Heemstede, Haarlem, Amsterdam ja muut pienemmät kylät.

17.10.2014 oli ns. day off. No, joo jotain pyykkäystä ja pölypallojen siirtelyä. Almanakkamme täyttyi tapaamista ja vierailuista, mutta pidimme varamme, että emme rasita liikaa itseämme. Välipäivinä otimme rennosti.



18.10.2014 Tapasimme Petzen vanhan ystävän Bob´in Haarlemissa. Bob on golfin ammattilainen ja viettää paljon aikaansa Portugalin golfkentillä opettamassa ja pelaamassa.

Kaverukset

19.10.2014 Olin saanut tietää jo hieman aijemmin Esan ja Piian aikeista avioitua sinä samaisena marraskuun viikonloppuna kun palaisimme takaisin Suomeen. Aloitin puhelin- ja nettiviestinnän Finnairin kanssa jatkolennon muuttamiseksi Helsingistä perjantai-illan lennosta sunnuntaipäivän lennolle Kajaaniin.  Finnair, jonka kautta olimme ostaneet meno-paluu matkalippumme Kajaani - Amsterdam - Kajaani pyysi lipun vaihdosta täyttä maksua eli yli 350 e/hlö/suunta. Samaan aikaan olisimme kuitenkin voineet ostaa jatkolennot netistä Flyben kautta 84 euroa/hlö/suunta. Kävimme useita puhelinkeskusteluita niin Flyben kuin Finnairinkin kanssa emmekä päässeet eteenpäin. Flybe heitti puhelut Amerikan tai Englannin agenteille ja Finnair yritti rahastaa. Jouduimme perumaan lentomme Helsingistä Kajaaniin. Päätimme palata Kajaaniin junalla. Se siitä.

Olin tohkeissani mitä panisin päälleni hääjuhlaan, joten day off päivät ja matkat vieraille paikkakunnille sisälsivät putiikkikierroksia.

20.11.2014 Matkustimme Leideniin. Olimme olleet Esan ja Piian kanssa Leidenissä viettämässä äitienpäivää muutama vuosi aikaisemmin ja kuinka ollakaan löysin etsimäni jakun juuri sieltä.
Nyt vielä hame, pusero, kengät ja hattu.

Pussukassa uusi juhlajakku

Hame löytyi myöhemmin Haarlemista samoin kengät ja hattu, pusero Heemstedestä. Hattu oli kirpputorilöytö ; )

Sovetustuokio

Viikko vierähti Heemstedessä. Jouduimme perumaan sovitun matkan Nijmegeniin Roland`in synttäreille  koska Hollantiin oli annettu alkuviikosta myrskyvaroitus. Myrskyvaroitus osottautui aiheettomaksi, mutta siirsimme tapaamisemme ensi kevääseen. Petze kävi tarkistuttamassa terveydentilansa lääkärissä sekä otatti verikokeet paikallisessa sairaalassa. Terve mies verikoiden mukaan, mutta huimausoireet kiusasivat, lääkkeeksi fysioterapiaa. Viikko oli rauhallinen, vietimme koti-iltoja lukien ja istuen juttelemassa kynttilän valossa.

25.10.2014 Cotton blub ja öinen Amsterdam. Aivan ihana ilta Jazz-musiikin parissa iloisessa Amsterdamissa. Erna, Edi, Marion, Petze ja minä. Club Cotton kuuluu Ernan ja Petzen suosikkeihin jo yli viidenkymmenen vuoden ajalta. Pubissa soitti Jazz-orkesteri ja paikat täyttyi musiikin kuuntelijoista. Matkalla takaisin rautatieasemalle käväisin kuvauttamassa itseni kuuluisalla sateenkaariterassilla. Söimme tulista iltapalaa kiinalaisessa ravintolassa. Kiinalaisessa meitä palveli viehättävä tiibettiläinen tarjoilija.

Amsterdamin Cotton Club

Upeaa jazz-musiikkia

Pojat baaritiskillä

Edi ja Marion

Erna öisellä kujalla Amsterdamissa

Sateenkaariravintolan terassilla

Iltapalaa odotellessa

Tulinen lihapullakeitto

Ihana ilta Amsterdamin yössä

Amsterdamin öisen seikkailun jälkeen huilasimme pari päivää. Seuraavaksi matkustimme Leidenin kautta Noordwijk aan Zeen viehättävään rantakylään.

28.10. 2014 Noordwijk,  Kävelimme tuulisella autiolla hiekkarannalla, keräilin simpukoita reppuuni, kahvittelimme rantakahvilassa, tutustuminen kylän ostoskatuun. Viihdyn meren rannalla siellä on helppo hengittää. Palasimme bussilla Leideniin, jossa teimme jotain kamalaa jälkikäteen ajateltuna. Riskeerasimme terveyttämme juoksemalla juuri lähdössä olevaan junaan. Ovet olivat sulkeutumassa olin jo junan eteisessä ja vetäisin Petzen sisään, samalla minulta putosi toinen kenkä junan sisääntuloaskelmalle, joku asemalla ollut nainen pisti kätensä ovien väliin jotta ne eivät sulkeutuisi ja sain kengän viimetipassa nostettua mukaan. Petze huokaisi lakoonisesti, kun olimme jo sisällä junassa ja ovet sulkeutuneet: "Taidamme olla liian vanhoja tällaiseen". Huokaus aiheutti yleistä hilpeyttä ympärillämme.

Rannalta kylään

Rantaterassille

Simpukoita taskuun

29.10.2014 Heemsteden kaupungin talolla oli joka syksyinen kuvataidenäyttelyn avajaisjuhla. Olimme saaneet kutsun ystäviltämme Jan Maratenilta  ja Jacinthalta. Lähdimme iloisten taiteilijaystäviemme seuraan.

Jan Maarten, Jacintha ja Petze oikean puoleisen miehen nimeä en muista.

 Jacintha ja minä

Näyttelyvieraita

1.11.2014 Saapuivat odotetut vieraat Belgiasta. Vincent, Kaisu, Emma ja Julius tulivat kylään. Valmistin tarjoulupöydälle erilaisia herkuja, lihavoileipäkakkua ja lohileipiä. Tietenkin tarjolla oli hollantilaista omenapiirakkaa, ja kermavaahtoa sekä muuta pientä naposteltavaa. Iltapäivällä veimme vieraamme tutustumaan Haarlemin kaupunkiin. Kiertelimme kujia ja kauppoja. Emma löysi uudet ballerina-kengät. Ostosten välissä istahdimme lasilliselle keskustan terasille sekä myöhemmin piipahdimme bupissa. Illan jo hämärtyessä vieraamme lähtivät paluumatkalle.

Emma, Kaisu, Vincent ja Julius

Kaisu, Julius, Vincent ja Petze kotisohvallamme

Tarjottavaa

Jotakin ihmeteltävää

Tytöt trinkillä

2.11.2014 Teimme 29.10 Heemsteden taidenäyttelyn avajaisissa treffit taiteilijaystäviemme kanssa Haarlemiin. Kaupungissa oli kymmeniä erilaisia taidetapahtumia. Iltapäivän ajan kiersimme taidetapahtumia. Illan päätteksi lähdimme jatkoille Koops-pubiin. Vihdoin lähtiessämme kotimatkalle huomasimme poliisiautojen ja ambulanssien rykelmän erään läheisen pubin edessä. Se mitä siellä tapahtui jäi hämäräksi, mutta joku kuiski ampumisesta.

Jacinthan maalauksia ja savitöitä

Taidetta

Nyt jatkoille

Pubissa

Jacintha ja Petze pubissa

De grote markt ja öinen kirkontorni

Mitähän siellä tapahtui?

Hilpeiden iltojen jälkeen koti-illat olivat odotettuja.

Villapipo valmisumassa Petzelle

Oliiviöljyinen lehdenlukutuokio

4.11.2014 Loeki Ernan ystävätär ja naapuri oli kutsunut meidät italiaselle illalliselle. Samalle illalliselle osallistui myös Bart. Hän oli tullut Amerikasta, jossa oli isäntänämme Petzen syntymäpäiväjuhlissa Long Islandilla. Vieraiden joukossa oli myös Loekini työtoveri Peter, molemmat viulutaiteilijoita, joten illan teema liiteli oopperamusiikissa. Nyyttikesti-illallinen oli suunniteltu siten, että Loeki valmisti lämpimät ruoat, Erna toi ruokaviinit ja minä tein tuorehedelmäsalaattia jälkiruoaksi.

Loeki keittiössään

Alkuruokana

Simpukkakeittoa

Pääruokana paellaa

Erna, Petze, Peter, Bart ja Loeki

Äiti ja poika

Loeki

Kiitos Loeki, ihana emäntä, jonka viulistin sormet osaavat taikoa hurmaavia suussa sulavia ruokia.

5.11.2014 Petze lähti tyttärensä luokse kylään. En halunnut lähteä mukaan koska en tuntenut oloani miellyttäväksi edellisellä vierailullamme. Olin pyytänyt Katinkaa kanssani kirpparikierroksella tai hevostalleille Marcoa tervehtimään ja samalla ehdottanut, että keskustelisimme kevät talvella syntyneistä väärinkäsityksistä. Katinka ei ollut halukas keskustelemaan asioista saati tapaamaan minua, joten tein johtopäätöksen pysyä pois näiltä kekkereiltä. Samana iltana Katinka saapui yllätyksekseni kotiimme ja yritti halauksin sovintoa, mutta se tuli minulle väärään aikaan ja sotki vielä lisää välejämme.

Katinka

 6.11.2014 Lähdimme Tapaamaan lehtitoimittaja Bert´iä Blaricum nimiseen kauniiseen kylään noin 26 km Amsterdamista kaakkoon. Menomatkalla saimme puhelun, tapaaminen siirtyi tuntia myöhäisempään ajankohtaan, joten jäimme  junasta Hillversum asemalla. Kiertelimme kaupunkia ja kävimme kevyellä lounaalla ennen matkan jatkamista linja-autolla kohti alkuperäistä päämäärää.

Hilversumin Asemalla

Hilversumin keskustaa

Saavuimme Blaricumiin ja tapasimme Bert`in paikallisessa julkkisten suosimassa Café Moeke Spijkstra ravintolassa. Bert oli tullut tekemään lehtijuttua kyseisestä ravintolasta. Petzellä ja Bertillä oli paljon keskusteltavaa Bert`in kirjoittamasta Anton Heyboer- elämänkertaa koskevasta kirjasta, joten lähdin katselemaan kylää. Kiertelin tapani mukaan kauppoja ja valokuvasin taloja.

Bert ja Petze

Café Moeke Spijkstra

Café Moeke Spijkstra ulkoapäin

Petze ja Bert saivat asiansa juteltua joten lähdimme Petzen kanssa etsimään bussipysäkkiä päämääränämme Hilversum. Ravintolan parkkipaikalla seisoi mies, joka seurasi meitä. Kysyimme häneltä neuvoa. Hän kertoi olevansa menossa Hilversumiin ja tarjosi meille kyytiä. Mies oli hyvin kohtelias ja meille selvisi hänen kiinnostuksensa meitä kohtaan. Hän työskenteli samaisessa ravintolassa missä Petze jutteli Bert`in kanssa. Hän oli toki huomannut meidät ja sen, että minä valokuvasin paikkoja. Saavuimme Hilversumin asemalle. Matkalla hän sai kuulla meidän olevan tavallisia turisteja eikä mitään salaisia agentteja ; )

Ystävällinen kuskimme

Paluumatkan ongelmat alkoivat Hilversumin asemalla. Junat eivät kulkeneet, joku häikkä rautatiellä. Bussit keräsivät ihmeissään olevia matkustajia. Alkoi pitkä ruuhkainen matka kohti Amsterdamia. Saavuimme pimeän korvilla perille Amsterdamiin, josta jatkoimme Haarlemiin, Haarlemissa pistäysyimme lasillisella ennen kotiin paluuta.

Café Moeke Spijkstra baaritiski

7.11.2014 Tapasimme vihdoin Petzen veljen ja hänen vaimonsa Nellyn Amsterdamissa. Teimme treffit Bim-musiikkitalon ravintolaan. Matka asemalta musiikkitalolle ei ole pitkä, mutta mereltä kävi riepovan kova tuuli, kesti aikansa päästä sateenvarjo ehjänä perille. Lounastapaamisemme oli iloista jälleennäkemistä ja surullisia lähiajan muistoja. Nellyn tyttären mies oli kuollut Palestiinassa työmatkallaan. Nellyn tytär lapsensa kanssa asui vielä Libanonissa, jossa työskentelee YK.n avustustehtävissä. Palatessamme takaisin rautatieasemalle oli myrsky laantunut. Ulkona kuin myös sisimmässäni oli tyyntä sillä sain puhuttua Nellylle ongelmistani Petzen tyttären kanssa.

Hannes, Nelly ja Petze

Lounaalla

Nelly ja minä

Lomamme viimeinen viikko oli pyhitetty kotiinpaluujärjestelyille. Vaeltelimme myös kauniissa Heemsteden luonnonpuistossa tehden pitkiä kävelylenkkejä. Viimekäden ostokset hankimme  Heemstedestä ja Haarlemista, mutta vierailuille emme enää lähteneet. Erna kävi hyvästelemässä meidät kotonamme, samoin kuin Edikin, joka toi meille lahjaksi poikansa viimeisimmän elokuvan CD:n Plan C.

Edi ja Petze

Sisar ja hänen veli

14.11.2014 Syyslomamme oli lopussa. Tarmo vei meidät autollaan lentokentälle ja paluumatka alkoi.

Turvatarkstusten jälkeen

Kohti kotimaata

Paluumatkalle lähdimme hyvillä mielin, syksy oli ollut lämmin ja aurinkoinen. Olimme tavanneet lähes kaikki ystävämme. Ensi keväänä palaamme takaisin. Helsinkiä kohti matkatessani hääfiilis alkoi nousta pintaan ja siirtyä päällimmäiseksi ajatuksiini, mutta siitä kerron myöhemmin.

Mandi 8.12.2014