SANKKONIEMEN TARINOITA

Olen kirjoittanut pojilleni ja heidän kavereilleen tarinoita heidän lapsuudestaan. Tosi tapahtumiin perustuvissa mielikuvituksen värittämissä tarinoissa on kussakin jokin pieni opetus.

Ensimmäisessä tarina kertoo pienestä perheestämme.

EPÄTAVALLINEN TAVALLINEN PERHE  Tarina 1.

Niin kaunista paikkaa kuin Päiväpuoli ei varmaan ole muualla maailmassa, mietti Pyry ja katseli taivaalle. Paavo hyppeli laiturilla, huitoi käsillään ja huusi kovaa "Tervetuloa kotiin rahakone." Lentokone oli juuri laskeutumassa se kaarsi yli Juasjärven ja suuntasi kohti lentokenttää, joka sijaitsi läntisessä ilman suunnassa Sankkoniemestä katsottuna. Ilta-aurinko paistoi suoraan Pyryn silmiin hänen tiiratessaan konetta ja vilkuttaessaan sille tai ei hän koneelle vilkuttanut vaan Mandille. Hän tiesi, että Sankkoniemen yllä Mandi vilkutti heille, Paavolle ja Pyrylle. Äidiksi pojat hyvin harvoin Mandia nimittivät, olipahan vaan aina sanoneet Mandiksi. Mandi oli lentoemäntä ja palasi aina ilta-auringon laskiessa kotiin. Pyry, Paavo ja Mandi olivat epätavallinen tavallinen perhe.

Sankkoniemessä  Juuasjärven rannalla sijaitseva Päiväpuoli oli Pyryn, Paavon ja Mandin koti. Se oli vanha hymyilevä puutalo, jota oli korjailtu ja tarpeen vaatiessa tehty remontteja. Se oli sievän näköinen talo, siinä oli kaksi kerrosta ja kaksi kuistia, toinen kuisti oli rannan puolella ja toinen pihan puolella. Rannan puoleista kuistia nimitettiin pitsikuistiksi, siellä Paavo ja Pyry  istuivat sadepäivinä ja lukivat Aku Ankkoja tai rakentelivat legoilla mitä milloinkin. Talossa oli viisi huonetta ja yläparvi. Parvi oli Mandin ikioma maailma. Pyryllä oli sininen huone, Paavon huone oli vihreä ja hiukan Pyryn huonetta suurempi, miksikö, no koska Paavolla oli paljon leluja, jotka pääsääntöisesti lojuivat sikin sokin ympäri huonetta. Talossa oli tietenkin keittiö, pirtti ja ruokailuhuone. Talo sijaitsi aivan veden rajassa niin rannassa, että nykyisin ei niin lähelle rantaan saa enää rakentaa. Rannalla oli myös saunarakennus ja siinä takkahuone. Saunasta pääsi suoraan terassilaiturille ja siitä molskis...veteen.

Autotalli ja puuliiteri sekä kolme pientä huonetta käsittävä aitta sijaitsivat ylempänä rannasta talon toisella puolella. Päiväpuolta kiersi puinen korkea aita, jossa oli vanhanaikainen portti. Aittarakennuksen kaksi huonetta, muuntuivat kesällä poikien kesähuoneiksi, niiden välissä oli varastohuone, joka oli täynnä tärkeää rojua.  Joka kevät ennen koulujen loppumista Mandi siivosi aitan huoneet ja raahasi talven aijaksi säilytykseen laitetut romppeet ensin ulos tuulettumaan ja sitten milloin mihinkin, odottamaan taas syksyä ja paluuta takaisin aitan suojaan.

Pyry, Paavo ja Mandi olivat kirjava sekoitus luonteiden sekamelskaa, Pyry oli ajattelija, joka viihtyi kirjojen parissa. Hän oli määrätietoinen etenijä, tasapainoinen sovittelija, mutta osasi olla hankalakin. Paavo taas oli hyväntuulinen ja patalaiska, mutta ylenpalttisesti hellyyttä ja haleja jakava miehen alku, joka sai Mandin aina heltymään ja antamaan periksi kiperimmissäkin tilanteissa. Mandi itse oli ahkera työmyyrä, kiltti, no jaa, välillä tosi oikukas, varsinkin jos oli väsynyt tai nälkäinen. Toisinaan hän oli hassutteleva hupakko ja toisinaan hän ei ymmärtänyt huumoria lainkaan silloin hänen nutturansa oli kierretty liian kireälle. Pojat olivat oppineet taktikoimaan ja tiesivät kuinka äidin kanssa on toimittava, jotta homma pelaa ilman konflikteja.

Rannalla oli muutakin elämää, oli sorsia, kuikkia, lokkeja, ampiaisia, jäniksiä, oravia, metsähiiriä, siilejä ja kaiken karvaisia ötököitä. Kaislikossa uiskenteli kaloja ja jos souti juhannuksen alla kaislikon keskelle saattoi siellä nähdä ison hauen mötkön makoilemassa. Linnun pöntöissä riitti touhua ja ääntä, niissä vieraili kesäasukkaita aina tungokseen asti. Arvokas pihan vanhus oli haltiakuusi se suojasi taloa järveltä tulevilta tuulilta ja myrskyiltä. Haltiakuusen juurella asui Sankkoniemen kotitonttu, sen saattoi joskus jälkien perusteella havaita liikkuneeksi pihapiirissä. Tonttu tunsi kaikki ja seurasi jokaista pihapiirissä liikkujaa.

Sankkoniemen rakkain vieras oli  Hilppa mummi. Aina iloinen pieni pyllerö ja taskut täynnä ylläreitä. Reino ukki toi Hilpan lastenhoitajaksi aina kun Mandi lähti työmatkoilleen. Reino ukilla oli punainen lada, jolla hän pyyhälsi rantakatua pitkin niemeen ja kaarsi pihaan niin, että renkaat vinkuivat. Lauantaisin rantasaunan lauteilla ukki kertoi pojille Kalliomäen Ernestin huikeista seikkailuista. Liekö sieltä jäänyt Pyrylle siemen itämään kirjoittajan työuraan, jonka hän myöhemmin valitsi ammatikseen.