SATAA KISSOJA JA KOIRIA

Sataa kissoja ja koiria.

Oli kaunis perjantaipäivä. Lähdimme mieheni kanssa Heemsteden keskustaan tekemään viime hetken ostoksia sillä viikonlopun jälkeen maanantaina matkustaisimme takaisin Suomeen. Aurinko lämmitti muutaman epävakaisen päivän jälkeen niin viekoitttelevasti, että päätimme istahtaa aurinkoiselle terassille. Tilasin salamisämpylän ja kahvia kun taas mieheni halusi herkutella rakastamallaan omenapiirakalla sekä tietty kahvilla.

Tuolini takaa kuului omituista laahaavaa ääntä ja kun käännyin katsomaan äänen aiheuttajaa näin pienen valkean koiran tassuttevan terassilla pöydästä toiseen vetäen perässään kuljetushihnaa.

Pöytämme kohdalla mieheni leperteli koiralle aikansa ja käänsi katseensa toisaalle. Sen katseen aikana koira nosti takajalkansa ylös ja kusta lurautti mieheni tuolin jalalle ja samalla mieheni takin liepeille. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että kun hihkaisin miehelleni, että koira kusee takillesi hän ei ensin tajunnut mistä on kysymys ja kun hän tajusi veti hän takkinsa liepeet ylös, mutta liian myöhään.

Koira jatkoi laahustaen matkaansa hihna perässään kahvilan sisätiloihin. Nousin ylös ja mieheni siunaillessa tapahtumaa kysyin kenen koira mahtoi olla. Viereisen pöydän asiakkaat tiesivät, että koira kuului kahvilan kiinalaiselle omistajalle. Mieheni meni sisään, jossa kertoi tapahtumasta omistajalle. Omistaja otti takin ja pesi koiransa kuset mieheni takista, mumisten samalla altakulmain pahoittelevansa tapahtumaa. Odotimme luonnollisesti jotain hyvitystä, mutta turhaan, koiran kuset oli pesty ja anteeksi mumistu, joten se riittäköön oli ilmeisesti omistajan mielipide tapahtuneesta.

Lähdimme pois ja päätimme, että toista kertaa emme tule tähän puljuun kusetetuksi. Käveltyämme hetken aloimme jo nauramaan ikävälle välikohtaukselle. Kävellessämme huomasin, että erään kävelykadun varrella olleen kaupan markiisista tippui vettä suoraan mieheni niskaan. En kuitenkaan heti reakoinut, mutta hetken päästä huomasin kuinka mieheni takin selkäpuolelle ja harteille oli ilmestynyt tummia läiskiä, jotka eivät olleetkaan vettä vaan jotain raskaampaa ainetta. Kotiin päästyämme laitoimme takin pesukoneeseen. No, yhden kemikaalisen käsittelyn ja kahden konepesun jälkeen takki oli pelastettu ja käyttökunnossa.

Seuraavana päivänä, lauantaina lähdimme vielä Haarlemiin. Halusimme jättää tältä erää hyvästit rakastamallemme Haarlemin kaupungille. Vaeltelimme kaupungin katuja ja kujia, ihailimme vanhoja taloja ja niiden koristemaalauksia, puikkelehdimme cityn ihmisvilinässä sekä katselimme ohi virtaavaa kanavaa, joka oli täyttymässä viikonloppua viettamään lähtevistä venekunnista. Aikamme kaupunkia ristiin rastiin käveltyämme päätimme levähtää ja istahtaa Buttermarkettorin kahvilan katetulle terassille.

Katetuilla terasseilla on hyvät ja huonot puolensa. Jouduimme aluksi väistelemään katoksen yläkulmasta tippuvia vesipisaroita. Onneksemme viereinen nurkkapöytä vapautui ja siirryimme istumaan sinne, sillä olimmehan jo saaneet aivan tarpeeksemme markiiseista tippuvista epämääräisistä aineista ja koiran liruista.

Tyytyväisinä suojaisaan nurkkapöytäämme, aloimme bongailemaan ohikulkevia ihmisiä. Rentouduimme ja tilasimme annoksen mini-lumpioita sekä lasilliset punaviiniä.

Lähdin naistenhuoneeseen, sillä aikaa kun olin pois oli pöytämme alle ilmestynyt iso mustavalkoinen kissarotjake. Se oli hypännyt tuoliini, katsellut anovasti mieheeni ikään kuin kysyen lupaa saada istua seuraamme ja kuten miehelläni on tapansa hän alkoi lepertelemään kissalle, joka ymmärsi saaneensa luvan vallata minun valmiiksi lämmittäni korituoli.

Palasin takaisin pöytään, kissa nuoleskeli autuaallisen näköisenä turkkiaan ja ojenteli koipiaan. Lämäytin varovasti tuolinvaltaajaa tapamuksille ja sanoin, että alahan häipyä paikka on varattu minulle. Tuosta suivaantuneena kissarotjake nosti päänsä katsoi vihaisesti minuun ja alkoi äänekkäästi sähisemään sekä huitomaan pitkäkyntisillä käpälillään minua loitommaksi itsestään. En tohtinut enää kovistella sitä pois vaan siirryin suosiolla viereiseen tuoliin, jolloin kissa rauhoittui ja käpertyi tuoliin nukkumaan.

Siinä se nukkui välissämme sen ajan kun vielä kahvilassa istuimme eikä se enää häirinnyt meitä, emmekä mekään sitä.