Nukke- ja Ilotaloja

Lomamme on jatkunut kauniiden säiden hemmotellessa meitä.

Maanantaina 22.10 saimme nauttia lokakuun lämpöennätyksestä. Alankomaissa korkeimmasta lokakuussa mitatusta lämpötilasta +22 C. Aikaisempi mitattu lämpöennätys +21,4 C oli vuodelta 1989.

Nukketaloharrastukseni vei minut viime perjantai-iltana yllättävään seikkailuun. Istuimme tuttaviemme kanssa iltaa Kantoor nimisessä pubissa. Kerroin nukketaloharrastuksestani. Ystävämme tunsivat pariskunnan, jolla on liike joka myy miniatyyriesineitä ja nukketaloja.

 Kantoor pubissa Haarlemissa

Kotimatkalla ystävämme veivät meidät katsomaan kauppaa, jotta osaisimme sinne myöhemmin.

Juuri kun olimme kääntyneet takaisin kaupan edestä omistaja pariskunta tuli vastaamme. He pyysivät meidät sisään kauppaan ja vierailulle kotiinsa, joka sijaitsi kaupan toisessa kerroksessa.



Vieraana nukketalomestarin kotona



Nukketaiteilija ja minä



Kodin yksi seinämä oli nukketalomaailmaa, upea. Kuvasin nukketalon joka huoneen. En ikinä pysty, enkä haluakaan niin yksityiskohtaisuuksiin menevää nukketalomaailmaa, mutta hyviä ideoita sain roppakaupalla.

Seuraavana päivänä pistäydyin kurkistamaan toisenlaiseen maailmaa. Voisin nyt alkaa kokoamaan punaisten lyhtyjen ilotalomaailmaa. Tapasin näet Luoisen ja Martinen, punaisten lyhtyjen kaksoset. Naiset olivat tulleet Hemsteeden lanseeraamaan  kirjojaan Ouwehoeren ja Ouwehoeren op reis. Tietenkin halusin nähdä kuuluisat kaksoset.

Astuin sisään kirjakauppaan, siellä he istuivat punaisissa leningeissään jakamassa nimikirjoituksiaan. Jututin rouvia, kerroin tulleeni Suomesta asti tapaamaan heitä, nähtyäni heistä kertovan dokumentin, jota tosin en ole nähnyt olin vain lukenut kommentteja dokumentistä. He hämmästyivät, että dokumentti oli esitetty Suomen televisiossa. Ilmeistä päätellen he soittaisivat heti esittelystä päästyään dokumentin tekijöille ja muistuttaisivat siitä, että eivät olleet saaneet korvausta filmin levityksestä Suomeen.

No, joka tapauksessa lyhyt vierailuni kirjakaupassa antoi kuvan herttaisita kohtelijaista mummeleista. Toinen oli puheliaampi, hän puhui hyvää englanninkieltä, toinen taas oli hiljaisempi myöntelijä, kuulin myöhemmin hänen olevan jo hiukan dementoitunut.

Mietin kivoja kohtaamisiani maailmalla. Olen onnekas seikkailija. En pelkää avata suutani, en pelkää kommunikoida tuntemattomien kanssa englanninkielellä. Olen onnekas, minulla on Petze ja hänellä on paljon ystäväviä, joihin on ollut ilo tutustua. Ystäviemme välityksellä minulle on avautunut täysin uusi maailma, josta nautin täysin siemauksin.

Mandi 25.10.2012

KAUPUNGEISTA KYLIIN JA KYLISTÄ KAUPUNKEIHIN

Ystävieni mukana kaupungeista kyliin ja kylistä kaupunkeihin.

Olen jo aikaisemmassa kirjoituksessani Hollantia ristiin rastiin käsitellyt Hollantia sen nähtävyyksiä sekä hollantilaisia. Jatkan nyt matkaani hollantilaisten ystävieni kanssa kaupungeista kyliin ja kylistä kaupunkeihin, maistellen paikallisia herkkuja, tutustuen museoihin ja taidenäyttelyihin.

Viime keväänä tapasin ystävättäreni Keukenhofissa. Ystävättäreni oli saapunut Hollantiin linja-autolla suomalaisten ryhmämatkalaisten mukana. Tapasimme toisemme Keukenhofin kukkapuistossa sillä puisto sijaitsee lyhyen bussimatkan päässä Hollannin kodistamme.

Luin matkalaisten retkiohjelmaa, ihmettelin miksi linja-automatkalaisille näytetään pääsääntöisesti hollantilaisia moottoriteitä ja heidät majoitetaan Amsterdamin laitakaupungin hotelleihin. Ohjelmassa oli tosin pari retkeä toinen Keukenhofin kukkapuistoon, josta heidän maahan tutustumismatkansa jatkui juustotehtaalle. No, iloiset matkalaiset kertoivat edellisenä iltana lähteneensä majapaikastaan maanalaisella Amsterdamin keskustaan ja käyneensä punaisten lyhtyjen kadulla. Punaisten lyhtyjen katu lienee monen turistin matkamuistelon kohokohta.

Hollannista löydät muutakin kuin Amsterdamin ihmisvilinän tai kevätsesongin aikana ylikansoitetun Keukenhofin kukkapuiston. Hollanti tarjoaa silminkantamattomiin hyvin hoidettuja Pohjanmeren hiekkarantoja, rantabulevardeineen. Komeat hiekkasärkät suojelevat maata mereltä ja sen myrskyiltä. Kumpuilevat meren rantaviivaa myötäilevät särkät houkuttelevat ihmisiä vaeltelemaan. Polkuja pitkin pääsee rantakylistä toisiin. Matkaseuraksi jos hyvin käy voi saada lauman metsäpeuroja.

Rantakylistä löytyy ostoskatuja, ravintoloita ja aurinkorerasseja. Syysillan tummetessa mikä onkaan tunnelmallisempaa kuin istua iltaa ja ruokailla ystävien kanssa vanhanaikaisesti sisustetuissa kyläravintoloissa. Sisustukseltaan ravintolat muistuttavat meikäläisiä olutpubeja sillä eroituksella, että niihin tullaan ruokailemaan. Pubin etuosassa baaritiskin tuntumassa seisten nautitun alkudrinkin jälkeen on aika siirtyä pöytään nauttimaan talon tarjoamista erikoisuuksista. Hintataso näissä pikkukylien ravintoloissa on kohtuullinen ja ruoka hyvää.

Vietimme illaa Egmond aan seen kylässä. Ystävämme kuvataiteilija Geert van Fastenhout´in ja ranskalaisen kuvanveistäjä Jean Mauboules´in yhteistaidenäyttelyn avajaisissa. Egmond aan seen rantakylä sijaitsee nimensä mukaan meren rannalla. Kylä jäi kiehtomaan mieltäni. 

 Ensi keväänä palaamme Egmond aan seen kylään, sillä nyt emme ehtineet tutustua kuin kylän pääkatuun ja ateljeehen, jossa möhemmin illalla illastimme.

Wijk aan seen rantakylään matkustimme Beverwijkin kautta. Beverwijkissä kävimme paikallisella markkinakadulla. Reppuni paino lisääntyi puolikiloisella juustopaketilla. Rannalle päästyämme istuimme tovin rantaravintolan hiljaisella, mutta aurinkoisella terassilla. Kesäsesonki on ohi onhan jo lokakuu. Tuulelta suojatulla terassilla yritimme kalastaa ihollemme viimeisiä auringon ruskettavia säteitä.

Haarlemin kaupungin ympärillä sijaitsee useita vihreyden kyllästämiä kyliä, aivan kylki kyljessä. Bloemendaal, Sandpoort jne. Ajellessamme läpi toinen toistaan kauniinpien kylin läpi pysähdyimme Driehuisin kylään, jossa illastimme ystäviemme kanssa. Söimme paistettua sliptongkalaa, vaalealihaista meren herkkua tosin ruotoista, mutta hyvää. Palumatkalla kotiin taivaanrannalla kirkkaasti välkkyvät salamat enteilivät lähestyvää ukkosilmaa. Jyrinä ja salamat saavuttivat Heemsteden puolelta öin. Nukahdimme sateen ropinaan.

Amsterdam oli ohjelmassamme sunnuntaina. Piipahdimme vieraisilla Petzen veljen luona.

Iltapäivän tunteina kiertelimme suurkaupungin kujia ja kauppoja, mutta mitään repun painoja emme haalineet kunhan vain kävelimme. Ilma oli sateinen ja sateenvarjo välttämätön paha. Nälkä alkoi nipistämään vatsojemme joten astuimme sisään puna-valkoruutuisilla verhoilla ja pöytäliinoilla sisustettuun Old Holland nimiseen ravintolaan. Ruokalista oli monipuolinen ja hinnat edullisia.

Tilasin tomaattikeittoa, sain kanakeittoa, jonka vaihdatin tomaattikeittoon, joka oli porkkanasosekeittoa.

Hällä väliä en valittanut sillä keitto oli hyvää. Petze tilasi kana-annoksen. Annos oli niin iso, että siitä riitti minullekin ihan syömiseksi asti. Punaviinilasimme täyttyivät piripintaan. Kylläisinä ja tyytyväisinä maksoimme laskun. Viehättävä tarjoilijatar auttoi takkini jumittuneen vetoketjun oikeille raiteilleen. Astuimme ulos Amsterdamin iltayöhän. Kävelimme rautatieasemalle. Hyppäsimme Alkmaariin menevään junaan. Joku paikallisjuna oli hajonnut yhdelle Amsterdamin saapuvista radoista, joten pienen mutkan kautta saavuimme lopulta Haarlemiin ja sieltä bussilla kotiin Heemstedeen.

Vuodesta 2008 asti meillä on ollut tapana kokoontua Petzen vanhojen ja nyttemmin minun uusien ystävien kanssa viettämään päivää etukäteen valitsemassamme kaupungissa. Pääasiallinen tarkoituksemme on olla päivä yhdessä, tutustua vanhoihin kaupungiosiin ja perehtyä niiden historiaan. Kaupunkikierroksiin kuuluu myös tutustuminen museoihin tai paikallisiin taidenäyttelyihin.

Kun aloitimme tapaamisemme meitä oli kuusi, sittemmin seitsemän ja eilen meitä oli enää viisi.



Keväällä 2008



Keväällä 2009



Keväällä 2010




Syksy 2011

Ystävämme ja Edin vaimo Marian kuoli marraskuussa 2011, viimeisestä tapaamisestamme oli kulunut tuolloin vain kuukausi. Japanilainen ystävämme Joshiko palasi viime kesänä takaisin kotimaahansa.

Päätimme kuitenkin jatkaa perinnettä. Kokoonnuimme tänä syksynä Amersfoortin kaupunkiin. Tutustuimme vanhakaupunkiin ja sen nähtävyydet. Nautimme aluksi pientä purtavaa uudenaikaisessa kahvilassa, josta jatkoimme matkaamme menneisyyteen.

Matkalla tutustuimme Amersfoortissa syntyneen kuvataiteilija Piet Mondriaanin elämää ja taidetta käsittelevään näyttelyyn paikallisessa museossa.

Vanhaa aikaa havisevan kaupunkikierroksen jälkeen istahdimme modermiin ja nuorten suosimaan ravintolaan, jossa söimme kevyen iltapalan ja joimme lasilliset viiniä/olutta.

Geert jäi Amersfoortiin, Edi Amsterdamiin, Ernesta Petzen sisko, Petze ja minä jatkoimme kotiin Heemstedeen.

Mandi 17.10.2012