Joulun sanomaa

Kotiseimeni

Korpi hiljentyi joulun viettoon kevyiden lumihiutaleden laskeutuessa kartanolle. Jätkänkynttilä loi valoa harmaaseen aaton kaamokseen.

Kun aikaisempien sukupolvien haudat oli kukitettu ja kynttilöin koristeltu oli jouluillallisen vuoro. Perinteiten kinkku- ja laatikkoruokien jälkeen istahtaminen takkatulen ääreen totilasi kädessä toi lämpimän joulumielen.

Jouluaattoilta aikuisten maailmassa sisältää usein menneen elämän pohdiskelua. Samalla erilaiset suvun sisäiset jännitteet astuvat keskustelukuvioihin ja avaavat mieliä glögin hyväillessä kitalakea.

Ennen korven pirtin tunnelmaa hallitsivat lasten iloiset kiljahdukset nyt niiden sijaan pystyi aistimaan hiljaisia aikuisten huokauksia. "Oliko tuokin menneestä...asiallista ottaa nyt jouluaattona käsiteltäväksi".

Jouluseimen valaistessa tupaa sisällämme velloneet kireätkin narut löysättiin, menneet käsiteltiin, vääryydet unohdettiin ja päätettiin jatkaa eteenpäin omin eväin siten kuin kukin itse parhaaksi näki, sitomatta toinen toistemme käsiä velvollisuuksien kirein sitein.

Jouluaaton edetessä kohti yötä oli helpottavaa pötkähtää petiin, olin hyväksynyt menneet osaksi ihmisenä kasvamistani.

Mandi