Vuosi 2022

On ollut täynnä vastoinkäymisiä. Helmikuussa tunsin itseni väsyneeksi, enkä löytänyt syytä.

Kävin KAKS:n päivystyksessä, otettiin verikokeita, mutta veriarvot olivat hyviä, eikä niiden perusteella ollut syytä epäillä sairautta.

Jouduin käymään useasti päivystyksessä, mutta mitään ei kokeiden perusteella löydetty.

Maaliskuussa tunsin oloni heikoksi ja huhtikuussa minua vietiin ambulanssilla useamman kerran sairaalaan. Huhtikuu lopulla makasin jo teholla.

Minua hoitanut neurologi, otti sairauteni tosissaan ja löysi vihdoin yhteistyössä muiden Suomessa toimineiden neurologien kanssa syyn sairauteeni.

Diagnoosi.selvisi GFAP autoimmuunienkefaliitti.

Kortisoonin pikapumppaus kehooni herätti minut koomasta ja sain uuden tilaisuuden elämään.

Jouduin olemaan sairaalassa kesäkuun 8. päivään asti. Olin menettänyt kävelykykyni,  ongelmia oli tasapainossa ja muistinikin tarvitsi treenausta. Sain sairaalan fysioterapeuttien avulla itseni toimintakuntoiseksi ja palasin vihdoin kotiin.

Koti oli tyhjä, Paul oli matkustanut Hollantiin ja kaatunut kotonaan loukaten oikean lonkkansa, se piti leikata. Jalan kuntoutus vei aikansa, ennen kuin hän pystyi palaamaan Suomeen.

Toisaalta tuo aika yksin oli rentouttava, sain elää itselleni ja kerätä voimia. Vietin juhannuksen mökillä seuranani kaksi pikkulintua, jotka olivat syntyneet saviastiaan ilta-aurinkotuolini viereen.

Heinäkuun 3. päätin juhlia synttäreitäni ja kutsuin lapsuuden ystäviäni päiväkahville mökilleni.

Istuimme grilliterassille  nauttimaan pöydän antimista. Tunnelma oli leppoisa, kunnes yksi vieraistani valitti huimausta ja kaatui maahan.

Serkkuni mies alkoi elvyttämään maassa makaavaa. Itse en pystynyt edes soittamaan ambulanssia, joten joku muu sen teki. Koko mökkitie oli pian täynnä autoja. Ambulanssi ja paloauto kohta poliisit ja lopuksi ruumisauto.

Lapsuuden naapurin tyttö kuoli mökkini ison koivun ja haltiakuusen alle hyvin kauniina sunnuntai päivänä, ystäviensä ympäröimänä.

Saimme myöhemmin tietää, että hänen sydämensä oli pettänyt.

Elämä jatkui, mutta loi tummat pilvet mökkielämääni. En halunnut aluksi edes mennä mökille.

Onneksi Paul palasi heinäkuun puolessa enkä ollut enää yksin.
Hän oli parantunut jonkin verran eikä niin avuton mitä olin kuvitellut.

Alloitimme yhteistreenauksen. Paul sai rollaattorini, jota en enää tarvinnut ja sen avulla hän harjoitteli ulkona kävelyä. Tänä
päivänä Paul pystyy kävelemään ilman tukia.

Käyn itse säännöllisesti kontrolleissa.
Elokuun lopulla sain ajo-oikeuden takaisin se oli koko kesän hyllyllä. Nyt on kuitenkin vielä uusittava ajokortti, se pitää uusia kun täyttää 75-vuotta.

Esikoinen oli heinä-elokuussa mökillä. Kasasimme joka kesäisen rompekuorman, jonka veimme jätekeskukseen. Saimme myös vihdoin saunakamarin kuntoon. Se oli odottanut pientä pintaremonttia tammikuusta alkaen.

Söimme hyvin, saunoimme ja nautimme kesäilloista.

Kuopus sai keväällä työpaikan yliopistolta eikä hänellä ole juurikaan ollut lomia, Juhannuksen seutuvilla ja yhdesti kesän aikana hän piipahti luonani. Juuri nyt hänellä on pitkä viikonloppuvapaa, jonka hän viettää patikoimalla Lapissa, Kilpisjärvellä ystävien kanssa.

Suunnittelimme Paulin kanssa myös Kuusamon matkaa, mutta taitaa jäädä suunnitelmaksi. Katsotaan....Jäikin 

Vuoden vaihde lähestyi. Alkoi jouluvalmistelut. Leivoin pipareita ja muita perinteisiä joulunherkkuja.

Lapset, Paulin ja minun kävivät joulunpyhinä. Paulin lapset viettivät paljon aikaa  Hyrynsalmella, äitinsä äidin eli mummonsa luona. 

Vuosi 2022 jäi historiaan.Vuosi 2023 otettiin vastaan. Esan, Piian ja Hipun kanssa.