Mummut hangessa

On vanhuksia, jotka ovat ulospäin hyvin toimeentulevan ja aktiivisen oloisia kun heitä jututtaa, mutta esim. jos ruokailuja ei valvota voi käydä, että syöminen unohtuu. Lähetin jouluaattona poikieni mukana mummille jouluruokia koska hän ei jaksanut tulla joulupöytäämme. Tapanin päivänä kun menin mummia tapaamaan ruoat olivat koskemattomana jääkaapissa. Tein uudet ruoat ja istuin pöytään seuraksi. Mummi oli hyvin nälkäinen ja nuoli ruisleivän palalla lautasen puhtaaksi soosista, hän oli hyvin onnellinen ja kiitteli ruuista.

Joku on vastuussa, edunvalvoja ainakin pöytäkirjojen mukaan, mutta kun vastuunottaja ei asu mailla eikä halmeilla on vastuunkanto olematonta. On kysymys suorastaan heitteellejätöstä.

Tänä jouluna vastuun mummista ottivat poikani, minäkin yritin auttaa vaikka en ole tervetullut vieras aikaisempaan sukuuni. Mummin tytär ei näytä olevan kykenevä huolehtimaan mummin arjen rutiineista vaikka asuukin lähellä. Sossu ei tule apuun sillä sitä rahan paskaa on liikaakin ja sehän tästä ongelmasta ongelman tekeekin. Kirstua vartiodaan ulkomailta käsin.

Kuten sanoin yritin ainakin auttaa. Sovin mummin kanssa, että tänään menemme ostoksille ja täytämme taloudenpidossa ilmenneitä puutteita, jotka sairaanhoitaja oli kirjannut paperille. Luonnollisesti autan ilman henkilökohtaista hyötyä joten en siten verota suvun tulevia perintöjä.

Menin siis tänään hakemaan mummia ostoksille.  Hän seisoi tuvan lattialla ja valitti kun televisio ei toimi ja kännykkä on on mykkänä. Kännykkä on tv:n ohjain ja lankapuhelimen ja tv:n sähköjohdot oli otettu pois pistorasioista.

Mummille television käyttö on alkanut tuottaa ongelmia. Kun on tv ja digiboxi ei hahmotustaito enää rittä niiden hallintaan ja kun tv ei toimi niin silloin on otettava johdot pois pistorasioista, että ei tule pahempia haavereita kun tv:ssä on teksti, että singaalia ei löydy.

Ei me minnekään päästy lähtemään kun kaikki oli mummin mielestä kunnossa eika puutteita ollut mitä kaupasta hakea. Ei ollut ruokakaan liiemmin. Suuttuikin ja kirosi kun yritin selittää puutteiden välttämättömyyttä.

Yritin soittaa mummin tyttärelle, mutta hänen puhelin ei ollut kytketty päällä joten sieltä ei apua tule jos apua tarvitaan.

Suomessa lienee muitakin vanhuksia, jotka voimakkaan aviopuolison rinnalla elämänsä eläneenä ja leskeksi jäätyään, eivät pysty itsestään huolehtimaan vaan ikään kuin halvaantuvat jos joku ei kopistele selän takana. Lisäksi dementia tekee tepposensa vaikka lääkitykset olisivatkin kohillaan. Yksinäisiä ei saa syyllistää saamattomiksi vaikka olen itsekin aijemmin syyllistänyt. Nyt tajuan, että jos ei ole kykyä huolehtia asioistaan, saati koppeutua sukuloimaan juhlapyhinä tai jos on arkuuttaa soittaa ja pyytää apua silloin ihminen vetäytyy omiin oloihinsa, eikä halua vaivata ketään.  Pohdiskeluni aihe on hyvin ajankohtainen yksinäiset vanhukset, yksinäisyys, ihmisen ikävä toisen ihmisen luo, tauti joka ei kopistelemalla ja syyllistämällä parane.


Odotan aikaa, että viettäisimme rauhallisen joulun kahden nykyisen mieheni kanssa kirjaa lukien ja musiikkia kuunnellen, vaan voipi olla, että sitten joskus joulurauhaamme tulee hämmentämään  joku lapsistamme sillä lapsiahan meillä on kolmelta eri taholta ja kahdesta ei maasta ; )

Mandi