TALVEN ÄÄNET

Tarina 17.

Vuosi oli vaihtunut ja juhlapyhät takana. Edessä oli työntäyteiset viikot, vanhat ihmiset kutsuivat loppiaisen jälkeistä pimeää aikaa härkäviikoiksi.  Talven sininen harmaus oli käsin kosketeltavaa. Kun katseli pitsikuistilta järvelle ei näkymää olisi järveksi uskonut vaan kumpuilevaksi lumikentäksi.

Haltiakuusikin oli saanut vahvan lumipeitteen oksilleen. Varoitukseksi vierailijoille kerrottiin, että jos haltiakuusi ei pitänyt rannalla hiippailevasta se pudottaa tupsauttaa lumet oksiltaan kulkijan niskaa. Koivut ja rannan suuri haapa hohtivat hopeisen valkoisena öisen kuun valossa.

Pyryn ja Paavon päivät rytmittyivät koulun mukaan. Mandi työ oli matkustamista, mutta ja vapaat hän vietti poikiensa kanssa Sankkoniemessa talvisten harrastusten parissa, luistellen ja hiihdellen jäällä ja välillä läheisessä hiihtokeskuksessa lasketellen. Hilppa mummi oli päivittäinen kotiapu.

Eräänä lauantai-iltana Mandi huomasi vanhan koulukaverinsa mökiltä valoa. Mökki sijaitsi Lukisaaressa vasta päätä Sankkoniemeä. Mandi soitti ystävälleen ja ilahtui saadessaan kutsun iltapäiväkahville. Pakkanen oli kireä, joten matkalle varustauduttiin pukeutumalla lämpimästi. Saareen kertyi matkaa pari kilometriä jäätä pitkin.  Pyry laittoi luistimet jalkaansa, Mandi otti potkukelkan, johon Paavo istahti lämpöisen lampaantaljan päälle. Järven jää oli paikoin lumeton ja liukas, hyvä luistella sekä potkutella, mutta välillä kinokset estivät jouhevan etenemisen. Matkanteko oli kuitenkin enemmän hauskaa kuin hankalaa.

Mari vilkutteli vieraille mökkinsä rannalla. Hän oli laittanut myrskylyhdyn palamaan laiturilleen. Lukkisaaren ranta oli jyrkkä ja Mari oli jäädyttänyt rinteeseen liukumäen tyttärilleen. Paavo, Pyry, Milla ja Ida jäivät  laskemaan mäkeä.

Hiukan kauempana rannasta näkyi valkoisia tyroxlevyjä avannon suojana.  Mari esitteli ylpeänä Mandille omaa talvikylpyammettaan. Kyllä sinun kelpaa saunan jälkeen pulikoida ihan omassa avannossa. Meidän rannasta karkaa vesi talveksi ja jos haluaisin avannon se pitäisi tehdä kauas rannasta. Eikä oikein huvita juosta nakuna pitkiä matkoja kylmällä jäällä. Haluatko kokeilla avantoa, kysyi Mari. Jätetään toiseen kertaan vastasi Mandi.

Kahvi oli katettu ja lapsetkin tulivat sisään lämpimälle kaakaolle. Jutustelun ja lämpimän juoman jälkeen alkoi kotimatka. Ilta oli jo langettanut hämärän harmauden ja pakkanen oli kiristynyt. Mandi työnsi potkuria, jossa väsynyt Paavo istui, Pyry luisteli potkurin vierellä välilä Mandin olkapäästä pidellen ja potkurin vauhtia hyödyntäen. Oli hiljaista vain talven äänet jymisivät jykevänä järven selällä.

Kiristyvän pakkasen  aiheuttama jään halkeilu ja pauke kuulosti pahan enteiseltä. Välillä jään ritinä ja halkeilu näkyi railoina potkurin vierellä, edessä ja takana, tuntui, että jäämassa voisi nousta pystyyn millä hetkellä hyvänsä. Pyry luisteli Mandin oikealle puolelle ja otti tukevammin kiinni Mandin kädestä ja sanoi hiljaa, nämä ovat talven ääniä, niinhän äiti. Niin ovat talven kylmiä voimakkaita ääniä, jotka ovat  kuin taikarummun kuminaa jopa pelottavaa pauketta, mutta ei niin peloittavia kuin syksyn äänet vai oliko se nyt toisinpäin?

Epätavallinen tavallinen perhe oli vihdoin kotona ja talven äänet jatkoivat paukutteluina talon nurkissa, mutta ne eivät peloittaneet enää. Valkoinen jänis juosta vilisti rantaa pitkin ja kuu ukko hymyili tähtikirkkaalla taivaalla.