|
Alttarilla |
Saavuimme Helsinki - Vantaa lentoasemalla 14.11.2014 hieman myöhässä noin kello 15.00. Kävimme Finnairin tiskillä perumassa iltalentomme Korpeen. Nousimme lentokenttäbussiin ja lähdimme kohti Helsingin keskustaa. Rautatietorilta otimme taxin huoneistohotelliin. Olimme yöpyneet aikaisemmin samassa huoneistohotellissa ja olimme olleet tyytyväisiä yksiöömme. Saapuessamme sisään huoneeseen koimme pettymyksen. Huone oli pienempi kuin aikaisemman vierailun huone ja vuodekin vain noin 140 cm leveä. No, siihen oli tyytyminen vaikka kävimmekin kiivaan sanavaihdon Petzen kanssa jäämmekö vai lähdemmekö pois. Minun syyksi lankesi tietenkin epäonnistunut hotellivalinta. Otin syyn tyynenä tai vähemmän tyynenä vastaan.
|
Ehkä me sovitaan |
Esa ja Topi tulivat illalla hotelliimme hakemaan Topille ostamamiani tulijaisvaatteita. Esa katsoi sänkyä ja kysyi "Miten mahdatta mahtua nukkumaan tuohon". No, se jää nähtäväksi. Poikien poistuessa lähdimme etsimään iltapalapaikkaa. Se löytyikin aivan nurkan takaa. Söimme Hesburgerissa hampurilaiset. Paluumatkalla täydensimme jääkaappia aamiaista varten Alepasta. Nukuin yöni hieman levottomasti, mutta nukuin kuitenkin. Aamulla viereltäni nousi kiukkuinen mies. Joimme aamukahvit, Petzekin rauhottui. Alkoi valmistautuminen hääjuhlaan.
|
Kahvia ja ehostusta |
|
Onko tää hyvä näin |
|
Aamuäreä kumppanini |
Lähdimme raitiovaunulla kohti Paavalinkirkkoa. Saavuimme paikalle
juuri sopivasti puolisen tuntia ennen hääjuhlan alkua. Kirkon ovella
kohtasin ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen ex-mieheni ja hänen
kumppaninsa. Tunnelma oli aluksi kireähkö. Istumajärjestys oli laadittu siten,
että istuin ex-mieheni ja kuopuksen kanssa vierekkäin alttarin eteen laitetuilla
tuoleilla ja Petze ja ex-mieheni puoliso Unni takanamme. Piian suku istui vastakkaisella puolella alttaria.
|
Petze ja Unni |
|
Piian sukua |
Urut alkoivat soimaan, Piian isä luovutti Piian Esalle, joka odotti käytävällä alttarin edessä. Vihkiminen alkoi. Vihkikaava tapahtui osaksi kahdella eri kielellä suomen- ja englanninkielellä.
|
Alttarilla |
Kuopus toimi valokuvaajana. Tokihan häävieraiden kameratkin ikuistivat vihkimistilaisuuden yksityiskohtia. Kun pari oli tahtonut toisensa, saimme kuulla upean yksinlaulun elokuvasta Leijonakuningas, Elämän tie.
|
Tuore aviopari |
Seurasi onnittelukierros ja ryhmäkuvat eri kokoonpanoilla.
|
Morsian, sulhanen ja molempien vanhemmat. |
|
Kuopus valokuvaajana |
Kirkosta siirryimme Piian ja Esan kotiin, jossa oli katettuna hääkahvipöytä. Nautimme ensin alkumaljat ja siirryimme herkkujen kimppuun. Esa oli valmistanut videon omasta ja Piian lapsuudesta aina aikuisuuteen asti. Valokuvia ja videopätkiä heistä molemmista ja meistä vanhemmista. Video kertoi myös kuinka he tapasivat ja alkoivat seurustelemaan ja nyt yli 12-vuoden jälkeen seurustelu oli sinetöity avioliitolla.
|
Kumpi polkaisee napakammin |
Hääpari ei halunnut lahjoja. Mutta niitä tuli kuten tavallista. Rahaakin taisi sujahtaa molempien taskuun. Unni oli kutonut kauniin villapeitteen, johon hän oli kirjannut Piia ja Esan nimet ja hääpäivän. Minä olin säästänyt Esalle hänen ensimmäisen öljyvärityönsä, jonka hän oli maalannut noin kuusivuotiaana, kuva esittää hääparia.
|
Unnin taidon näyte |
Hääpari oli varannut päivällisen Sokos Hotellin Loiste ravintolaan.
|
Päivi ja tytöt sekä hääpari |
|
Esan isä, Unni sekä Petze ja minä |
|
Alkupaloja |
Sokos Hotelli Presidentti sweet oli myös varattu hääparille. Sweet oli sopivan kokoinen hääseurueen jatkopaikaksi. Mikä tärkeää siellä oli riittävästi tilaa kaikille mm. lapsille leikkiä ja askarrella.
|
Piian sukua |
|
Esan sukua |
|
Äiti ja tytär |
Oli aika palata nukkumaan omaan pieneen "sweettiimme" sillä seuraavana päivänä oli edessä pitkä junamatka Korpeen. Tuskin olisimme selvinneet junamatkasta ongelmitta, mikäli kuopus ei olisi ollut mukana. Meillä oli kaksi isoa matkalaukkua ja pari pienempää. Kuopus nosti raskaat matkatavaramme junaan. Kuopion junanvaihdossa raahasi laukut toiseen junaan sekä nosti lopuksi matkatavarat ulos junasta Korven asemalla, jossa Petzen poika oli meitä autolla vastassa.
Kirjavan sävyinen syysseikkailumme jäi taaksemme ja tumma kaamos laskeutui yllemme.
Mandi 22.12.2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti