Nukke- ja Ilotaloja

Lomamme on jatkunut kauniiden säiden hemmotellessa meitä.

Maanantaina 22.10 saimme nauttia lokakuun lämpöennätyksestä. Alankomaissa korkeimmasta lokakuussa mitatusta lämpötilasta +22 C. Aikaisempi mitattu lämpöennätys +21,4 C oli vuodelta 1989.

Nukketaloharrastukseni vei minut viime perjantai-iltana yllättävään seikkailuun. Istuimme tuttaviemme kanssa iltaa Kantoor nimisessä pubissa. Kerroin nukketaloharrastuksestani. Ystävämme tunsivat pariskunnan, jolla on liike joka myy miniatyyriesineitä ja nukketaloja.

 Kantoor pubissa Haarlemissa

Kotimatkalla ystävämme veivät meidät katsomaan kauppaa, jotta osaisimme sinne myöhemmin.

Juuri kun olimme kääntyneet takaisin kaupan edestä omistaja pariskunta tuli vastaamme. He pyysivät meidät sisään kauppaan ja vierailulle kotiinsa, joka sijaitsi kaupan toisessa kerroksessa.



Vieraana nukketalomestarin kotona



Nukketaiteilija ja minä



Kodin yksi seinämä oli nukketalomaailmaa, upea. Kuvasin nukketalon joka huoneen. En ikinä pysty, enkä haluakaan niin yksityiskohtaisuuksiin menevää nukketalomaailmaa, mutta hyviä ideoita sain roppakaupalla.

Seuraavana päivänä pistäydyin kurkistamaan toisenlaiseen maailmaa. Voisin nyt alkaa kokoamaan punaisten lyhtyjen ilotalomaailmaa. Tapasin näet Luoisen ja Martinen, punaisten lyhtyjen kaksoset. Naiset olivat tulleet Hemsteeden lanseeraamaan  kirjojaan Ouwehoeren ja Ouwehoeren op reis. Tietenkin halusin nähdä kuuluisat kaksoset.

Astuin sisään kirjakauppaan, siellä he istuivat punaisissa leningeissään jakamassa nimikirjoituksiaan. Jututin rouvia, kerroin tulleeni Suomesta asti tapaamaan heitä, nähtyäni heistä kertovan dokumentin, jota tosin en ole nähnyt olin vain lukenut kommentteja dokumentistä. He hämmästyivät, että dokumentti oli esitetty Suomen televisiossa. Ilmeistä päätellen he soittaisivat heti esittelystä päästyään dokumentin tekijöille ja muistuttaisivat siitä, että eivät olleet saaneet korvausta filmin levityksestä Suomeen.

No, joka tapauksessa lyhyt vierailuni kirjakaupassa antoi kuvan herttaisita kohtelijaista mummeleista. Toinen oli puheliaampi, hän puhui hyvää englanninkieltä, toinen taas oli hiljaisempi myöntelijä, kuulin myöhemmin hänen olevan jo hiukan dementoitunut.

Mietin kivoja kohtaamisiani maailmalla. Olen onnekas seikkailija. En pelkää avata suutani, en pelkää kommunikoida tuntemattomien kanssa englanninkielellä. Olen onnekas, minulla on Petze ja hänellä on paljon ystäväviä, joihin on ollut ilo tutustua. Ystäviemme välityksellä minulle on avautunut täysin uusi maailma, josta nautin täysin siemauksin.

Mandi 25.10.2012