Mamma ja pappa reissaa

Maaliskuun seitsemäntenä päivänä nousimme ilmaan Kajaanin kentältä määränpäänämme keväinen Hollanti. Turbolenssien heitellessä konetta laskeuduimme Helsinkiin. Vatsassani velloi, mutta onneksi meillä oli aikaa rauhoittua jatkolennolle Helsinki Vantaan lentoaseman ylihinnoitellussa ravintolassa.

Jatkolento Helsingistä Amsterdamiin sujui tasaisen miellyttävästi. Kahden ja puolen tunnin lennon jälkeen laskeuduimme Shipholin kentälle Amsterdamiin.

Vaikka välimatka ei ole suuren suuri ja aikaerokin vain yksi tunti olen aina väsynyt lentoa seuraavan päivän. Lentomatkat rasittavat vaikka en pelkää lentämistä, mutta nousut ja laskut vievät positiivista energiaani ja väsyttävät jälkikäteen. 

Kun saavuimme Hollantiin oli aurinkoinen päivä +14 C. Seuraavina päivinä säät muuttuivat epävakaiksi, tuulisiksi ja sateisiksi. Sunnuntaina 10.3 heräsimme talviseen aamuun. Yöllä oli satanut räntää, parvekkeemme lattialla oli lunta.

Kylmät ilmat vaikuttavat ihmisiin. Hollantilaiset eivät taida sittenkään olla niitä kaikkein onnellisimpia ihmisiä Euroopassa varsinkaan jos talvi ei ota loppuakseen. Suomessa esiintyy yleisesti kaamosmasennusta. Hollannissa sitä tuntuu esiintyvän jos räntäsateet ja lumentulo jatkuvat maaliskuulle asti. Palveluammateissa se ilmeni kiukkuisuutena ja lyhytjännitteisyytenä.

Nyt kun naputtelen tätä matkakertomustani Espanjan auringon alla Benidormissa olen hyvin tyytyväinen alkuvuodesta tekemäämme matkasuunnitelmaan. Ensin viikko Hollannissa, sitten Espanjaan, jossa vietämme kuukauden ennen kuin palaamme takaisin Hollantiin. Huhtikuun puolessa välissä lie Hollannin kevät jo kauneimmillaan sillä tänä vuonna kevään tulo on kylmien ilmojen vuoksi jäljessä aikataulusta.

Saavuimme siis Espanjaan torstai iltana 14.3.2013 kello 21.15 paikallista aikaa. Lento Amsterdamista Alicanteen sujui hyvin. Olin tilannut lentokenttäkuljetuksen Alicantesta Benidormiin netin välityksellä. Palvelu pelasi hyvin, bussi toi meidät huoneistohotellimme eteen. Soitimme portin ulkopuolella ovikelloa, mutta kukaan ei tullu avaamaan porttia. Huomasimme ilmoitustaulussa ohjeen, että avaimet huoneistoon pitää illalla tai yöllä saapuvien noutaa viereisen hotellin respasta. Petze haki avaimet ja pääsimme sisään. Huoneistossa oli ikkunat auki ja se oli kylmä. Olimme väsyneitä, emmekö ymmärtäneet kuinka lämmityssysteemi saadaan päälle. Sanoin Petzelle, että huomenna kaikki selviää. Petze ei ollut lainkaan varma, olipa aikeissa jo heti aamulla pois lähteä johonkin toiseen parempaan majapaikkaan. Menimme nukkumaan komerosta löytämiemme lisätäkkien lämmittäessä meidät uneen.

 

Aamulla minulle valkeni, avasin sähkökaapin ja napsautin ne kaksi alhaalla olevaa kytkintä ylös ja lämpöpuhallin alkoi pienen tovin jälkeen puhaltaa ihanan lämmintä ilmaa makuu- ja olohuoneeseen. Ongelma oli ratkaistu ja kun tutkimme tarkemmin asuntoamme päivänvalossa se alkoi näyttämään hyvin viehättävältä, täydellisesti varustetulta ja lämpimän kotoisalta, elämä alkoi hymyilemään.Kävimme nurkan takana olevassa isossa supermarketissa ostoksilla. Keitimme kahvit ja söimme maukkaan aamupalan. Aurinko nousi korkealle ja lämmitti.  

Huoneistomme sijaitsee Benidormin kaupungin keskustassa. Lyhintä katua rantaan on noin 500 metriä.
Asumme yhdeksänkerroksisen talon kahdeksannessa kerroksessa.

Asunnossa on eteinen, tilava olohuone, makuuhuone, keittiö, kylpyhuone ja kaksi parveketta. Olohuoneen pituisen aurinkoparvekkeeen voi yhdistää olohuoneen tiloihin isoilla sivuun vedettävillä ovilla. Olohuoneessa on televisio, josta voi katsoa useita ulkolaisia kanavia, ei tosin suomalaisia. Keittiö on hyvin varustettu ja sen pienellä parvekkeella on pyykinpesukone. Huoneisto siivotaan ja lakanat ja pyyhkeet vaihdetaan kerran viikossa. Huoneistossa on myös ilmainen internetin käyttöoikeus. Kaikin puolin hyvä huoneistohotelli ja jos jotain negatiivistä haluamme sanoa se on makuuhuoneessa olevat patjat, jotka ovat liian kovat. Minulle ne sopivat, mutta Petzelle piti etsiä ratkaisu, joka löytyikin siirtämällä olohuoneen sohvan pehmeä patja sänkyyn yöajoiksi.

 

Lähdimme tutkimaan kaupunkia. Kävelimme ensin rannalle, jossa ihastelimme kaunista rantabulevardia ja iloista rentoa menoa. Irlantilaiset olivat aloittaneet Sant Patrickin päivän juhlinnan ja se näkyi ja kuului.

Joka päiväiseen ohjelmaamme kuuluu kierrellä kaupunkia ja vaelella kukkuloilla ja rannalla. Meille on yllätys, että Benidorm on niinkin suuri kaupunki ja nähtävyyksiä riittää. Löysimme härkätaisteluareenan, jossa oli maaliskuun lopulla härkätaistelunäytös. Ensin innostuin ja halusin mennä mukaan, mutta kun luin netistä mitä siellä oikeasti tapahtuu, kiinnostukseni loppui, En halunnut mennä katsomaan etukäteen ärsytetyn eläimen julmaa teurastusta.

Hintataso on huokea enkä ihmettele, että eläkeläiset haluavat asua täällä talven yli. Benidormin kaupunki on vilkas, ranta suojaisa ja aurinkoinen sekä eläminen halpaa. Jos tykkää retkeillä ja eikä välitä maata kuumalla hiekkarannalla koko lomaansa, kannattaa matkustaa Benidormiin turistisesongin ulkopuolella. 

 

Perjantain ja lauantain välisenä yönä Petze herätti minut. Ulkoa kuuluin ikään kuin ammuskelua, mutta ei millään pienillä aseilla vaan kunnon kanuunoilla. Kun ajattelee Benidormin sijaintia meri toisella puolen ja kukkulat toisella ja välissä valtavan isoja kerrostaloja, pauke ja kaiku oli pelottavan kuuloista varsinkin meille joilla ei ollut aavistustakaan mistä on kysymys. Seuraavana päivänä meillekin selvisi yöllisen metelin syy. Sant Josephin päivän vieton valmistelut olivat alkaneet ilotulituksella keskellä yötä.

Sant Josephin päivä 20.3 on espanjalaisten juhlapäivä samalla isäinpäivä ja pyhienpäivä.Tiistai-iltana saimme seurata juhlakulkuetta, jossa lapsilla oli päärooli. He istuivat kansallispuvuissa erilailla somistetuissa kukkaisvaunuissa heitellen karkkeja kadun varressa hurraaville ihmisille. 

Seikkailumme jatkuvat ; )

Sunnuntaina 7.4.2013

Olemme saaneet nauttia auringosta. Säät vastaavat Suomen kesää parhaimmillaan ei liian kuumaa vaan sopivan lämmintä. Aurinko voi olla polttavan kuuma jos taivas on pilvetön, mutta poutapilvet tekevät ilmastosta miellyttävän.

Huoneistohotellimme parveke avautuu päiväaurinkoon ja on siten mitä parhain auringonottoon. Vaikka ympärillämme on korkeita kerrostaloja olemme piilossa suojaisalla parvekkeellamme. Makuualustoiksi laitamme olohuoneen sohvien pehmeät patjat. Asumme kahdeksannessa kerroksessa. Kun aurinko porottaa iltapäivällä kahden jälkeen suoraan parvekkeemme lattialle on aika ottaa päikkärit. Olemmekin jo aika päivettyneitä. Emme kuitenkaan ole aurinkoriippuvaisia vaikka lämpöä rakastammekin. Aurinkoon hurahtaneita täällä näkee paljon. Jotkut ihmiset makaavat päivästä toiseen rannalla, kääntelevät kylkiään saadakseen koko kehon näyttämään mustanruskeilta. Mustanruskeaksi poltettu keho ei ole kaunis eikä luonnollisen näköinen. Vanhemmat naiset, joita täällä on enemmistönä muuttuvat liiasta auringosta ryppynaamaisiksi.

Torstaina 28.3 lähdimme päiväretkelle Valencian kaupunkiin. Olimme tilanneet matkan netin välityksessä, samalta matkanjärjestäjältä, joka hoiti lentokenttäkuljetuksemme. Retki Valenciaan oli upea. Linja-auto haki meidät kadun toisella puolella olevan Poseidon Hotellin edestä aamulla noin kello kahdeksan. Pysähdyimme matkan aikan yhdesti kahville. Valenciaan saavuimme noin kello yhdentoista aikaan. Meillä oli Petzen kanssa ns. omatoimimatka, joten emme osallistuneet muun porukan ohjelmiin vaan lähdimme kahdestaan kiertelemään vanhaa kaupunkia. Teimme karttaan reitin, jota seurasimme ja kun eksyimme kysyimme paikallisilta missä olemme. Ystävälliset kaupunkilaiset näyttivät kartalta paikan missä olimme.

Kiertelimme vanhaa kaupunkia, ihastelimme sen kauniita rakennuksia, kävimme rautatieasemalla, ohitimme ison härkätaisteluareenan, kiertelimme vilkkaassa kauppakeskuksessa ja söimme paikallisten suosimassa katukeittiössä lounaaksi täytettyjä paprikoita. Lopuksi istahdimme juomaan lasilliset punaviiniä lähelle paikkaa, josta linja-auto meidät pian hakisi.

Pöytäämme istahti espanjalainen vanhempi mies. Aluksi kommunikointimme oli vaikeaa, mutta kun mies kertoi olleensa nuorena miehenä töissä Saksassa löytyi jonkin asteen puheyhteys meidän ja miehen välille. Mies halusi ehdottomasti tarjota meille toiset lasilliset ja otimme tarjouksen vastaan. Kun hyvästelimme ystävällisen miehen ja etenimme terassilta, katsoimme toisiamme ja kuin yhdestä suusta totesimme toisillemme "ajattelitko kuinka kauniit silmät miehellä oli". Hänellä oli ruskeat isot silmät, joita reunusti pitkät tuuheat mustat silmäripset. Monen naisen unelmaripset. Miehen on täytynyt olla komea sillä sitä hän oli vieläkin valkohiuksisena, aivohalvauksen läpikäyneenä.

Palasimme Benidormiin illan jo pimetessä väsyneenä, mutta yhtä seikkailua rikkaampana.

Pääsiäisen vietimme erilailla kuten Suomessa ollessamme tottuneet viettämään. Ei ruoka- eikä raeruohohössötystä, ei munia eikä noita-akkoja. Kävimme tietty kirkossa kuten uskovaisten tuleekin käydä. Piipahdimme kirkkokuorokonsertissa. Tosin se tapahtui ennen varsinaista pääsiäisaikaa, vähän kuin etuottona hiljentymiseen.

Ilmat olivat suosiollisia ja vaeltelimme pitkin Benidormin katuja ja kukkuloita. Istuimme kahviloissa ja  katselimme ohikulkevia. Rannalla hiekkakuvataiteilijat olivat tehneet pääsiäisaiheisia hiekkaveistoksia.

Lankalauantaina lähdimme tutkailemaan rantabuleradin iltaelämää. Istahdimme ikä-ihmisiä täynnä olevan tanssiravintolan ikkunapöytään. Pöydästä oli hyvä näköala rantabulevardille ja ravintolan tanssiparketille. Tilasin lasillisen valkoviiniä kiireiseltä tarjoilijalta. Viini maistui tosi pahalta ja oli kaiken lisäksi sika kallista. Petze tilasi lasin olutta ja säilyi siten makujärkytykseltä. Koska juomamme olivat kalliita, päätimme käyttää juomien hintaa lisättyä tanssioikeutta ja pyörähdimme pari kierrosta parketilla, joten tulipahan tanssikausikin avattua.

Hauskaa kuvamateriaalia tallentui kameraani kun paikallinen kylähullu esitti aivan pöytämme edessä kadulla oman versionsa flamingosta. Hänellä oli käsissään castagnetit ja päässään valkea kulmista sidottu nenäliina.

Aikamme istuttuamme päätimme vaihtaa ikkunapaikan sisätiloihin ja juomatkin ehkä parempiin. Kävelimme rantabulevardia, astuimme sisään englantilaiseen pubiravintolaan, josta kuului mukaansa tempaavaa musiikkia. Espanjalainen bändi soitti kansainvälistä musiikkia. Nojailimme baaritiskiin, hengailimme musiikin tahdissa. Meillä oli kivaa, viini oli hyvää ja palvelu ystävällistä, viihdyimme lämminhenkisessä pubissa aina pikkutunneille asti.

 Tähän väliin kuluneen viikonlopun sääkatsaus ; ) 4.4 -7.4.2013


Perjantai-iltana myöhään alkoi vesisade, ensimmäinen kunnon sadekuuro sitten tänne tulomme jälkeen. 

Lauantaikin oli epävakainen päivä, mutta lämmin. Saimme muutamia vesipisaroita niskaamme ollessamme kävelylenkillä. Vaeltelimme merenrannalla. Vilvoittelin varpaitani Välimeressä.

Tänään sunnuntaina ei ole satanut, mutta taivas on ollut pilvinen tuuli kylmää, mikä tekee ilman petolliseksi. Minulla on tapana sunnuntaisin pukeutua tavanomaista fiinimmin. Päivittäiselle kävelylenkille lähdin tänään myös lämpimimpiin vaatteisiin sonnustautuneena. Legginsit, saappaat ja pitkähihainen pusero ja samettitunika ja hamonen olivat tarpeen. Olen aika lämminverinen, mutta en riskeeraa terveyttäni enkä uhmaa petollista merituulta kuten monet turistit tekevät. Moni käveli vastaamme ranta-asuissa. Liekö niin, jotta kun lomalla ollaan pitää näyttää lomalaiselta. Eli baanalle bikineissä vaikka vähän palelisikin.

Seikkailumme jatkuvat ; )

Sunnuntai 7.4. paikallista aikaa kello 11.30. Maanantai 8.4 kotimaan aikaan kello 0.30.

Olen ollut aina sitä mieltä, että almujen antaminen kerjäläiselle on hyvän mielen ostamista itselle. Olemme siis syyllistyneet hyvän mielen ostoon vaikkakin olemme tarkkaan valinneet kohteet niiden kiinnostavuuden mukaan. Ostaessamme hyvää mieltä satunnaisilta kerjäläisilta osoittautui, että tulimme huijatuksi.

Huonohampainen iloinen velikulta kulki pahvinpalanen kädessään pitkin rantabulevardia. Hän jäi seisomaan terassilla istuvien eteen iloisesti hymyillen. Miehen kädessään pitämässä pahvipalasessa luki. I'm homeless Dutch, please,1 euro, thank you. Halusimme tutustua mieheen, aloimme jututtamaan häntä. Meille alkoi selvitä, että mies on kielitaitoinen ja kouluja käynyt, ei mikään laitapuolen kulkija. Hän eli hollantilaisen eläkkeensä turvin, mutta hankki lisäansiota kerjäämällä. Kertomansa mukaan hän kerjäisi siihen asti kun saisi lopullisen vanhuuseläkkeen, joka on luvassa parin vuoden kuluttua.

Eräänä päivänä näimme hänen kävelemässä käsikynkkää hyvä vartaloisen hyvin pukeutuneen naisen kanssa. Kun tapasimme hänet seuraavav kerran kerjäämässä, kysyin häneltä, ”Missä on sinun kaunis naisesi.” Mies kertoi naisen olevan hänen vaimonsa ja katseli hiekkarannalle, tuolla jossain hän on. Eräänä toisena päivänä olimme vaeltelemassa Benidormin kukkuloilla. Näimme taas tuon iloisen velikullan kipuavan rinnetta ylös suuntaan, jossa oli kauniita taloja. Alue ei ollut lainkaan köyhien asutusaluetta. Aina kun tapasimme meiehn juttelimme hänen kanssaan. Hänkin tykkäsi keskustella kanssamme. Kuitenkin hän painotti aina, että emme kertoisi hänen tarinaansa muille rannan turisteille.

Toinen mielenkiintoinen kerjäävä persoona oli skandinaavin näköinen pellavarastainen rillipää. Hän kerjäsi vanhan kaupungin kujilla. Istui pää painettuna polviensa päällä lepääville käsivarsille. Seurasimme häntä muutaman illan. Kun lopulta jututimme häntä, hän kertoi olevansa schekkiläinen ja asuvansa pääsääntöisesti Madridissa. Liekö ollut opiskelija tai selkäreppuseikkailija.

Olen tajunnut, että ei kerjäläiset kerjää kurjuuttaan poistaakseen, vaan helpon rahan vuoksi. Jos tähän nyt jotain tuskastakin vääntäisin niin ehkäpä tuskaa tuottaa polvillaan kerjääminen. Nämä polvillaan kerjäävät ”turistit” tulevat romaniasta. Yksi kerjäläisryhmä on vammaiset ja vammojaan esittelevät. Vammojen esitteleminen on epäesteettistä katseltavaa, joten en heltynyt rumuudelle.

Elämä täällä on dokumenttifilmejä kiehtovampaa. Rantabulevardilla istuskellessa ei voinut olla näkemättä sitä tosiasiaa, että ylipaino lisääntyy maailmassa. Ylipainoa ei kanneta geeneissä eikä se ole sairautta, vaan rasvaisten epäterveellisten ruokien aikaansaamaa. Sen huomasi etenkin englantilaisissa. Englantilaisille tarkoitettujen ravintoloiden ruoka-annokset olivat pekonilla höystettyjen grillikylkien ja ranskanperunoiden yhdistelmiä. Meillä oli yksi harmiton huvimme. Bongailimme päivittäin päivänvartalon ja -pyllyn. Sopivia ehdokkaita riitti, mutta aina löytyi yksi ylitse muiden.

Espanialaisista pidimme vaikka yhteistä kieltä ei aina löytynytkään. Saimme heistä miellyttävän ja kohteliaan kuvan. He ovat myös arvonsa tuntevia, eivät turhia pokkuroi ja ottavat etäisyyttä tarvittaessa. Tapanamme olikin vierailla espanialaisien suosimissa ravintoloissa.

Eräänä iltana menimme tyypilliselle espanjalaisten suosimalle ravintolakadulle. Ravintolan sisätiloista tuli nainen ulos tupakoimaan. Istuimme pienessä pöydässä oviaukon lähellä. Nainen alkoi keskustelemaan kanssamme. Hän puhui kohtalaisen hyvää englantia ja korosti somasti käsillään ja espanjankielellä asiansa perille menon. Hän oli vanhimman poikansa ja tämän morsiammen kanssa kahden päivän lomamatkalla Benidormissa. Viisitoistaminuuttisessa, jonka hän kanssamme vietti saimme kuulla hänen elämän tarinansa. Avioliiton, eron ja tarinat kolmesta lapsesta. Nuorin lapsista oli kuollut auto-onnettomuudessa. Hänellä oli kultainen kaulaketju, jossa oli pieni ovaalin muotinen rasia Rasiassa hän kantoi kuolleen poikansa maitohammasta.

Kun kulkee silmät auki, on avoin ja aidosti kiinnostunut paikallisista ihmisistä ja asioista nauttii ulkomaan matkoista eniten. Samalla reissulla kun voi myös luoda kontakteja erilaisiin ihmisiin. Jos kietoutuu omaan erinomaisuuteensa saati takertuu väärin lausuttuihin englannin kielen sanoihin voi vain kuvitella kuinka köyhäksi matkakokemukset vieraissa maissa jäävät.

No, mutta olen jo Hollannissa.

23.4.2013.

Jatkuu ; )

Palasimme 14.4.sateiseen Hollantiin. Hieman masensi sillä Espanja vei tällä erää sydämmeni.

Koska täällä on ollut kylmä kevät niin vie vielä aikansa kun aurinko alkaa todella nostattamaan kukkasia esiin. Ensimmäinen viikonloppu oli aurinkoinen. Maalasin petsimaalilla ja huolsin parvekekalustomme. Niistä tuli kuin uudet, vielä kun laitoin orvokkeja kukkapotteihin, parveke muuttui iloisen kodikkaaksi.

Täytyy myöntää, että olo oli jonkin aikaa haikea Espanjasta paluun jälkeen. Jotenkin koti-ikäväkin iski. Mutta kyllä se tästä sillä seuraelämämme vilkastuu päivä päivältä ja ilmatkin ovat jo aurinkoisia. 

Olimme paluumme jälkeisenä lauantai-iltana vierailulla hyvien ystäviemme luona. Tonny on ammatiltaan kosmetologi. Hän tekee minulle ensiviikolla jalkahoidon se kun alkaa olla jo aiheellinen. Dick taas hieroo Petzen hartiat, jotka alkoivat temppuilemaan Espanjassa. Dick on fysioterapeutti ja entisen kuuluisan hollantilaisen Mouth & MacNeal  duon taustaorkesterin rumpali. Tonny ja Dick tulevat vieraiksimme Suomeen ensi  heinäkuussa. Olemme suunnitelleet heille perisuomalaisen lomaohjelman, lavatansseja, rantasaunaa, karaokea Tanelin pubissa, lenkkimakkaran grillaamista, Oulujärviristeilyä yms kivaa.

Jatkuu...; )

25.4.2013

Olemme kartuttaneet matkakokemuksia vierailemalla Petzen veljen luona, olemme osallistuneet kukkakarnevaaleihin. Olemme vierailleet isolla hevosfarmilla, jossa huomasin, että olen aivan turhaan arastellut hevosia. Noihin uljaisiin eläimiin ihastuneina päätimme matkata Amsterdamin eläintarhaan ja samalla reissulla sain ilon kaivella vaatekasoja suurella keskiviikkoisella Damin kirpputorilla tietty siinä toivossa, että tekisin vintage löytöjä. Tarttuihan sieltä jotain mukaan, selkäreppuun väriensä puolesta sopiva kesäinen kaulahuivi.

Täältä kirjaston lukusalista lähdemme paikallisten harrastajien taidenäyttelyyn.

Ensiviikko tulee olemaan tapahtumia täynnä. Tiistaina 30.4.2013 Kuningatar Beatrix luovuttaa vallan pojalleen Wilhelm Aleksanderille ja hänen (argentiinalaiselle) puolisolleen, josta tulee kuningatar. Tuleva kuningatar Maxima ei osaa puhua hyvää hollannin kieltä, mutta jotain hän osaa, hän taitaa kuninkaalliset esiintymistaidot. Pariskunnalla on kolme sielää pikku prinsessaa. Juhlahumu on jo nähtävissä kaikkialla. Amsterdamiin on turha haikailla sillä kaupunki tulee olemaan ylikansoitettu. Seuraamme ystäväporukalla seremonioita TV:stä ja menemme jatkoille paikalliseen puistojuhlaan.

27.4.2013

Jatkuu ....

Hevosfarminlla vierailun jälkeen jouduin pesemään tennistossuni sillä seurauksella, että 40 numeron tossuni kaiketi kutistuivat. Amsterdamin eläintarhavietailun aikana kävelin varpaat kippuraan väännettynä sillä seuraksella, että oikean jalkan isovarpaan sisäpuoleinen jalkaterä tulehtui. Lisäksi kauniin aurinkoisen ja lämpimän päivän salakavala viileä tuuli jumitti niskani ja olkapääni niin, että pääni ei kääntynyt mihinkään suuntaan. Petze oli saanut Espanjassa ollessamme lääkäriltä pillereitä hartioittensa kipeytymiseen. Koska pillerit olivat olleet tehokkaita nappasin illalla nukkumaan mennessämme yhden ja aamulla toisen pillerin. Kuinka ollakaan kivut haihtuivat ja ei kun menoksi. Launtaina olimme Haarlemin seudun taiteilijoiden taidenäyttelyssä. Sunnuntai oli lepopäivä.

Olimme sopineet maanantaiksi ystävimme kanssa picknikmatkan meren rannan tuntumassa oleville hiekkasärkille. Valitsimme kuuden kilometrin vaellusreitin. Tajusin heti alkumetreillä valinneeni vaellusmatkalle väärät kengät. Kuuden kilometrin reitin puolessa välissä istahdimme picknikille.

Sää oli aurinkoinen, mutta tuuli pettävän kylmää. Palasimme autolle olin väsynyt ja tajusin, että sama jalkaterä on kipeytynyt. Ajoimme lähistöllä olevaan terassiravintolaan. Minttutee lämmitti, mutta olin kuumeinen. Kotiin päästyäni olin tosi sairas. Kuume nousi korkealle ja tilani oli heikko. Nukuin levottomasti, hikoilin ja palelin koko yön.

Onneksi hollantilainen perhelääkärisysteemi on huippu tehokas. Aamulla Petze soitti lääkärilleen ja vajaan tunnin päästä istuin jo lääkärin tutkimushuoneessa. Sain diagnoosiksi rasituksen aiheuttama tulehdus, jonka hoitoon sain lääkekuurin. Onneksi lääkkeet alkoivat heti vaikuttamaan sillä halusin juhlia seuraavana päivänä 30.4 kuningattaren päivää. Meidät oli kutsuttu kylään ystävämme kotiin, jonne kokoontui niin kuningaskunnan innokkaita kannustajia kuin vastustajiakin.

Tämä tiistainen kuningattarenpäivä tulee jäämään historiaan sillä kuningatar Beatrix luopui kruunusta ja hänen vanhin poikansa Wilhelm Aleksander kruunattiin Hollannin uudeksi kunikaaksi. Suuren televeisioruudun ääressä istuen, nautimme kuninkaallisesta loistosta ja talon tarjoamista pikku herkuista. Nostimme tuon tuosta orangebittermaljat uudelle kuninkaalle. Valokuvasin koko seremonian. Valokuvista tuli parempia kuin jos olisimme tunkeneet itsemme Amsterdamin ihmisvilinään ja yrittäneet löytää kuninkaalliset kuvauskohteet.

Juhlahumun välillä vierailimme perinteisessä kuningattarenpäivän markkinatoritapahtumassa. Perheet tuovat torille tavaroita, joista haluavat päästä eroon. He levittelevät roihnansa vilteille tai ressuille myytäväksi. Hinnat ovat halpoja. Asiakas voi myös itse määritellä hinnan. Olen aina löytänyt jotain kivaa ja niin löysin nytkin. ostin punaiset sydänkuvioiset korvakorut ja kauniin kaulariipuksen. Tuhlasin kaksi ja puolieuroa.

Myöhemmin liityimme toisenlaiseen puistojuhlaan, jossa oli suomalaisen vappun meininki. Musiikkia ja ”vappusimaa.” Osaa ne hollantilaistkin ryypätä ja rällätä ei se ole meidän suomalaisten yksinoikeus. Nyt tietty oli aihettakin juhlia.

Kun kävelimme illan jo pimetessä kotiin pistäydimme pubissa, jossa meno oli kuin Kajaanin Tanelissa. Sisään astuessamme, kesken kaiken uupunutta juhlijaa vietiin kainaloista tukien raittiiseen ilmaan selviämään. Mutta meillä kaikilla oli niin mukavaa....voi, että....

Tänään olen editoinut kuningattarenpäivän aikana ottamiani valokuvia. Sain kattavan aineiston valokuvakansioihini. Petze meni jo nukkumaan, nyt lähden minäkin sillä huomenna menemme taas Marco-hevosen kanssa iltapäiväretkelle ja sen jälkeen Paulin tyttären kotiin syömään.

2.5...jatkuu

Aurinko on vihdoin vallannut Hollannin taivaan.  Eilen pe. 3.5 soppailin Haarlemin kirpputorilla. Löysin kauniin vintage-hameen, jonka puen huomenna ylleni kun lähdemme juhlimaan Hollannin "itsenäisyyspäivää.

Tänään nautin auringosta omalla parvekkeella ja lepään. Ei sitä mopolla mahottomia ; )
4.5.2013



6.5  On maanantai. Istuin aamupäivän parvekkeella sillä saimme vihdoin tuntea kuuman kesän syleilyn. Kukkat ovat heränneet eloon ja puut luovat lehtiä.

Eilen juhlimme Hollannin vapautumisen päivää puikkelehtimalla nuorison keskellä juhlan kunniaksi järjestetyn rock-tapahtuman täyttämässa Haarlemissa. 

Nuorison jälkeensä jättämä näky oli surkeaa katseltavaa. Pizzerian edessä molemmin puolin katua lojui satoja pizzalaatikoita, olut tölkkejä ja muuta roihnaa. Osataan sitä täälläkin sotkea.

Olin sonnustautunut kirpputorilta löytämiini koruihin ja hamoseen. Eräs mies katsoi minua pitkään ja sanoi yllättäin. "You are beautiful" syy leveään hymyyni, olin otettu ; )

6.5.2013 jatkuu ; )
 

13.5.2013




Teimme viime viikolla päivämatkan keramiikasta tunnettuun Delfin kaupunkiin. Delfin kanavien yli voi kulkea  nain 70 sillan kautta.

 Osallistuimme kanavaristeilyyn, jonka aikana saimme tukevan tietopaketin Delfin historiasta.

 Aikoinaan Kiinasta tuotiin posliinia Eurooppaan ja Hollantiin. Delfissä oli jo omaa pitkälle kehittynytta keramiikkatuotantoa, mutta kiinalaisen posliinin innoittamana Delfissä alettiin kopioimaan kiinalaista muotoilua ja tyyliä. Myöhemmin posliiniastioissa ja tavaroissa palattiin hollantilaiseen suunnitteluun.

Delf posliinia vuodelta 1916.

Mingvaasi 1600-luvulta.

Kiinalaista posliinia, Jiangxi Provinse, China 1700-vuosisadalta.

Posliiniastiat Petzen kokoelmista.



Selkäreppuni sai Delfin matkalta muistoksi uuden riipuksen, posliinisen puukengän. Espanjan Valenciasta ostamaani selpäreppua koristaa härkäpinssi Alicantesta, aurinkoriipus Benidormista ja nyt kenkä Delfistä.

Torstain 9.5 vietimme ystäviemme kanssa Haarlemissa. On ihana huomata, että surun jälkeen elämä voittaa. Ystävämme Edi menetti vaimonsa syksyllä 2011. Hän löysi alkuvuodesta rinnalleen uuden viehättävän kumppanin. Surun murtaman miehen sijaan saimme tavata iloisen miehen, joka oli löytänyt uuden alun ja onnen. Minulla synkkäsi hyvin Marionin kanssa, teimmekin jo alustavia kaavailuja uusien taide-elämysretkien jatkamiseen.

Perjantai-iltana 10.5 vietimme Petzen, hänen tyttärensä ja sisarensa kanssa ”äitienpäivää”. Valmistin vierailleni merihenkisen katkarapupäivällisen.

Virallisen Äitienpäivän vietimme Haarlemissa. Frans Haus museo täyttää tänä vuonna 100-vuotta. Juhlan kunniaksi Haarlemin kaupunki järjestää erilaisia musiikki- ja taidetapahtumia toreilla, konserttihalleissa ja museoissa. Grote Markt-torilla kuuntelimme 1700-luvun oopperaa laulettuna vanhojen historiaa huokuvien  talojen ikkuna-aukoista tai rappusilta. Seurasimme katutasolla katkelmia vanhoista näytelmistä. Paraatit ja soittokunnat antoivat väriä sateiseen päivään. Ihana pläsäys kulttuuria. Iltapäivän edetessä aurinko alkoi paistamaan ja antoi uutta intoa niin esiintyjille kuin katsojillekin.

Oopperaa ikkunasta

Paraateja soittokuntineen

Oopperaa ja pyssyjen pauketta.

Pojat soittivat ja toivottivat mamille hyvää äitienpäivää mikä tietty sai sydämeni sykkyrälle.

Jatkuu 13.5.2013

17.5.2013

 
Tämä kevät on kuudes kevääni Hollannissa. Olen saanut vietää viisi kaunista aurinkoista kevättä, mutta nyt kylmän ja sateisen. Onneksi olimme Espanjassa, muuten en olisi jaksanut tätä jatkuvaa säiden alavirettä. Ensiviikolla palaamme Suomeen. Ajatus kiehtoo, mutta en kuitenkaan tunne koti-ikävää. Kotini on näet siellä missä milloinkin asun ja elän.

Kuopus soitti eilen kesämökkimme laiturilta +20 C lämmöstä. Kiukutti pikkaisen, sillä täällä satoi koko päivän. Tällaiset ilmat rajoittavat liikkumistamme. Alankomaiden alue on kylmän ja epävakaan säärintaman alla, mutta sillehän emme voi mitään. Ihmiset alkavat kyllästyä ainaiseen kylmyyteen sen huomaa vastaantulijoiden kasvoista. Kun kävelin tänne Heemsteden kirjastoon naputtelemaan viestejäni minulla oli koko ajan tunne, että räntää voi sataa niskaani  millä hetkellä hyvänsä.

Kuopuksen soitto eilen piristi. Poika oli siivoamassa kesämökkimme pihapiiriä, joten pääsen heti palattuani kotiin siivoamaan mökin sisätiloja, jotta voin asettua sinne asumaan. Tarkistin netistä kymmenen päivän tulevat säät. Suomessa kauniit ilmat jatkuvat, täällä tuulet ja sateet. Pitänee käydä ennen paluuta solariumissa. Sain Espanjassa ollessamme kauniin rusketuksen ja haluan säilyttää sen läpi kesän.


Tänä iltana lähdemme Haarlemiin tapaamaan ystäviämme. Tapaamme vanhassa värikkäässä pubissa, värikkäässä, niin ulkoisilta puitteiltaan kuin asiakaskannaltaan.

Viikonloppu tulee olemaan vilkas, saamme vieraita kotiimme sekä piipahdamme Amsterdamissa tapaamassa Petzen entistä työtoveria. Sitten alkaakin kotiinpaluun valmistelut ja pakkaus. Tällä kertaa matkalaukkuni ei ole pullollaan nukkekotikamaa. Vain yksi laatikko, jossa on löytämäni "aarre", antiikkinen olohuoneen sohvakalusto, sekä siihen kuuluvat pöytä ja kirjakaappi.



On tietty ikävä, että meillä ei ole internetyhteyttä kotona, mutta ensi syksyllä on mikäli emme jätä syysvierailua väliin, ensi keväällä viimeistään. Oikeastaan en ole aikaisemmin kaivannut nettiyhteyttä sillä olemme aina olleet liikkeellä, mutta nyt kun ilmat rajoittavat liikkumista olisi nettiyhteys hyvä ajanviete. Espanjassa meillä oli Wi Fi huoneistossamme, joten totuimme siihen, että aamuisin selailimme päivänlehdet netistä ja iltaisin naputtelin viestejä sivustoilleni.

17.5..jatkuu

Helluntai ei ollut heleä. Poikkeuksen teki sunnuntain aamupäivä, jolloin paistoi aurinko. Sain parituntisen  parvekkeella istuskelun aikana tyydytettyä viikon aurinkotarpeeni.

Sunnuntai illalla saimme Petzen veljen vaimoineen vieraiksemme. Istuimme iltaa, keskustellen ja syöden hyvin. Valmistin päivälliseksi katkarapupataa, joka on nyt in tarjoilulistallani.

Toisena helluntai päivänä matkasimme sateiseen Amsterdamiin. Vierailimme Petzen entisen opettajakolleegan, sodan aikana vastarintanaisena toimineen 91-vuotiaan Martha`n luona. Ihailen Marthaa, hän on 180 cm pitkä komea nainen. Hän selvisi sodasta vaikka sivusi usein kuolemaa. Aika on jättänyt jälkensä häneen ja liikkuminen ei enää onnistu ilman rollaattoria ja näkö on heikennyt, mutta järenjuoksu ja keskustelutaito toimii. Hän on huumorintajuinen ja terävä nainen.

Aloin tänään tiistaina 21.5  pakkaamaan matkalaukkuani. Aina sama ongelma mitä jätän ja mitä otan mukaan.

23.5 Lähdimme viime käden ostoksille Haarlemiin. Samalla olimme sopineet tapaamisen ystäviemme Dickin ja Tonnyn kanssa. Kävelimme asemalta keskustaan, alkoi satamaan. Kiirehdimme suojaan ja silloin se tapahtui kaadui tai paremminkin tein sukelluksen pääedellä asfalttiin iskin vasemman puoleisen korvani kukkakivetyksen laitaan. Makasin avuttomana kadulla, en päässyt ylös omin voimin. Paul oli hätääntynyt ja pyysi ohikulkijaa avuksi. Roteva mies nosti minut pystyyn ja kysyi: "Mitä tykkäät Hollannin säistä". Rupesin nauramaan ja vastasin: "Meillä Suomessa on lämpöaalto, plus 25 C ja täällä vain sataa". Mies hymyili ja sanoi: "Tunnut olevan kunnossa."

Legginsini olivat rikki ja korvastani vuoti verta. Kadun toisella puolen oli kahvila. Menimme sisään kahvilaan. Kahvila oli täysi, mutta yhdessä nurkkapöydässä oli tilaa siellä istui mies ja kirjoitti jotain läppärille. Mies kiusautui kun tulimme pöytään ja kysyimme vapaita paikkoja. Hän otti takkinsa tuolilta ja syventyi kirjoittamiseen. Mies vilkaisi minua ja tajusi, että olin loukkaantunut. Hän nousi pystyyn meni keittiöön tuli jääpalapyyheliinan kanssa luokseni ja alkoi hoitamaan minua. Hän tilasi minulle minttuteetä ja Paulille kahvia.Sain  parhaan mahdollisen hoidon sillä myös viehättävä tarjoilija auttoi miestä. Kun pahin oli ohi ja korvanlehdessäni oli soma sidos, kysyin mieheltä, oletko lääkäri? Hän hymyili ja sanoi ethän naura jos kerron kuka olen ja mitä teen, lupasin olla nauramatta. Hän kertoi olevansa käsikirjoittaja, joka kirjoitti Hollannin TV:ssä pyörivää lääkärisarjaan. Vaihdoimme sähköpostiosoitteet ja kirjoittelimme toisillemme muutaman kerran sillä hän halusi varmistaa, että voin hyvin vielä viikkojen päästä.

Silmälasit rikkoutuivat ja legginsit menivät roskiin. Lähdimme jatkamaan matkaamme, ohitimme kirpputorin, josta kävin ostamassa hamosen, joka peitti naarmuuntuneet polveni.

Tapasimme ystävämme pubissa, otimme rauhoittavat viinilasilliset ja palasimme kotiin. Seuraavana aamuna lensimme Amsterdamista Helsinkiin ja jatkoimme iltakoneella Kajaaniin. Seuraavana aamuna kävin sairaalassa jossa lääkäri tutki minut ja sain jäykkäkouristuspiikin.

Korvani parani aikanaan ja onneksi polveni eivät vaurioituneet, mutta jonkin asteen trauman sain kaatumisestani. Olen jopa ylivarovainen liikkuessani kadulla.

Syksyllä taas takaisin Haarlemiin.