loisti poissaolollaan. Hän oli ilmoittanut, että ei osallistu mihinkään taloyhtiötä koskevaan toimintaan. Kokous päätti, että taloyhtiön osakkaiden takapihan alueet aidataan kunkin omiksi yksityisalueiksi. Puu-ja pensasistutuksista sovitaan myöhemmin. Vanha hallitus kaatui. Uuteen hallitukseen osallistuu entisen puheenjohtajan lisäksi Paul ( minä avustajana) ja toinen naapuri, jonka pihapuut myös katkottiin ilman ennakkoilmoitusta. 

Samaan aikaan kun kävelin yhtiökokoukseen epävarmana hieman pelokkaana sain puhelimeeni tiedon kuopuksen joutumisesta sairaalaan. Ajattelin, että nyt on isommista asioista kyse kuin typeristä valtataisteluista. Pysyin tyynenä ja esiinnyin rauhallisesti sovittelijana, onnistuin, kiitos elämän asettamille opettavaisille vaikeuksille.

Kuopus oli sairastunut vaikeaan kuumetautiin, joka tulehdutti hänen kurkunpäänsä. Hän joutui sairaalaan koska nieleminen ei enää onnistunut joten nesteytys ja lääkkeet jouduttiin antamaan suoraan suoneen letkuilla. Joka ilta rukoilin Jumalaa auttamaan lastani.

Keskityin mökin jouluasuun somisteluun. Järvi lainehti avoimena ja vesi oli korkealla. Asettelin valonauhoja pihapuihin ja siivosin sekä koristelin mökin sisätilat viihtyisäksi. Jätin lämmöt päälle mökkiin ja saunan takkahuoneeseen. Kannoin vettä takkahuoneeseen. 

Aloitin myös joululeivonnaisten teon. Esikoinen oli  Itävallan ja Sveitsin rajalla laskettelemassa kuvan kauniissa alppimaisemissa, josta lähetti minulle valokuvan. Siitäpä syntyi idea jouluisesta piparkakkualppikylästä. 

Tein välillä työpäiviä ystävättären toimistolla. Sain ystävättäreltä joululajaksi tuoreen ison joulukinkun, jonka tilasimme lähimarkettiin. Oli muuten paras kinkku ikään.

Jouluvalmistelujen ohessa lämmitin mökkisaunan ja nautin saunanterassilla kiuasmakkaroita. Kuopus oli jo tervehtymässä, joten pystyin rentoutumaan.

Paul palasi Hollannista. Kävimme virittäytymässä joulutunnelmaan laulamalla kauneimpia joululauluja Kajaanin kirkossa.

Joulumme oli erilainen kuin ennen. Vietimme uusioperhejoulun. Jouluaatto ja välipäivät olivat tapahtumarikkaita. Nuoriso meni ja tuli. 

Olin onnellinen, sillä lapseni olivat lähelläni, terveinä ja iloisina.

Lämmitimme poikieni ja miniän kanssa mökin rantasaunan pariin otteeseen. Olin hyvillä mielin sillä työpanoksestani pitää mökki lämpimänä ja sauna valmiina kylpiöille osoittautui hyväksi ideaksi.

Vuoden vaihde läheni. Lapsemme olivat jo lähteneet kuka minnekin, joten me vanhukset päätimme lähteä ulos iloittelemaan vuoden vaihtumista. Tietty siihen samaan retro-ravintolaan missä aikoinaan tapasimme.

Ilta oli hauska, tutustuimme uusiin ihmisiin ja tapasimme vanhoja tuttuja. Kotiin palasimme puoli kahden maissa yöllä 2019 vuoden puolella. Vielä sitä vanhanakin jaksaa jos halua riittää. 

Hyvää Uutta Vuotta 2019.

9.1.2019 Mandi