SANKKONIEMEN JOULU

Tarina 14.

Lumi oli peittänyt Sankkoniemen rantakivet ja järvi oli jäätynyt kauniin siniharmaaksi. Lumikinoksia oli kasautunut tuulen voimasta sinne tänne kirkkaan jään päälle ja jäätynyt järvi näytti ikään kuin aaltoilevan. Tuuli irtotteli untuvalunta kasaumien päältä ja ne muistuttivat vesipärskeitä.

Oli jouluaaton aatto. Mandi palasi iltakoneella kotiin. Hän oli käynyt Tukholmassa työmatkalla ja tehnyt samalla jouluostoksensa.

Lentokoneen laskeutuessa kohti kotikenttää, seisoi Paavo laiturilla ja heilutti taskulamppua, tokihan Mandi sen huomasi ja vilkutti takaisin. Pojat olivat kuistilla vastassa kun Mandi ajoi pihaan. Hänen suuret ostoskassinsa kiinnostivat poikia, Mandi kiikutti ne parvelle ja huomautti painokkaasti, että parvi on hänen yksityisaluetta eikä pojilla ole sinne asiaa.

Lassekin oli saapunut Suomeen. Lasse vietti aina joulut lastensa kanssa ja se olikin pojille hyvin mieluista,  he saivat omia isänsä kokonaan. Pojat olivat hakeneet joulukuusen ukin ja Lassen kanssa ukin kotitilalta Kalliomäestä. Se oli nostettu kuivamaan portin pieleen, jossa se odotti huomista sisään vientiä. Kaunis kuusi ihaili Mandi. Pihalla oli myös tuikkuja, roihuja ja lumilyhtyjä sekä tietenkin keskipihan kuusessa loisti jouluvalot.

Ilta oli siniharmaa, pakkanen oli kiristymässä koivut ja rannan haapa olivat saaneet kimaltelevan lumipeitteen.  Kuinka kaunista täällä on aina olipa sitten kesä, syksy, talvi tai kevät aina erilaista lämmintä ja rauhoittavaa.

Mandi oli väsynyt työviikon jälkeen. Hän oli onnellinen ja kiitollinen läheisilleen. Hilppa-mummo oli tehnyt joulusiivouksen, leiponut herkkuja joulupöytään ja paraikaa uunissa paistui kinkku. Pirtissä tuoksui hyvälle. Reino-ukki oli tehnyt pihan lumityöt ja kantanut liiteristä puita takkahuoneeseen ja saunaan. Hän oli jättänyt Mandille avannon teon ja veden haun. Se oli perinteinen Mandin aattopäivän työ sillä hän halusi liikuntaa ja tehdä oman osuutensa jouluvalmisteluissa.

Illalla nukkumaan menon aikaan kun Mandi ja pojat lukivat iltarukousta he muistivat kiittää Jumalaa siitä, että heidän ympärillään oli ihmisiä, jotka huolehtivat ja välittivät heistä Pyrystä, Paavosta ja Mandista.

Pakkasen paukkuessa nurkissa, Sankkoniemen yllä loisti hymyilevä kuu-ukko se kuikisti sisään pirtin ikkunasta, iski silmää ja toivotti hyvää joulua tälle epätavalliselle tavalliselle perheelle.