SATEENKAARI

Tarina 9.

Helteitä oli jatkunut usean viikon ajan, ilma oli kuuma ja hiostava. Pyry luki kirjaa riippukeinussa. Paavo leikki rannalla ja Mandi makasi laiturilla. Hän oli asettanut aurinkovarjon suojaamaan itseään liialta paisteelta. Välillä koko porukka hyppäsi uimaan, sillä kauaa he eivät auringossa jaksaneet löhötä. Mandille kuumuus oli liikaa ja hän lähti pirttiin, vaihtoi vaatteet, vilkutti pojille ja lähti ostoksille kaupunkiin.

Kuumuus oli liikaa myös hyönteisille. Paarmat pyörivät laiturin ympärillä, olivat kiukkuisia ja hyökkäilivät kohti poikia. Tuostapa  pojat keksivät uuden leikin, jonka nimesivät paarmasodaksi. He hakivat vesipyssyt saunan kuistilta, latasivat ne järvessä, ampuivat kohti paarmoja, hyppivät laiturilta veteen ja sukeltelivat pakoon paarmojen puolustushyökkäyksiltä. Välillä heitä nauratti ja välillä he juoksivat vihollisia pakoon pitkin rantaa.

Poijat olivat keskittyneet sotaansa, eivätkä he huomanneet idästä lähestyviä mustia pilviä. Yhtä äkkiä kuului jyrinää. Tuuli alkoi taivutella laiturin vieressä olevaa isoa leppää.
-Miten nuo mustat pilvet noin äkkiä tulivat,- ihmetteli Paavo.
-Nyt lelut saunankuistille ja pirttiin,- komensi Pyry sillä hän tiesi, että jos pilvet tulevat idästä niin se tiesi sitä, että ne tulisivat suoraan Sankkoniemen ylle.



Tuuli yltyi voimakkaaksi myrskyksi. Aallot nousivat korkeiksi sumupilviksi, aivan kuin aaveet olisivat tanssineet mustalla järven pinnalla. Alkoi raju vesisade se piiskasi kuistin ikkunoita. Välillä sade muuttui rakeiksi, jotka ropivat maahan värjäten sen valkeaksi. Pojat katselivat jykevää luonnon näytelmää pitsikuistin ikkunoista. Salamoi ja jyrisi tauotta.

Mandi ajoi hätääntyneenä kohti kotia. Rantakatu oli pimeä vain hetkittäin salamat valaisevat näyttäen tietä, jyrinä oli huumaavaa. Mandi kaarsi pihaan ja juoksi pirttiin. Pojat istuivat hiljaa kuistilla ja tuijottivat ulos. -Pois ikkunan ääreltä pojat-, Mandi komensi. -Kauhea ilma, pelottaako teitä-, hän kysyi. -Ei, olethan kertonut, että  talomme on ollut tässä paikoillaan ja neljäkymmentä vuotta niin, että mihin tämä tästä nyt lähtisi, ja sitäpaitsi äiti nyt tiedämme varmasti, että tämä talo on kallion päällä, sen tuntee kun salamat iskevät maahan jossain lähistöllä, samalla talo tärisee-, selitti Pyry. Mandi harmitteli, että oli jättänyt pojat yksin, eikä ollut  kutsunut Hilpaa kotimieheksi. Sen hän olisi ehdottomasti tehnyt jos oli aavistanut tällaisen myrskyn tulevan. Pyryä alkoi naurattamaan ja hän selitti, -olisit pyytänyt mummin, tiedätkö missä hän olisi ollut koko myrskyn ajan, komerossa piilossa,-. joten se siitä.

Pahin alkoi olla ohi ja viimeiset pilvienreunan pisarat tippuivat hiljaa maahan. Aurinko tuli pilvien takaa ja sateenkaari ilmestyi järven ylle. Sateenkaari oli kaunis ja valtavan iso. Se ulottui Sankkoniemestä aina Lukkisaareen asti. -Katsokaa, voisimme kävellä Lukkisaareen sateenkaarta pitkin, mitäs jos lähdettäisiin Ahtosille iltateelle,- tuumaili Paavo ja ihasteli sateenkaarta. -Miten me päästäisiin takaisin jos sateenkaari päättäisikin häipyä,- kysyi Mandi. -Jussi kai toisi veneellään tai voisimme olla yötä saaressa-. Mandi nappasi Paavon syliinsä, halasi häntä ja kysyi -Keitettäiskö iltateetä?