Korvesta maailmalle, eläkeläisen päiväkirja: 2020

Vuosi 2020 alkoi paluulla Suomeen tammikuussa. Olin ollut kolme kuukautta reissussa ja paluu kotiin tuntui hyvältä. Pauli jäi Hollantiin, jossa hän aikoi viettää talvikuukaudet.

Aloitin heti paluuni jälkeen keramiikkapiirissä sekä vietin päiviä mökillä. Alkuvuosi oli lauha ja aurinkoinen, pilkkireissut jäi tekemättä koska järven jäällä oli vettä ja se tuntui hauraalta, en tohtinut.

17.3 olin viimeistä kertaa keramiikkapiirissä ennen opiston ovien sulkemista. Korppikotkani jäi odottamaan ja saikin odottaa aina syyskuuhun, jolloin sain tilaisuuden käydä tekemässä sen valmiiksi, upea siitä tulikin.

Kainuun museossa oli nukkekotinäyttely, jota kävin ihailemassa, ammensin näyttelystä ideoita omaan minimaailmaani. Olin jo aijemmin kerännyt ideoita Kauko-Idän matkaltamme ja nukkemaailma rikastui itämaisista hahmoista ja alustoista. Syntyi vietnamilainen puutarha-ja itämainen showroom.

Maalaustelineen otin komerosta takkahuoneeseen ja aloin sutimaan siveltimillä.

Tammikuussa oli mökin piha lumeton, vain mökkitie pysyi jäisenä. Haravoin, jopa pihalta syksyn lehtiä tammikuun lopulla. Helmikuun alussa rikoin parkkihallissa auton eturenkaan. Päätin ostaa uuden nastarengassarjan, mikä olikin viisasta sillä mökkitie oli kuin luistinrata.

Alkoi koronakevät.

18.3 Paul palasi Suomeen viimeisellä yhteyslennolla Amsterdam - Helsinki - Kajaani. Hän ymmärsi, että maiden rajat voi sulkeutua

Huhtikuun alussa alkoi Pihlalta tilaamani mökin ovi-ja ikkuna remontti. Olin päivittäin mukana rakennussiivoojana ja kun asennusurakka oli ohi aloitin sisätilojen stailauksen. Maalasin seiniä ja ostin mm. keittiöön vitriinikaapin, joka antoi runsaasti lisätilaa kun heitin vanhan tilaa vievän kaapin rotiskon pihalle. Tuo aika oli ihanaa, korona ei tullut mieleenikään. Olimme tervassa, vietimme aurinkoisia päiviä mökillä puuhastellen, välillä laiturilla istuen ja nauttien picnikhyvää. Kaupassa kävin iltaisin ja käytin aina maskia. Karanteeniin olimme jo tottunut kun Paul palasi Suomeen jolloin olimme 14-vuorokautta etäyhteyksissä muihin ihmisiin.

Toukokuun alussa Paulin terveydessä tapahtui muutos, hän alkoi saada nielemisvaikeuksia. Tilanne ei aluksi huolettanut joten elämä jatkui suhteellisen normaalina. Hanna ja Lauri vierailivat isänsä luona ja Esa ja Piia piipahtivat luonani mökillä.

Kesäkuun alussa ajoimme Paulin mökille Tipasojalle. Vierailu oli hyvästijättö mökille. Paul oli päättänyt pistää mökkinsä myyntiin. Paulin terveydentilakin oli heikennyt, eikä meillä ollut mahdollista yöpyä siellä enää.

Touko-kesäkuu olivat ihanan lämpimiä, siirryimme asumaan mökille. Kaupunkiasunnon keittiössä oli todettu vesivahinko, jonka arvelin olevan Paulin hengitystietulehduksen aiheuttaja. Keittiöön tilattiin remontti. Samalla sauna-kylpyhuonetiloihin tilattiin uusi suihkukaappi. Ongelmia kokona-aikojen remonteissa näytti olevan erilaisina hidasteina, joten rempat venyivät aina elokuulle.

Tein mökillä timpuritöitä, muurasin grillin uusiksi ja kunnostin betonilaattapolun, tein pilkkeitä ja rakensin kahviterassin suojaisaan mökin nurkkaan sekä hoidin Paulia.

Esa ja Piian tulivat juhannuksen viettoon mökille. Loimutimme lohta ja juhlimme keskikesän yössä.

Heinäkuun alussa kuopus saapui avukseni maalausurakkaan. Talo ja saunamökki sai tummanruskeat kulmalaudat.

Kesäkuun lopulla niemen yli pyyhki useampi kova vesisade- ja ukkosmyrskykuuri, tuoden rajuja raekuuroja ja pudottaen oksia ja lehtiä puista. Onneksi ne laantuivat ja heinäkuu vaihtui. Saimme kuopuksen kanssa maalata talon kulmalaudat kauniissa aurinkoisessa säässä.

Paulin alkoi voimistua. Hän halusi lähteä Hollantiin saamaan terveydenhoitopalveluja. Heinäkuun 14. hän matkusti tyttärensä Hannan kanssa ensin junalla Helsinkiin, sieltä lentäen Amsterdamiin.

Olin väsynyt, Paulin hoito ja kevään ja kesän raskaimmat mökkityöt olivat nyt tehty ja päätin, niin kuvittelin alkaa lepäämään. Sain odottamattomia henkisiä haasteita, vietyäni autoni merkkifirmaan katsastushuoltoon.

Autoni ei läpäissyt katsastusta, päästöt olivat liian korkeat. Merkkiliike päätti hoitaa auton kuntoon. Olin lähdössä lomamatkalle Pohjois Karjalaan ja auto oli ajokelvoton, näin minulle ainakin uskoteltiin. Lähdin Paulin autolla. Varma peli, mutta ilman vakionopeudensäätöä ja ilmastointia.

Tapasin pitkästä aikaa hyvän ystävättäreni Siskon ja hänen perheensä.

Matka oli piristävä. Vierailin ystävättäreni luona Nurmeksessa, kiipesin Kolille, vein tekemäni keraamisen poeka-patsaan veljelleni Joensuuhun ja tapasin kuopuksen Kuopiossa. Olin juuri palannut mökille Pohjois-Karjala-Savo lomareissulta kun esikoinen soitti, oli junassa tulossa kesäloman viettoon mökille. Hain hänet asemalta, söimme Asterixin ja Obelixin tervetuliaisillallisen grilliterassilla, lempeässä kesäyössä.

Kun riippukeinu on viritetty rantakoivujen väliin se tarkoittaa, että esikoinen on saapunut mökillä lomanviettoon.

Yksi yhteinen tämän kesän uusi harrastus meillä oli, kalastus.

Kattojen kunnostukset olen jättänyt suosiolla nuoremmille.

Poika tykkäsi käydä yökalassa. Äiti on aina äiti, eikä nukkunut ennen kuin kuuli pojan palanneen rantaan ja haki keittiöstä yöpalaa ennen nukkumaan menoaan.

Ammettakin tuli käytettyä kerran pari tällekin kesälle.

Grilliruoat iltaisin olivat vihannes, kala ja kanapohjaisia.

Miniä ajeli lomansa alettua Kajaaniin, yölliset kalareissut jatkuivat.

Ahvenia nousi, niin ongella kuin katiskallakin, niistä teimme maukkaita ahvenfileitä, lisuna sitruunakastiketta ja uusia perunoita oman maan sadosta.

Olin syömässä esikoisen ja kuopuksen kanssa kun mökkinaapurimme juoksi pihaamme. Hän oli myynyt mökkinsä ja ilmoitti minulle, että voin hakea hänen tontiltaan kiviä, joita pari vuotta aijemmin olin häneltä kysynyt. Haimme monta kottikärryllistä ja auton peräkontillista kauniita pyöreitä kiviä, joilla somistimme rannan kivikkopuutarhoja.

Kesä jatkui, marjat kypsyivät ja kymmenkunta mattoa sain pestyätällekin kesälle ne tosin jäivät odottamaan puhtaina seuraavaa kesää.

Välillä väsähdytti, mutta rentoutuminen kumiveneessä maaten, syöden hyvin ja terveellisesti sekä huolehtien yöunien riittävyydestä piti pyöräni vauhdissa.

Kaupunkiasunnon keittiöremppa alkoi. Vesivahinko oli odotettua pienempi vieden noin viikon ajan valmistuakseen.

Serkkutyttö kävi kutsumassa 70-vuotisjuhliinsa ja toi juhannusruusun juurakkoa. Tapanamme on vaihtaa perentoja ja pensaiden juurakoita keskenämme. Löysinkin juhannusruusulle hyvän paikan. Josko jo ensi juhannuksena kukkisi uudessa paikassa.

Autoni tarina merkkihuollossa sai surkuhupaisan lopun. Kun autoa ei saatu kuntoon ja sen viat lisääntyivät. Ilmoitin, että kokoavat auton vialliseksi määrittelemän moottorin. Haen sen pois ja vien muualle. Näin tein ja jo seuraavana päivänä ajoin katsastetulla loistokunnossa olleella autollani takaisin merkkikorjaamoon, esitin työnjohtajalle katsastustodistuksen. Sain rahani takaisin ja syvän kumarat anteeksipyynnöt. Yli kuukauden merkkikorjaamon tuherruksen jälkeen autoni toimi ongelmitta eikä siinä toisen korjaamon rabortin mukaan ollut kuin yhden tulpan vaihto. Voi, että oli helpottunut. Ei ikinä enää siihen merkkilikkeeseen. Uskon, että vitkuilun syy oli työntekijän (hoonosoomi)

ammattitaidottomuudesta ja työjohdon valvonnan laiminlyönneistä.

Paulin mökki siirtyi elokuussa uusien omistajien haltuun. Pauli tytär hoiti myynnin ja mökin tyhjennyksen. Yhdessä kuormassa tuli puutarhakalusteet, jotka huolsin ja öljysin. Niiden paikka on nyt kaupunkikodin pihalla.

Mökilleni tytär toi kauniin vanhan pirtinpöydän jakkaroineen. Pöytä viestii meille ihania muistoja menneitten vuosien illanistujaisista pirtissä takkatulen loimussa.

Nyt se jatkaa muistojemme keruuta mökilläni.

Elokuu oli ihanan lämmin. Makoilin laiturilla tai kumiveneessä keräten voimia uusiin haasteisiin.

Elokuun loppuviikolla kylpyhuoneremontti oli valmis.

Perunoita nousi penestä perunamaastani aina päivän tarpeisiin. Ensimmäiset perunat pakastin joulupöytää varten.

Venetsialaisia vietin Kalkkisillan laiturilla. Sain vihdoin mahdollisuuden kuunnella Laila musikaalin kappaleita. Ilta oli kiehtova mutta kylmä.

Paul palasi Suomeen 30.08. Hain hänet Oulun lentokentältä. Keväällä kokemamme karessi alkoi jälleen. Neljätoista vuorokautta varotoimin.

Syyskuun alun päivät vietimme pääsääntöisesti mökillä. Tein syystöitä, keräsin koivunkantosieniä, loimitimme lohta, söimme hyvin ja iltaisin bongailimme laiturilla upeita auringonlaskuja.

Sain tilaisuuden tehdä korppikotkani valmiiksi Kaukametsän opistolla.

Esikoinen tuli avukseni raskaimpiin syystöihin. Nostimme veneen maihin ja vesipumpun järvestä. Huolsimme veneen moottorin. Söimme hyvin ja kalastimme.

Ostin puolukoita ja mustikoita, joita pakastin ja hillosin.

Maahiset pääsivät pirtin lämpöön.

Mieluista ajanvietettä oli ongella istuminen.

Karenssiaika umpeutui ja menojalkojamme alkoi viemään. Lähdimme ruskareissulle.

Suuntasimme auton nokan Kokkolaan. Tutustuimme Kokkolan vanhaan kaupunkiin ja kiertelimme kaupungin keskustaa. Turstisesonki oli ohi ja erikoistavintolat kiinni, joten oli tyydyttävä paikallisen rosson ruokatarjontaan. Yövyimme Kokkolassa eka yön.

Seuraavana päivänä ajoimme Pietarsaareen. Ihastelimme vanhaa tupakkitehtaan aluetta.

Matka jatkui kohti Vaasaa.

Kirjauduimme Hotelliin kiertelimme kaupunkia. Vaasassa olon motiivina oli löytää ystävättäreni, jonka hukkasin yli 23-vuotta sitten. Tiesin kuinka pääsen hänen jäljilleen.