MANDI JA KATISKA

Tarina 5

Kesäkuun alun helteet olivat jatkuneet viikon. Pyry makoili verkkokiikussa lukien Aku Ankkaa, Paavo leikki hiekkalaatikolla. Mandi oli lähdössä ostoksille. Hän otti punaisen polkupyöränsä, asetti ostoskorin pyörän sarviin ja lähti polkemaan rantakatua pitkin, kohti kaupungin keskustaa ja kauppatoria.

Tori oli täynnä ihmisiä, kauppiaita, asiakkaita, kahvilassa istuskelijoita ja muuten vain katselijoita. Mandin huomio kiintyi kalastustarvikemyyjän kojuun. Siellä oli  kaikkea kalastukseen tarvittavaa. Myyntikojun kyljessä luki suurilla kirjaimilla, katiskoja halvalla. Meillä ei ole katiskaa ja kaislikko kuhisee kaloja, ajatteli Mandi. 
-Paljonko katiskasi maksavat-, hän kysyi myyjältä.
-Itse koottavat ovat tarjouksessa vain kymmenen markkaa kappale-, vastasi myyjä.
No, se ei ole paljon se, mietti Mandi ja osti itse koottavan katiskan. Hän asetti katiskan pyörän tarakalle ja jatkoi matkaansa. Hän osti vielä perunoita, sipulia, mansikoita sekä tilliä ja sitruunaa jos vaikka illalla saisi katiskasta kaloja, ajatus kiehtoi Mandia.Ostokset tehtyään hän lähti polkemaan takaisin kotiin.

Rantakadulle saapuessaan Mandi näki pari naapurin isäntää juttelemassa keskenään ja kun hän oli juuri ohittamassa, miehet huomasivat katiskan Mandin pyörän tarakalla.
-Jaa`a rouva aikoo koota katiskan, vai-?, kysyi toinen miehistä, ja toinen jatkoi
-Rouva aikoo saada kalaa, vai-? Mandi katsoi miehiä hämillään ja vastasi aikovansa nimenomaan pyytää kalaa, kuinkas muuten. Miehet katsoivat toisiaan hymyillen ja Mandi jatkoi matkaa miettien, mitäs ne noin irvailivat mokomatkin.

Kotiin saavuttuaan Mandi otti katiskan tarakalta, purki muovin sen ympäriltä ja etsi kokoamisohjeita. Ei löytynyt, Mandia harmitti, ei hän ymmärtänyt tuon taivaallista koko härvelistä, siksiköhän ne ukot naureskelivat minulle, hän mietti. Harmissaan hän heitti  katiskan saunan kuistille ja lähti pirttiin. Pojilla on välipalan aika.

Iltapäivällä Sankkoniemen rantaa kohti lähestyi moottorivene, ketäs sieltä saapuu. Kolme nenää oli ikkunassa katsomassa vieraiden rantautumista. Mandin työkaveri Heidi ja hänen sulhasensa Kari nousivat  laiturille. Mandi riensi vastaan, juteltiin niitä näitä ja porukka hajaantui, naiset lähtivät kuistille juttelemaan. Kari oli kuullut Mandin tarinan katiskasta ja tarjoutui auttamaan sen kokoamisessa. Eikä siinä kauaa mennyt kun katiska oli kasassa. Sen kunniaksi juotiin pullakahvit ja vieraat jatkoivat matkaa.

Pyry asetti vielä keltaisen mehupurkin narunpäähän katiskan merkiksi ja sitten pojat soutivat kaislikkoon. Mandi huuteli vielä rannalta ja varmisteli, että katiska osuisi juuri siihen kohtaan missä isoimmat kalat polskivat.

 Oli jo ilta, Mandi oli kokoamassa poikien vesileluja laiturilta kun naapurin isännät nuo samaiset, jotka hän oli päivällä tavannut, soutivat laiturin ohi kaislikkoon kalastamaan.
-Joko se rouvan katiska on kasassa-, toinen virnisteli. Mandi laittoi kätensä lantioille kuten topakan talon emännän tuleekin ja osoitti oikealla kädellään veneen kokkaa päin.
-Siellä se on järvessä aivan veneenne edessä, älkää soutako päälle-. Miehet väistivät nipin napin katiskan ja katselivat sitä hämmästyneenä.
-Kyllä se siellä on-, sanoi toinen mies. -On se-, lisäsi toinen.
Mandia hymyilytti kun hän nousi kuistin portaita pirttiin.

Siellä se oli.