Taiteilija Hermanni Sivelin ja hänen perheensä.

Valmistin Hermanni Sivellin perheen hahmot wimo-massasta. Perheeseen kuuluu Aira vaimo, Musiikkiopistossa opiskeleva selloa soittava Joonas, lukioikäinen perhos-fanittaja Jenni. Pikku Emma-vauva löytyi kirpparilta, jonne haikara oli sen vahingossa pudottanut.

Sivellin tarina nivoutuu perheen uuteen taloon, jonka sain keramiikkakurssilla tapaamaltani kurssikaverilta Kristiinalta. Kristiina oli itse suunnitellut ja tehnyt valoisan kolmikerroksisen nukketalon.

Ihastuin talon pohjaratkaisuun, tosin muutin Kristiinan suunnittelemia kerrostilojen käyttöä omanlaisekseni. Aloitin sisustus suunnittelun ja toteutuksen, joka on nyt kestänyt reippaan kuukaden.

Työ on imaissut minut fantasiamaailmaan, josta irtipääsy on ollut välillä vaikeaa. Istuminen pilkillä aurinkoisina päivinä on antanut muuta ajateltavaa.

Yritänkin saada talon valmiiksi ennen pääsiäistä. Homma on kiinni kylpyhuoneesta, jonka seinäelementit ovat keramiikkapajan viimeisessä lasituspoltossa. Olen hyödyntänyt keramiikkaharrastustani myös huonekalujen teossa.

Työt alkoivat puisien portaikkojen rakentelemisesta kerrosten väliin, lattioiden maalauksesta, tapetoinnista ja tilojen käyttötarkoisuksien suunnittelusta.

Huonekalut olen tehnyt itse muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Materiaalina olen käyttänyt kaikkea mahdollista mielikuvituksen luomia härpäkkeitä.

Keräilin kaupanhyllyiltä tyhjiä pepsodent ja jordan hammastahnojen- ja -harjojen esillepanorasioista, joista valmistui sänkyjen "bonnel-patjat". Jalat sänkyihin tein kaapin vetimistä. Vetimiä löytyi kuten monia muitakin pieniä huonekalujen osia Entringin-kierrätyskeskuksen eri osastoilta.

Sänkyvaatteet ompelin jäännöskangaspaloista. Sohvan ja lepotuolin teko oli hauskaa, sovelsin entisöintikurssilla aikoinani oppimiani taitoja, tosin minikoossa niiden teko vaati ongelmanratkaisemiskykyä, jota kykyä kehittelin iltaisin ennen nukkumaan menoa sudokuja ratkoen.

Talon seinäosat rimoitin ja maalasin talon ulkoa ja sisältä pariin kertaan. Parvekkeen irroitin ötökkähotellista, joka riisuttunakin jatkaa tehtäväänsä mökilläni. Liitin parvekkeen talon kolmannen kerroksen ovin eteen. Parvekkeen ulko-ovi on tehty banbu-puupalasta ja sisäovi palsasta.

Sisääntulokuisti syntyi kirpputorilta löytämästäni kynttilälyhdystä, jonka stailasin lasikuistiksi, irroitin yhden sivun kokolasin ja korvasin sen puolikkaalla lasilla, joita oli äänyt ikkunaprojektista.

Ikkunat tein valokuvakehyksistä, joita löysin paikallisesta liikkeestä ale-hyllyltä. Samoja valokuvan kehysraameja käytin sisätilan ovien aukoissa.

Työn edetessä syntyi koko ajan uusia ideoita, uusia haasteita, mutta nehän ovatkin tämän harrastuksen parasta antia.

Alakerran keittiön ala-kaapistot tein puhelinkoteloon liimatuista kaakelipaloista, kaappien vetimet ovat huonekalutassuja. Ylä-kaappi on tehty pepsodent-muovirasiasta, jonka verhosin palsalla ja maalasin. Tiskipöydän allas oli mainio oivalllusten sarja. Varashälyttimen pyöreä osa toimii altaana, sitä koristelemaan löytyi kaunis metallinen pyöreä rengas, vesijohtoputki syntyi ohuesta rautaputkesta ja vesihana pensselin metallirenkaasta. Pöytälevynä ja lieden alustana on kaakelipala.


Olohuoneen ruokapöytä on poikani aikoinaan ylä-asteella tekemä pieni avainkaappi ja sohvapöytä on tehty puisesta rasian kannesta, maalasin pöydät harmaiksi olohuoneen väriskaalaan sopiviksi.

Ruokapöydän tuolit olivat myös pitkän mietinnän tulos. Jalat ja istuin osa ovat kaapinvetimistä, selkänoja varashälyttimen puolikkaista tehtyjä. Tuolin selkänojat pehmustin huonekalutassuilla.

Verhot ompelin ale-korista löytämästäni askartelukangaspaloista. Valmiit verhot pujoitin valmiiksi puutikkuihin ennen kuin asettelin ne ikkuna karmeihin liimaamiini pyöreisiin rautalankarulliin, jotka olin aikoinani säästänyt (Hanneksen hedelmäkaupan) hedelmiä raulalangoista irroitellessani. Eli aika tavaran kauppaa. Samoja rautalankarullia käytin keittiön yläkaapin kukkavalolamppuihin.

Mattoja olen ommellut kirpparilta löytämistäni pöytätableteista. Kierrellessäni kirppareita mukaani takertuu erilaisia pieniä esineitä, kenkiä, vaatepusseja ja hattuja, joilla saa talon arkeen liittyvää elävyyttä. Aikakauslehdet olen tehnyt internetistä kopioimistani kuvista. Joonas on Tintti-fanilainen, Jenni eläinystävä ja Aira lukee kaunokirjallisuutta.

Hermannin ateljeen esikuvana on ollut ystävämme ateljee Hollannista. Hermanni on tuottelias merimaisemien maalaaja. Meriaiheiset kuvat ovat leikattu tapettiboordista, boordit löysin kierrätyskeskus Entringistä.

Kukka-amppelien ja kukkien teko kuistille ja sisätiloihin oli kivaa puuhaa.

Tupaantulijaisiin olen tehnyt astioita ja tarjottavia Silk Clay massasta.

Vieraiksi on kutsuttu tuttuja ja tuntemattomia nukkeja naapuritaloista. Juhlan kohokohta tulee olemaan perheen talon nimen julkaiseminen. Seremoniamestarina olen suunnitellut juhlan tapahtumat tarkkaan, joten juhla tulee olemaan ikimuistoinen.

Mandi 10.4.2019