Vuosi 2025. Koettemusten kevät.

Pääsin vihdoin 15.1 lonkkaleikkaukseen, joka sujui ogelmitta. 

Kotiuduin, edistyin, mutta sitten sattui vahinko, kaaduin kotimme kierreportaissa. Leikattu lonkka murtui, minut kiidätettiin ensin KAKS.iin ja sieltä Oulun  OYS.iin leikattavaksi.

Palasin Kajaanin Keskussairaalaan, muutaman päivän jälkeen leikkauksesta.   Pian leikkausarpi tulehtui, se alkoi erittämään nestettä, haavassa oli bakteeri. Sen olin saanut 15.1. KAKS:ta leikkauksen yhteydessä

Taas Ambulanssilla Ouluun ja leikkauspöydälle. Haava puhdistettiin, makasin piuhojen keskellä. Lonkkaani oli asennettu  kudosnestettä imeväpumppu sekä kainaloon katetri joka johti antipiottipumppuun 24/7 .

Noin viikko Oulussa ja takaisin Kajaanin keskussairaalaan vaativan kuntoutuksen osastolle. Haavan uusi vuotaminen tiesi uutta puhdistusleikkausta Ouluun. Ensimmäistä kertaa tunsin romahtavani. Liika oli liikaa, positiivisyys katosi masennuksen tieltä.

 

Palattuani takaisin Kajaaniin, vaativan kuntoutuksen osastolle, alkoi selkeämpi vaihe ja kuntoutukseni eteni.

Kotiuduin. Kotisairaanhoito kävi kerran päivässä vaihtamassa antipioottipumpun.

Taistelin positiivisuuden ja negatiivisyyden välimaastossa. Yksin ollessa masensi. Olinhan käynyt läpi
neljä leikkausta. Kivut olivat kovat liikkuessani. Pystyn kävelemään kainalosauvoilla ja sisällä liikuin rollaattorilla. Se oli kätevä apu siirtäessäni tavaroita paikasta toiseen. Lepokipua ei onneksi ollut.

Esikoinen tuli avukseni, hän on minulle herran lahja, vei minua kauppoihin ja ulos talosta. Yhden illan ajelimme revontulija bongailemassa. Viikolla sain myös apua serkkutytöltäni.

 

Sain palveluseteleitä, joten pystyin turvautumaan myös yritysten kodinhoitopalveluihin.

Olin aina onnellinen kun sain vieraita  luokseni ja pääsin liikkumaan kodin ulkopullella. Mieheni viipyi Hollannissa vielä toukokuun alkuun, hän odotti uuden mallin kuulolaitteita, niitä piti testata valvotusti, että ne toimii hyvin ennen matkustamista Suomeen.

Kotona yksin ollessani sattui vielä kaksi luksaatiota, minkä vuoksi kaksi ampulanssi kyyditystä tuli lisää, vika reponoitiin. 

Opin varovaiseksi liikkeissäni. Paranemiseni edistyi, mutta uusia vastoinkäymisiäkin tapahtui. Kaadun mökillä, mutta onneksi lonkka ei vahingoittunut. 

Paul palasi kotiin tyttärensä saattelemana. Oli ihana saada hänet kotiin, olin kaivannut häntä.

Olin hyvässä seurannassa ja vihdoin toukokuun lopulla bakteeritulehdus todettiin voitetuksi. Olin onnellinen.

Kun keväällä selätin sairaalabakteerin kovien myrkkykuurien avulla olin toiveikas kesän odottaja. Lääkehumala poistui hiljaa kehostani eikä paluu arkeen ollutkaan helppoa. Mieliala oli ja on vieläkin vuoristoradalla, yritän epätoivoisesti pitää kiinni päivien rutiineista.

Timpuroin.

Opettelin ottamaan saunaoluet.

Kävimme ravintolassa syömässä.

Istuimme parvekkeella nauttien kevään etenemisestä.

Nään unia kuinka juoksen, kuinka tanssin ja hypin esteiden yli. Ne ovat olleet vain toiveunia, ei ne ole toteutuneet.

Kun pääsin kotiin sairaalasta ovet avautuivat vapauteen, olin täynnä suunnitelmia, mutta suunnitelmat kariutuivat toinen toisensa jälkeen.
En pystynyt tekemään töitä, joita olin aikonut, se masensi.

Maalasin huonolla menestyksellä puutarhstuoleja.

Kovantyön jälkeen onnistuin about puutarha pöydän jalkojen korjauksessa.

Yritin tehdä mökkitöitä.

Suuri helpotus oli auton rattiin tarttuminen  ei se ollutkaan vaikeaa kuten pelkäsin, pääsin liikkumaan vapaasti, olin suunnattoman onnellinen. 

Teimme mieheni syntymäpäivän kunniaksi matkan Runnin kylpylään.

Juhannusena kävimme perinteisellä juhannuskokolla.

Syntymäpäiväni vietimme Nurmeksen Bompalla. Menomatkalla pistäydyimme tervehtimässä Sisko-ystävätärtäni Pielisen rannalla.

Ystävättäreni Sisko🩷

Esa ja Hippu tulivat auttamaan kesän valmisteluissa. Uskalsin saunaan ja uimaan.

Päivällisillat mökin terassilla olivat ihania. Valmistin hyviä ruokia, se vahvisti onnistumisen tunteita. Pöydän kattamiseen ja ruokien ulos tuontiin sain apua.

Paulin Hollannin lapset ja lapsenlapsen saimme vieraiksemme heidän matkallaan viettämäön kesää Posion tilalle.

Vietimme neljä hulvattoman hauskaa päivää mökillä ja kirkolla. Katinkan kanssa touhuilimme vesileikeissä, olimme kuin kaksi onnellista kakaraa. 

Nyt syyskuussa aloitin maalaamaan tauluja Kaukametsänopistolla. Se on kiva harrastus, se tuo hyvää mieltä, vaikka näitä vaivoja ei kun lisääntyy.

17.9.työ edistyi ;)

Jatkuu.....