Vuosi 2021 on jo yli puolessa. Olenko ollut kiinni elämässä niin tiukasti, että kirjoittelu blogiin on jäänyt taka-alalle vai saamattomuuden tulostako.
Mökkiremppa keväällä 2020 teki mökin talvikäytön mahdolliseksi. Vetimme mm. jouluaaton 2020 mökillä. Saunoimme rantasaunassa ja söimme jouluaterian sekä vaihdoimme joululahjat pirtissä.Vuosien toiveeni täyttymys. Yöksi ajelimme kaupunkiin, tiskikorit takakontissa.
Tammikuussa olin kaihileikkauksessa. Leikkaus onnistui hyvin, nyt tarvitsen laseja vain lukiessa. Samaan aikaan kaupunkikodin huoneeni vesivahingosta syntynyt remontti valmistui.
Helmikuussa metsurit kaatoivat ison koivun rannalta.
Maaliskuun 18. sain ekan koronarokotuksen. Toisen juhannusviikolla 22.6.
Kaadetun koivun oksia päätimme hyödyntää pääsiäislauantaina polttamalla niitä kokossa. No, ei ne tykänneet räiskyen syttyä, mutta hieman näytiksi loistivat tummassa yössä, hauskaa meillä oli ja hyvin syötiin.
Koivun rungosta teetätin pilkkeitä, sama firma poisti kesäkuun alussa kymmenen kantoa mökin pihalta. Puuhastelin päivät mökillä täyttäen kantojen jättämiä jälkiä mullalla ja kylvien ruohon ja apilan siementä niihin. Pinosin pilkkeet saunan seinustalle.
Paulin synttäreitä juhlittiin 18.6 mökillä.
Juhannuksen tietämillä oli työn tuloksia jo näkyvissä. Ison puun kaato antoi lisää aurinkoa keskipihalle, nurmi viheriöi jo kantojen poistokohdista.
Kuopus veti veneen talviteloilta laiturin viereen. Miniän veljenpoika kävi yhtenä iltana kalastusreissulla ja asensi moottorin veneeseen. Näin nuoriso teki sellaisia töitä, joihin en enää itse kykene.
Juhannuksena esikoinen piipahti mökillä, syötiin kuhaa grilliterassilla, pikku Hippu-koira viilisteli pitkässä hihnassa ympäri pihapiiriä. Olisi varmaan ilman hihnaa uteliaisuuttaan naapurin pihalle karannut kun siellä oli koiria.
Sain pojalta synttärilahjaksi Stigan kevyen akkuruohonleikkurin. Hieno lahja kevyt ja käytännöllinen etenijä epätasaisella mökkipihalla.
Olin istuttanut laatikkoperunoita mökin kulmalle jo huhtikuun alkupäivinä tarkoituksenani syödä uusia perunoita juhannuksena, no jotain meni vikaan sillä ne kasvattivat vartta, mutta perunat olivat sovittuna aikana sormenpään kokoisia, joten odottelen vieläkin josko pääsisin potun nostoon. Avomaalla on myös perunamaa.
Paul osti minulle synttärilahjaksi pienen akkumoottorisahan. Sillä siistin lepän ja pihlajan alkuja rannalta ja pihan kulmilta. Näitä käytännön lahjoja arvostan suuresti ne helpottavat töitäni.
Auringonkukissa onnistuin. Kasvatin niitä siemenistä parikymmentä kappaletta. Niitä on kukkalaatikoissa ja kivikkopuutarhassa sekä kaupunkikodin takapihalla. Muita kukkasia istuttelin maltillisesti.
Toukokuussa osallistuin Raku-kurssille, jossa valmistin savesta naamallisia kukkapotteja sekä kukkaikkunaruutuja ja irto kukkasia, siis kukkavoittoinen kurssi, kaikki ovat löytäneet paikkansa osa mökillä, osan olen antanut lahjaksi. Korppikotka sai lakikirjan.
Vietin taiteitten yötä heinäkuun alussa ystäväni Kristan kanssa. Korona-taulun sain viimeistelyä vaille ja kauan nurkassa lojunut keskieurooppalainen ilta kylän yllä öljytyö valmistui. Olin yllättynyt lopputuloksesta, tykkäsin.
Ystävättäreni Sisko vieraili myös heinäkuun alussa poikansa kanssa, saunottiin syötiin ja pidettiin syvällisiä turpakäräjiä.
Synttärikutsuille tänä vuonna pidin välivuoden.
Heinä-ja elokuu jatkui helteisinä, asuin mökillä ja nautin elämästä. Veden äärellä helteet eivät tuntuneet painostavilta, nukuin ylisen järven puoleinen ikkuna auki.
Joulu lähestyy, tänään on 12.12.21
Aloitin jouluvalmistelut marraskuun lopulla piparkakkutalon osien paistamisella.
Joulukuun alussa kolosin piparkakkutalon.
Olin enempi kuin tyytyväinen lopputulokseen.
Itsenäisyyspäivänä tein piparkakkurekiä, jotka laitoin lahjapaketteihin.
Joulukuun alun lumimyräkän jälkeen alkoi pakkasjakso. Päivät olivat kauniita ja aurinkoisia, sauvakävelin päivittäin 3 - 4 km. Tein syyslukukauden keramiikkatyöt valmiiksi, hoidin itseäni avannossa pulahtelemalla sekä kävin hierottamassa selkääni.