Oli syyskuun ja poikien koulu oli alkanut. Hilppa-mummi oli palannut päätoimiseksi kotihegettäreksi. Pojista oli kivaa palata koulun jälkeen pullan tuoksuiseen kotiin. Mummi hemmotteli poikia sillä aikaa kun Mandi oli työmatkoilla. Mandilla oli välillä pitempiäkin vapaita ja hän pystyi olemaan hyvin mukana poikien koulun käynnissä.
Pyry oli aloittanut Kellon yläasteella ja Paavo saman koulun ala-asteella. Paavo ja Pyry olivat syntyneet loppu vuodesta, joten heidän fyysinen ja psyykkinen kehityksensä tekivät huimia hyppyjä juuri kesä aikana ja sen jälkeen. Paavosta tuli omatoimisempi ja Pyryn puperteetti alkoi näkyä sanoissa ja teoissa. Aina niin tasainen ja kiltti Pyry ei enää ollutkaan kiltti vaan saattoi ärsyttävällä käyttäytymisellään suututtaa Mandin. Paavo taas alkoi viihtyä enemmän kavereiden kanssa.
Perjantaina Paavo kertoi Mandille, että hän ja hänen kaverinsa Markus ja Veli aikoivat tehdä yökyläretken Velin vanhempien mökille. Mökki sijaitsi viiden kilometrin päässä Päiväpuolesta, samaisen Juuasjärven rannalla.
-Yönkö pois kotoa, entä jos tulee koti-ikävä?- kysyi Mandi. -Höpsis, ei tule,- vastasi Paavo.
Mandi varmisti vielä Veljen vanhemmilta, että hekin olivat tietoisia retkestä ja olivathan he. Pojat lähtivät mahtipontisesti polkupyörillään matkaan. Mandi oli laittanut Paavolle evästä reppuun ja vilkutti kuistilla kun pojat ajoivat pois pihasta rantatielle.
Illalla tuuli yltyi navakaksi ja välillä satoi vettä. Päiväpuolen pihalla tuuli niin, että kuivat koivun oksat tipahtelivat rytisten maahan ja vene piti nostaa maihin koska se kitisi ilkeästi kun veneen laidan suojakumit hankasivat laituriin.
Iso rannan haapa havisi ja piha valojen loisteessa näkyi kaikenlaisia varjoja. Syksyn ihania ääniä, ajatteli Mandi. Pojat saapuivat määränpäähän ja asettuivat taloksi. Alku illasta he juoksentelivat pihalla leikkien pyssyskää. Myöhemmällä he pelasivat Mustaa Pekkaa ja napostelivat eväitään tuvassa.
Poikia alkoi väsyttää ja he kapusivat yläkertaan nukkumaan. Pelaamisen tohinassa he eivät olleet kiinnittäneet mitään huomiota tuulen voimistumiseen ja sateen alkamiseen. Tuuli ulvoi omituisesti vintin välirakenteissä ja rannalta kantautui aaltojen pärskeen ääniä kun ne löivät rantakiviin. Puiden lehdet lipattivat omituisesti ja oksien katkeilu antoi lisä värinää outoon tunnelmaan. Paavo vilkaisi ulos, taivas oli synkkä. Kaukaa järven takaa heijastui kaupungin valojen kajoa, mikä ei antanut turvallisuuden tuntua alkavan yön aavemaiseen tunnelmaan, päinvastoin.
Pojat pyörivät patjoillaan eikä uni tullut. Pelko ja koti-ikävä alkoi vallata kaveruksia. Puolen yön aikaan oli poikien mitta täysi. He keräsivät tavaransa, hyppäsivät polkupyöriensä selkään ja ajoivat minkä kintuistaan jaksoivat kohti kotejaan.
Mandi oli nukkumassa ja heräsi kun Paavo ryntäsi pirttiin aivan märkänä ja hengästyneenä. Mandi katsoi poikaansa, hän tunsi hellyyttä ja sääliäkin.
-Vaihda kuivat vaatteet, laitan hunaja teetä ja sitten kerrot mitä tapahtui.- Rauhoitteli Mandi. Paavo istui vakavan näköisenä äitinsä vieressä keittiössä ja kertoi kammottavista äänistä ja pelon vallasta, joka ajoi pojat lopulta kotiin.
-Ne ovat syksyn ääniä,eivätkä ne ole sen kummempia kuin kesän äänetkään. Syksyllä on pimeää ja pimeys saa mielikuvituksemme liikkeelle. Katsopa tuonne ulos, haapa havisee tuulella, laineet lyövät rantakiviin ja varjot muodostuvat puiden oksien liikkeistä kun tuuli heiluttaa niitä. Syksyn äänet ovat itse asiassa kauniita aivan kuin talven-, kevään- ja kesän äänet, ne pitää oppia tunnistamaan-. kertoi Mandi Paavolle
-Oma sänky on kuitenkin paras,- tuumasi Paavo ja meni huoneeseensa jättäen ovensa hiukan raolleen.
.jpg)
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti