Surullinen syksy 2017

Sain suruviestin, lasteni mummi teki kuolemaan. Istuin kolmena viimeisenä päivänä hänen vierellään kertoen hänelle vanhoja tarinoita menneiltä ajoilta. Kuvan taulun hän oli saanut nuorikkona tulevalta aviomieheltään Olavilta.

Esikoinen oli tulossa Helsingistä mummoa hyvästelemään. Mummo kuoli torstaina 14.9.2017.
Esikoinen jätti mummilleen jäähyväiset terveyskeskuksen kappelissa perjantaina 15.9.2018.

Suru oli päällimmäisenä. Lähdimme Toppilaan hakemaan pois mummin tavaroita. Esikoinen osti mummolan herkkuja (kanelikeksejä ja marianne-karkkeja) Toppilan henkilökunnalle kiitokseksi mummin hyvästä hoidosta.

Keräsimme Toppilasta mummon maallisen jäämistön ja veimme mökille. Seuraavana päivänä esikoinen vei tätinsä valitsemaan äitinsä tavaroita itselleen. Loput mitkä jäi, vaatteet ja tavarat veimme myöhemmin vaatekeräykseen ja kierrätykseen.

Olin mukana mummin viimeisten vaiheiden hoitamisessa. Kävin hautaustoimiston omistajan kanssa pukemassa hänet arkkuun. Kokemus oli vaikuttava, olin onnellinen siitä, että sain silittää mummin hiuksia vielä kerran.

Hautajaisiin tein pieniä kukkalaitteita.

Yksi elämänvaihe jäi taakse. Anopin kuolema masensi minua ja syksy tuntui harmaalta ja ilottomalta.

Saimme poikieni kanssa ilon aiheita toinen toisiltamme surun keskellä. Haravoimme yhdessä mökin pihan koivunlehdistä. Mökki jäi odottamaan uutta kevättä.

Marraskuun alussa matkustin kuopuksen luokse Kuopioon. Matka piristi, vietin viikonlopun hänen kanssaan. Kuopus oli järjestänyt kivaa ohjelmaa äidin iloksi.

Kävin myös säännöllisesti keramiikkapiirissä savitöitä tekemässä, sain kaikkea kivaa aikaiseksi. Joulupaketteihin käärin jokaiselle jotain käsissäni syntynyttä.

Talo, jossa asuin oli myyty ulkolaiselle sijoitusyhtiölle ja sen seuraukset näkyivät heti. Pikkujoulua ei ollut eikä edellisvuosien joulumuistamisia. Huoneiston lämpötilaa laskettiin ja yleisten tilojen siivous laski silmissä. Kaiken kukkuraksi vuokra nousi.

Jouluaatto-illallista söimme Paulin talossa, silloin syntyi idea, että vuokraan Paulin alakerran itselleni.

Vuosi vaihtui viimeisen kerran Kirkkokatu 15 asunnossani. Esa, Piia, Paul ja minä katselimme rakettien ammuntaa taloyhtiön tuuletusparvekkeelta. Nostimme maljat paremmalle vuodelle 1918.

Tammikuussa 2018 aloin järjestelemään muuttoa. Paulin tytär siivosi yhden viikonlopun alakerran tiloja, keräten ja vieden tavaroitaan pois. Poika haki omat tavaransa helmikuussa.

Maalasin huoneeni seinät ja aloin siirtämään omia huonekaluja tiloihin. Muutin sisään 28.2.2018.

Tein alakerrasta mieleiseni. Takkahuone muuttui valoisaksi samoin kaikki tilat saivat raikkaan tuulahduksen uusista ideoistani ja siivous-rättini heilui ahkerasti aina tähän aamuun asti, jolloin siivosin saunatilat. Hallinnassani on nyt koko alakerta yhtä vierashuonetta lukuunottamatta.

Olen saanut vapaat kädet toteuttaa kaikki pienetkin toiveeni. Paul arvostaa kädentaitojani, taulujani, keramiikkatöitäni, entisöintyjä huonekalujani ja erikoista värimaailmaani.

Olen tyytyväinen, että uskalsin muuttaa asumismuotooni. Olemme niin minä kuin Paulikin itsenäisiä ihmisiä, kunnioittamme toistemme yksityisyyttä.

Mandi 3.3.2018