Heinä- ja elokuun helteet, syyskuun sadot.

Heinäkuun ensimmäisen viikon jälkeen levisi helleaalto Korpeen. Tiina tuli taloon.

Vietimme hauskoja iltoja mökillä, grillasimme, paransimme maailmaa ja kävimme laulamassa kaupungin parhaassa karaokebaarissa Tanelissa. Karaokeiltana Irja tuli taloon, sain uuden ystävän. 

Esikoinen saapui kolmeksi viikoksi luokseni viettämään kesälomaansa. Olin onnellinen, helteet hellivät. Saimme paljon aikaseksi, mutta siten, että  työ ei rasittanut minua eikä lomailijaa. Esikoinen sai levätä työpaineitaan pois. kyllä hän lepäsikin. Kertoi viikon päästä, että oli nukkunut enempi kuin aikoihin, tunsi jopa syyllisyyttä nukkumiseen tuhlatusta ajasta. Rauhoittelin, lomat ovat sitä varten, että levätään.

Ensimmäinen urakkamme oli saunan vesiputken tukoskohdan etsiminen ja korjaaminen. Olinhan etsinyt tukosta jo kolmena kesänä. Pesuvesi oli poistunut saunan lattialta jo edellisinä kesinä hitaasti, mutta nyt pesuvesi jäi lillumaan saunan lattialle ja se piti pumpata sieltä pois.

Näin unen, että esikoinen huusi minulle ”Äiti se löytyi” joten eikun ojaa kaivamaan. Oli kuuma päivä. Irroitttelin laiturin sisäänmenoaskelman laudat irti ja tutkin laiturin alusen. Ei merkkiäkään putken päästä. Esikoinen alkoi kaivamaan saunan rappusista vasemmalle kohti salaputkiojaa ja sieltähän se löytyi. Ulosmenoputki oli aikoinaan upotettu samaan kaivantoon salaojaputken kanssa mikä sinänsä oli loogista. Koivujen ja leppien juurakko toiseen suuntaa oli tiheää ja juurakon suuntaan kaivamiseen olisi tarvittu järeämmät koneet. Kuopus oli tullut avuksi, pojat puhdistivat katkenneet, molempiin suuntiin tukkoon menneen putkien päät ja yhditivät ne toisiinsa lisäten jatkoputken, jonka löysin varastosta. Tein rantaan kivipesän. Eristin putken turvemullalla ja vihreällä terassimatolla, päälle nakkelin puutarhamultaa ja kylvin siihen apilan siementä. Helle auttoi kasvussa ja pian putken peitti kaunis valkoapilanurmikko. Monta kertaa kesän edetessä juoksin saunasta ulos ihatelmaan kun vesi lorisi putkenpäästä rantakiville.

Laiturin vanhat laudat siirsin sivummalle ja naputtelin uusista laudoista sisäänmenoaskelman. Olin saanut Petzeltä syntymäpäivälahjaksi lautakuorman juuri tätä takoitusta varten. Vanhoista laudoista revin naulat irti ja korjasin laiturin veteenmenoaskelman ja tuin laiturin sivuja ristipuilla.

Koska lapseni olivat taas helmoissani sain vahvan äitinä olemisen vietin ja järjestin jopa lettupileet pojille vanhojen aikojen tapaan. Veneen moottori korjattiin ja päästiin seikkailemaan vesille. Varastot siivottiin ja roskakuorma vietiin Majasaareen. Saunottiin, grillattiin, paistettiin pizzoja ja marjapiirakoita ja levättiin. Iltaisin saunan jälkeen istuttiin laituriolohuoneessa, syötiin, naukkailtiin viiniä tai hörpittiin olutta sekä seurusteltiin.

Poikien mummo haettiin vanhaikodista mökille mansikkakakkukahville. Hän nautti silmin nähden vierailusta vaikka tuskin muisti sitä sen jälkeen, niin syvälle hän on vaipunut omiin maailmoihinsa.

Yhtenä viikonloppuna ajoimme Petzen mökille. Esikoinen oli kutsunut vanhoja kavereitaan illanviettoon mökillemme. Petzen mökillä vietimme kesällä 2014 vain kolme viikonloppua.

Korpea lähestyi myrksyrintama. Katselimme esikoisen kanssa lähestyviä ukkospilviä, esikoinen riippukeinussaan maaten ja lukien, minä retrotuolissni istuen, odotimme. Siinä odotellessamme muistin kuinka lapsena istuimme äitini kanssa syntymäkotini portailla odottamassa jokun uskonlahkon ennustamaa maailmanloppua se oli määritelty tulevaksi neljän aikaan sinä samaisena iltapäivänä. Aikamme istuttuamme äiti nousi pystyyn ja sanoi, kello on jo yli neljä, eiköhän palata sisään ruonlaittoon.

Nytkin odotimme ja tulihan se myrsky, mutta ei sellainen, jota oltiin uumoiltu. Navakka tuulen puuska repi rannankoivuja, vesisade pieksi järven pintaa. Ukkonen jyrähteli muutaman kerran mökin yllä. Myrsky loppui, ilma raikastui, sauna lämpeni, grillattiin ja heitettiin tikkaa.

Esikoisen loma loppui ja hän matkusti Helsinkiin. Sovimme, että tulen syksyllä tekemään tupatarkastuksen hänen ja miniän uuteen kotiin.

Elokuun lopulla matkustin Helsinkiin. Minua oli vastassa entinen lapsuuden kaverini Mersu, joka oli löytänyt minut facebookin välityksellä. Poika otti matkalaukkuni autoonsa ja ajoi kotiinsa. Menimme ystävättäreni kanssa läheiseen kahvilaan. Parituntinen vierähti rattoisasti muistellessamme menneitä ja kertoessamme elämästämme. Illan jo hämärtäessä hyppäsin raitiovaunuun ja ajoin Arabian rantaan. Vietin viikonlopun esikoisen ja miniän luona. Kolusimme lauantain siivouspäivänä Helsingin kaduille tyhjennettyjä ihmisten varastojen aarteita. Emme löytäneet mitään tähellistä. Eräs kaupustelija antoi minulle ilmaiseksi pienen oranssin kukkaron, maksoin kuitenkin antajan vastustelusta huolimatta 40 senttiä siitä, sen verran nätti se oli. Illalla tarkastimme uuden kodin lähipubin ja hyväksi havaitsimme. Vierailimme Porvoossa miniän siskon luona, samalla ihastelimme kaunista Porvoon vanhaa kaupunkia.

Palasin korpeen Onnibusilla. Olin tulobussimatkalla ystävystynyt kajaanilaiseen Tuijaan, jonka palasi samalla bussilla takaisin. Hänen kanssaan jutustellessamme kotimatkamme sujui nopsaan.

Syyskuun alku oli kiireistä aikaa, marjat piti poimia, syksyn sadon viini laittaa porisemaan, mökki huolehtia talvikuntoon ja valmistautua Hollannin matkaan. Sain kaikki työt hoidettua ennen matkaamme. Kuopus jäi kotivahdiksi sekä mökkitalkkariksi. Tomaatin taimet siirsin kaupunkiasunnon olohuoneeseen. 10.10.14 kuopus soitti ja kertoi, että tomaatiti ovat punaisia ja valmiita syötäviksi.

22.09.2014 matkustimme Hollantiin.

Mandi