Hollantia ristiin rastiin

Toinen kotimaani

Puukengät, tuulimyllyt ja tulppaanit tuo yksipuolinen kansakoulun aikainen mielikuvani Hollannista on laajentunut neljän viimeisen vuoden aikana. Ennen minulle täysin tuntematon Neaderland on nyt toinen kotimaani. Nykyisin Hollanti yhdistetään mariuanaan ja kannabistuotteisiin yhtä vahvasti kuin eutanasiaankin.

Romattiset puiset tuulimyllyt eivät enää jauha energiaa eivätkä maanviljelijät kävele niituilla puukengissä, mutta tulppaanit kukkivat. Keveitä huumeita saa jos niitä lähtee täältä hakemaan ja eutanasiakin on todellisuutta, mutta tarkassa valvonnassa.

Olen asunut nyt neljä heräävää kevättä Haaremin suurkaupungin kyljessä sijaitsevassa kauniissa Heemsteden kylässä, joka on tänä vuonna valittu Hollannin kolmanneksi kauneimmaksi kunnaksi, tämän arvostetun kunniamaininnan saavat kunnat, joiden pinta-alasta 50 % on viheraluetta.

Heemsteden kauniit puistoalueet kutsuvat kävelyretkille. Läheisen Groenendaalse Boss metsäalueen vapaana laiduntavat jykevät Scottich Highlander lehmät valtavine sarvineet ihastuttavat ohikulkevia. Viehättäviä yksityiskohtia metsissä ovat kaatuneet puut, jotka jätetään matumaan paikoilleen ikäänkuin luonnon veistämiksi taideteoksiksi.

Luonnon muokkaamaa taidetta

Hollanti on pinta-alaltaan noin yksi kahdeksasosa Suomen pinta-alasta. Asukkainta tällä pienellä alueella on 16-miljoonaa. Amsterdamissa pistäytyneet ovat kokeneet tuon täyteen ahdetun muurahaiyhteiskunnan kuhinan, mutta sisemmälle maahan matkustavat löytävät rauhallisia lähes asuttamattomiakin seutuja. Amsterdamista junalla itään matkatessa ohi vilisee kanavien halkomia niittyjä sekä kauniita pieniä kyliä ja kaupunkeja. Keski- ja itäosassa maata sijaitsevat metsäalueet, joiden kätköistä löytyy riistaa metsämiehille mm. villisikoja, peuroja, jäniksiä ja fasaaneja.

Pohjois-Hollanti on maaviljelysseutua. Ojien halkoamia valtavia peltoja laiduntavat lampaat karitsoineen, lehmät, hevoset ja ponit. Laitumien keskellä on kauniita olkikattoisia maalaistaloja. Olki on vanha katon rakennusmateriaali, se on kallis, paloarka ja huoltoa vaativa kateratkaisu, mutta se pitää talvella sisätilat lämpiminä ja kesähelteillä viileinä.

Hollanti on myös tuhansien lintujen synnyin- ja kotimaa. Kanavissa ja niittyjen ojien suojissa asustelee erilaisia vesilintuja, kauniita, ylväitä joutsenia ja sorsia poikueineen, puissa ja pensaissa sirkuttelee pienempiä visertäjiä. Pulut huhuilevat puistoissa ja kirkkojen torneissa. Kurjet tepastelevat saalistamassa niituilla ja ojien matalikoissa arvokkaan hillitysti. 

Waterhoentjen pesä

Waterhoentje pariskunta rakentaa kanavaan korkean tötterömäisen pesän keräämistään risuista ja oksista sekä ihmisten veteen heittämästä krääsästä. Nykyaikaisesta pesästä risujen seasta erottuu värikästä oranssin väristä muovinauhaa sekä mehutetrapurkkeja. Naaras hautoo munia korkeassa linnassaan kuin kuningatar, uros kiertää lähialueita etsien syötävää rouvalleen. Minulla oli ilo todistaa erään lintupariskunnan iloista perhetapahtumaa Heemsteden kanavan rannalla, munista kuoriutui oranssinokkaisia harmaita höyhenpalleroita.

Hollanti on hyvin tasaista maaperältään. Hiekkadyynit meren läheisyydessä sekä suojaavat maata, että muodostavat kumpuilevia metsäisiä vaellusreittejä. Etelä-Hollannissa Maastrichtin ja Vaalsin alueella maa muuttu mäkisemmäksi ja Belgian puolelle mentäessä korkeuserot ovat jo suurempia.

Historia on kaikkialla läsnä. Kaupungit ovat säilyneet ehjinä kokonaisuuksina. Vaikka talot on satoja vuosia vanhoja niiden sisältä löytyvät nykyaikaisen asumisen mukavuudet, mutta menneet vuosisadat ovat käsin kosketeltavissa vanhoissa tiiliseinissä ja ulkokoristeissa ja kattorakennelmissa.

Haarlemin alueen vanhin rakennus on nunnaluostari 890-luvulta. Linnoja ja kartanoita on joka puolella maata ja ne ovat yhä joka päiväisessä käytössä, asuntoina, ratsastustiloina, historiallisina matkakohteina ja hotelleina.

Pitkä Taneli

Haarlemin kaupungintalo on 1200-luvulta. Se rakennettiin metsän keskelle kreivien metsästysmajaksi (linnaksi). Kaupungintalon kätköistä löytyy eräs mielenkiintoinen yhteys Kainuuseen. Historiaa huokuvan talon seinällä komeilee suurikokoinen maalaus Daniel Kajanuksesta Paltamossa syntyneestä Tanelista. Hän asui elämänsä loppuvaiheet Haarlemin keskustassa kauniissa hofjessa, ( suojaisassa rivitalossa, jonka sisäpiha on puutarhaa) Täällä hänet muistetaan nimellä pitkä mies.

Leidenin asemarakennus

Uusi ja vanha arkkitehtuuri kohtaavat suurkaupunkien laajentuessa. Uuden arkkitehtuurin helmiä löysin mm. Haagista, jossa uudet asuintalot hivelivät silmiäni kauneudellaan vanhojen talojen kupeessa. Amersfoordin kaupungin uudenaikainen rautatieasema oli myös näyte uudesta rakennustaiteesta ja siitä kuinka vanha ja uusi sopivat elämään rinnakkain ilman soraääniä. Amsterdamin kanavakierroksella sain tutustua meren päälle rakennetuun nykyaikaiseen asuinalueeseen, se on näyte hollantilaisten rakentamisen erikoisosaamisesta. 

Uutta vanhalla muotilla

Pohjanmeren rannalla sijaitsevat Schenveningen tai Zandvoord ovat hollantilaisten suosittuja rantalomakohteita. Kauniit, puhtaat hyvin hoidetut rantabulevardit houkuttelevat ostoksille ja ruokailemaan ravintoloihin tai pikaruokaloihin. Ranta-alueen ravintoloiden terassit ovat somisteltu pehmeillä tyynyillä varustetuilla sohvilla, joissa voi löhöillä ja ottaa aurinkoa sekä nappailla trinkkejä tai pientä purtavaa. Hiekkarannalta voi vuokrata aurinkotuoleja tuulisuojineen ja nauttia vaikkapa omia picknituotteita.

Schenveningen´in  rantaelämää

Hollantilaiset perheet asuvat kahden tai kolmen kerroksen käsittävissä (kaksi taloa yhden katon alla)  rivitaloissa. Alimmassa kerroksessa sijaitsevat eteishalli jossa on pieni wc, keittiö, olohuone ja ruokailutila. Ylimmissä kerroksissa on makuuhuoneita, kylpyhuone ja parvekkeita. Taloissa on yleensä etupiha ja takapiha. Takapihalta löytyy pieni puutarha. Luonnollisesti kerrostaloasuminen on myös yleistä, mutta joillekin taas asuntolaiva on se ainut ja oikea asumismuota eräänlainen elämäntapa. Kaunis yhden perheen talo keskellä isoa hyvin hoidettua puutarhaa on merkki siitä, että talossa  asuu varakas perhe. 

Asuntolaiva

Akaisempina vuosina olen saanut nauttia lämpimistä tuulista ja auringon paisteesta. Tänä keväänä meri-ilmastolle tyypilliset äkilliset muutokset ovat tulleet tutuiksi. Aamupäivän epävakaa sateinen sää voi muuttua iltapäivällä selkeäski ja aurinkoiseksi tai päinvastoin.

Yleiset liikenneyhteydet ovat tässä maassa erinomaisesti organisoituja, joten siirtymiset paikasta toiseen on vaivatonta ja nopeaa. Jätä oma auto pois jos haluat tutustua Hollannin kauniiseen luontoon ja iloisiin ystävällisiin ihmisiin.

Mandi/huhtikuussa 2010

Vuoden viimeisenä päivänä

Tammikuu 2010 Oulun potilaskodissa

SAIRAAN IHMEELLINEN MAAILMA

 Vaeltelen sairaana suuren sairaalan ihmeellisessä maailmassa. Kilometreittäin käytäviä, tuhansia ovia, satoja ohi vilahtavia ihmiskasvoja. Lääkäreitä, hoitajia, laitosmiehiä, siivoojia, potilaita, iloisia nuoria opiskelijoita, raskaana olevia naisia.

 En pysty  erottamaan terveistä, vain heikoimmat ne, jotka makaavat paareilla tai etenevät kainalosauvojen varassa sekä ne, jotka joutuvat tukeutumaan vahvempaan käsivarteen. Kaikki sidoksissa toisiinsa, erillään harhailevat yhdistyvät keskenään toimivaksi kokonaisudeksi.

 Miksi olen täällä? Olen kuin labyrintissä pyörivä rotta, koska en tunne olevani sairas, en tunne kuuluvani tänne. En kuuluisikaan jos olisin noudattanut minua hoitaneiden lääkäreiden suosituksia. Sain kuitenkin valita ja valintani johti tänne sairaalan labyranttiin. Mittailen nyt käytäviä muutaman minuutin hoidon takia joka päivä kuukausi eteenpäin. Uskon sen kannattavan pitkässä juoksussa. Kärsivällisyyteni ja riskinottoni poiki henkisen hyvän olon, sain säilyttää kehoni kokonaisena.

 Sädehoito-osaston odotustila. Leppoisaa jutustelua, leikin laskua sairauksien kustannuksella. Oma omituinen maailmasa, jonne terveen ihmisen on lähes mahdoton sisäistyä. Sairaankin on aluksi vaikea löytää tilasta oma paikkansa, olla oikeasti sairas, hyväksyä itsensä syöpäsairaana, olla yksi heistä. Valitsenko penkin erillään vai uskaltaudunko pyöreän pöydän ääreen. Pyöreän pöydän ääressä syntyy keskustelua, tutustuu uusiin ihmisiin, valitsen sen.

 Odotushuoneen istujista näkee kuka on käynyt läpi sairauden vakavamman asteen ja ketkä on päässeet vähemmällä. Peruukki- ja huivipäisiä naisia, joillakin alkava hiussänki, merkki kehon elpymisestä solymyrkkyhoidon jälkeen. Me tukalliset hakeudumme tiedostamattamme toistemme seuraan, saimme lahjan ohittaa solumyrkkyhoidot.

 Takaisin alkuun. Kun ensimmäinen leikkaus poistaa syöpäkasvain rinnastani ei tuottanut tarvittavaa tulosta, minulle esitettiin toista osaleikkausta, mutta suositeltiin koko vasemman rinnan poistoa. Jos olisin valinnut koko rinnan poiston olisin säästynyt sädehoidoilta, sillä imusolmukkeet kainalossani olivat puhtaat. Lääkärini kysyi kun valitsin toisen osaleikkauksen, että onko valintani syy puhtaasti esteettinen. Vastasin, että ei ole, koska saan vielä vaihtoehdon säilyttää rintani. Jos en käyttäisi saamani mahdollisuutta hyväkseni miettisin koko loppu elämäni oliko päätökseni oikea. Jos toinen leikkaus ei onnistu toivotulla tavalla hyväksyn ja olen valmis kolmanteen leikkaukseen eli koko rinnan poistoon. Onnekseni se viimeinen vaihtoehto jäi käyttämättä.

 Nyt saatuani keskustella muiden kohtalotovereitten kanssa voin olla rehellisempi, koko rinnan poisto olisi ollut minulle naisena psykologisesti hyvin vaikea kestää. Suurin osa meistä rintasyöpäpotilaista selviää ja paranee täysin, mutta uskon,  että kun kerran on sairastunut syöpään se seuraa varjona mukana läpi elämän, halusimmepa sitä tai emme.

Kiitän Oulun Yliopistollisen Sairaalan sädehoito-osaton henkiökuntaa. Jaksoitte olla aina hyvällä tuulella ja kannustitte vaikeuksissa.



On tehtävä valintoja

On tehtävä valintoja, niin kauan kuin annetaan vaihtoehtoja.
On uskottava itseensä ja omaan kykyynsä valita.
On uskallettava olla hyväksymättä valmista vaihtoehtoa.
Nopeinta tietä määränpäähän ei ole.
Täytyy uskoa itseensä, omiin näkemyksiinsä, omiin tuntemuksiinsa.
Täytyy uskaltaa kulkea mutkan kautta,
ei suoraan vaan kierrellen, mutustellen mielen muutoksia, kehon ääniä kuunnellen.
On luotettava omiin vahvuuksiinsa.
On uskallettava olla heikko ja itkeä pienuuttaa.
Heikkoudesta nousee vahvuus.
On mentävä eteenpäin pelkäämättä, rohkeasti
luottaen valintaan, jonka tekee ja johon vahvasti uskoo.




Mandi joulukuussa 2009

Mummut hangessa

On vanhuksia, jotka ovat ulospäin hyvin toimeentulevan ja aktiivisen oloisia kun heitä jututtaa, mutta esim. jos ruokailuja ei valvota voi käydä, että syöminen unohtuu. Lähetin jouluaattona poikieni mukana mummille jouluruokia koska hän ei jaksanut tulla joulupöytäämme. Tapanin päivänä kun menin mummia tapaamaan ruoat olivat koskemattomana jääkaapissa. Tein uudet ruoat ja istuin pöytään seuraksi. Mummi oli hyvin nälkäinen ja nuoli ruisleivän palalla lautasen puhtaaksi soosista, hän oli hyvin onnellinen ja kiitteli ruuista.

Joku on vastuussa, edunvalvoja ainakin pöytäkirjojen mukaan, mutta kun vastuunottaja ei asu mailla eikä halmeilla on vastuunkanto olematonta. On kysymys suorastaan heitteellejätöstä.

Tänä jouluna vastuun mummista ottivat poikani, minäkin yritin auttaa vaikka en ole tervetullut vieras aikaisempaan sukuuni. Mummin tytär ei näytä olevan kykenevä huolehtimaan mummin arjen rutiineista vaikka asuukin lähellä. Sossu ei tule apuun sillä sitä rahan paskaa on liikaakin ja sehän tästä ongelmasta ongelman tekeekin. Kirstua vartiodaan ulkomailta käsin.

Kuten sanoin yritin ainakin auttaa. Sovin mummin kanssa, että tänään menemme ostoksille ja täytämme taloudenpidossa ilmenneitä puutteita, jotka sairaanhoitaja oli kirjannut paperille. Luonnollisesti autan ilman henkilökohtaista hyötyä joten en siten verota suvun tulevia perintöjä.

Menin siis tänään hakemaan mummia ostoksille.  Hän seisoi tuvan lattialla ja valitti kun televisio ei toimi ja kännykkä on on mykkänä. Kännykkä on tv:n ohjain ja lankapuhelimen ja tv:n sähköjohdot oli otettu pois pistorasioista.

Mummille television käyttö on alkanut tuottaa ongelmia. Kun on tv ja digiboxi ei hahmotustaito enää rittä niiden hallintaan ja kun tv ei toimi niin silloin on otettava johdot pois pistorasioista, että ei tule pahempia haavereita kun tv:ssä on teksti, että singaalia ei löydy.

Ei me minnekään päästy lähtemään kun kaikki oli mummin mielestä kunnossa eika puutteita ollut mitä kaupasta hakea. Ei ollut ruokakaan liiemmin. Suuttuikin ja kirosi kun yritin selittää puutteiden välttämättömyyttä.

Yritin soittaa mummin tyttärelle, mutta hänen puhelin ei ollut kytketty päällä joten sieltä ei apua tule jos apua tarvitaan.

Suomessa lienee muitakin vanhuksia, jotka voimakkaan aviopuolison rinnalla elämänsä eläneenä ja leskeksi jäätyään, eivät pysty itsestään huolehtimaan vaan ikään kuin halvaantuvat jos joku ei kopistele selän takana. Lisäksi dementia tekee tepposensa vaikka lääkitykset olisivatkin kohillaan. Yksinäisiä ei saa syyllistää saamattomiksi vaikka olen itsekin aijemmin syyllistänyt. Nyt tajuan, että jos ei ole kykyä huolehtia asioistaan, saati koppeutua sukuloimaan juhlapyhinä tai jos on arkuuttaa soittaa ja pyytää apua silloin ihminen vetäytyy omiin oloihinsa, eikä halua vaivata ketään.  Pohdiskeluni aihe on hyvin ajankohtainen yksinäiset vanhukset, yksinäisyys, ihmisen ikävä toisen ihmisen luo, tauti joka ei kopistelemalla ja syyllistämällä parane.


Odotan aikaa, että viettäisimme rauhallisen joulun kahden nykyisen mieheni kanssa kirjaa lukien ja musiikkia kuunnellen, vaan voipi olla, että sitten joskus joulurauhaamme tulee hämmentämään  joku lapsistamme sillä lapsiahan meillä on kolmelta eri taholta ja kahdesta ei maasta ; )

Mandi

Joulun sanomaa

Kotiseimeni

Korpi hiljentyi joulun viettoon kevyiden lumihiutaleden laskeutuessa kartanolle. Jätkänkynttilä loi valoa harmaaseen aaton kaamokseen.

Kun aikaisempien sukupolvien haudat oli kukitettu ja kynttilöin koristeltu oli jouluillallisen vuoro. Perinteiten kinkku- ja laatikkoruokien jälkeen istahtaminen takkatulen ääreen totilasi kädessä toi lämpimän joulumielen.

Jouluaattoilta aikuisten maailmassa sisältää usein menneen elämän pohdiskelua. Samalla erilaiset suvun sisäiset jännitteet astuvat keskustelukuvioihin ja avaavat mieliä glögin hyväillessä kitalakea.

Ennen korven pirtin tunnelmaa hallitsivat lasten iloiset kiljahdukset nyt niiden sijaan pystyi aistimaan hiljaisia aikuisten huokauksia. "Oliko tuokin menneestä...asiallista ottaa nyt jouluaattona käsiteltäväksi".

Jouluseimen valaistessa tupaa sisällämme velloneet kireätkin narut löysättiin, menneet käsiteltiin, vääryydet unohdettiin ja päätettiin jatkaa eteenpäin omin eväin siten kuin kukin itse parhaaksi näki, sitomatta toinen toistemme käsiä velvollisuuksien kirein sitein.

Jouluaaton edetessä kohti yötä oli helpottavaa pötkähtää petiin, olin hyväksynyt menneet osaksi ihmisenä kasvamistani.

Mandi