MAMMA JA PAPPA INTERRAILAA

Mamma ja pappa interrailaa.

Matkapäiväkirjastani

Lähdimme keskiviikko aamuna 7.9.2011 kello puoli yhdeksän bussilla kohti Heemsteden asemaa ja sieltä junalla eteenpäin määränpäänämme Luxemburg. Matkasta kehkeytyi mielenkiintoinen seikkailu Beneluxmaiden monipuolisissa kulttuurimaisemissa. Etukäteissuunnitelmasta pitää pitää kiinni näin olimme päättänee, mutta teimme kuitenkin menomatkan aikana kaksi virhettä.

Hemsteedessä nousimme kymmenen minuuttia suunniteltua aikaisemmin tulleeseen junaan, muka kiirehtiäksemme matkaa. Meidän piti vaihtaa juna Den Haag HS asemalla. Innoissamme aikataulun nopeutumisesta nousimme ulos Den Haag centrumissa, näin seuraavan junan vaihtoon jäisi aikaa ruhtinaalliset viisitoista minuuttia viiden etukäteissunnitellun minuutin sijaan. Emme kuitenkaan löytäneet Brysseliin menevän junan ilmoitusta saapuvien tai lähtevien taulusta. Meille selvisi, että meidän olisi pitänyt poistua edellisellä HollandSpoor asemalla. Yhteys juna vei meidät takaisin edelliselle asemalle ja onnistuimme kuin onnistuimmekin hyppäämään pikavauhtia Brysseliin menevään junaa. Vaihto Bryssel-Midissä Luxemburgiin menevään junaan onnistui hyvin koska olimme nyt oppineet lukemaan ohjeita oikein.

Matkaseuranamme Den Haagista Bryssel Midiin istui pitkä hyvin kaunis nainen. Hän kertoi olevansa hollantilaisen isän ja metsikolaisen äidin jälkeläinen ja matkalla Lontooseen. Hän oli elokuva-alan taideopiskelija ja kertoi ihailevansa suuresti Aki Kaurismäen tapaa tehdä filmejä. Erityisesti hän tykkäsi näyttelijöiden lyhyistä selkeitä lauseita ja elokuvien taustojen pelkistämisetä lähes mustavalkoisiksi. Tiemme erosivat Bryssel Midissä neitosen jatkaessa Lontooseen ja me jatkoimme Luxemburgiin.

Belgian puolella maasto muuttui mäkisemmäksi ja kohti itää edestessa kumpuilevaksi lähes vuoristomaiseksi. Itä-Belgiassa kylät, luonto, maalaistalot ja rautatieasemat olivat huonommin hoidettuja kuin Hollannissa tai Pohjois-Belgiassa. Kaunista ja hyvin hoidettua Hollantia paljon kiertäneenä belgialainen maaseutu ja ohi vilisevät kaupungit näyttivät suorastaan surkeilta. Luxemburgin puolelle päästyämme maisemat ja talot muuttuivat kauniksi ja hyvin hoidetuiksi.

Junamme pysähtyi Luxemburg Gareen kello puoli neljä iltapäivällä. Hotellimme sijaitsi lähellä rautatieasemaa ja se löytyi vaivatta. Kirjauduimme sisään. Meidät vastaanotti miellyttävä herra Peter, jonka kanssa ystävystyimme välittömästi. Huoneemme osoittautui upeaksi, tilavaksi ja kauniisti kalustettuksi huoneeksi, ikkunat olivat sisäpihan suuntaan, joten liikenteen meluhaitta ei häirinnyt.

Heti oitis kotoutuessamme, lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Kaupunki kierroksen päätteeksi istahdimme metxikolaisravintolan terasille, jossa meitä palveli miellyttävä ranskalainen nuori mies. Tilasimme pienen kannun punaviiniä ja sitä naukkailessamme päätimme, että vietämmekin kaksi yötä Luxemburgissa aikaisemmin suunnittelemamme yhden yön sijaan.

Luxemburg on kaunis ja siisti kaupunki, eikä enää kesäsesongin jälkeen tavalliselle matkaajalle liian hintavakaan ja nähtävyksiä riittäisi kahdelle päivälle. Luxemburgcity on helposti navikoitavissa oleva alue, joten kaikki tarvittava löytyy helposti eikä eksymisen mahdollisuutta ole.

Palasimme Hotelliin. Kerroimme portieri Peterille, että vietämme jos mahdollista toisen yön hotellissanne. Hän tutki tilanteen ja pahoitteli, että juuri meidän huone olisi seuraavana yönä varattu, tilaa kyllä löytyy jos vaihdamme toiseen huoneeseen. Koska pidimme huoneestamme päätimme pitää sen ainakin ensimmäisen yön. Myöhemmin kuitenkin saimme kuulla, että voimme pitää sen toisenkin yön. Päätimme juhlia hyvin mennyttä junamatkaa, onnistunutta hotelli valintaa ja ystävällista palvelua kaikkialla.

Katoin iltapalan huoneessamme olleelle pienelle kahden hengen pöydälle, vain kynttilä puuttui, mutta yölamput antoivat sopivasti tunnelmaa. Olimme ostaneet kaupasta briejuustoa, ilmakuivattua kinkkua, viinirypäleitä, luumuja ja tummaa leipää sekä pullon punaviiniä.

Hotellin palveluihin kuului ilmainen internetyhteys, joten illan päätteeksi mieheni lukiessa päivälehteä päivitin sivustojani facebookissa sekä Suomi24 galleriassa lisäämällä molempiin matkakuviamme sekä heitin yhden kommentin ikäryhmät keskusteluihin.

Seuraava aamu valkeni pilvisenä, mutta poutaisena, ilma oli raikkaan viileä. Runsaan buffetaamiaisen jälkeen lähdimme seikkailemaan kaupungille. Kiertelimme kirkkoja, hallintorakennuksia ja palatseja. Valokuvasin innokkaasti paikkoja. Roomalaiskatollisessa gatetraalissa huomasin kamerani akun olevan tyhjän. Kuvaus jäi siltä osin. Piipahdimme pieneen idylliseen suklaakahvilaan, jossa tilasimme kahvia ja palat suklaa- ja mansikkatäytekakkua. Kakkupalat sopivat kokonsa puolesta lounaaksi niin suuria ne olivat. Lounas tuli siis nautittua poikkeuksellisella menulla, mutta tosi maukkaalla.

Palasimme hotelliin ja otimme iltapäiväunoset. Yhtä äkkiä untamme häiritsi outo mieshenkilö, joka avasi huoneemme oven ja kuikisti sisään. Syynä yllätysvierailuun, näin meille selitettiin oli se, että emme olleet päivittäneet hotelliavaintamme kuin yhdeksi yöksi. Selitys sekin. No, yllättävästä herättäjästä selvittyämme ja selityksen saatuamme, päätimme sonnustautua iltaseikkailuihin. Kameran akkukin oli latautunut täyteen nukkuessamme.Kello kuuden maissa astelimme kaupungin muureilla. Muuri kiertää Luxemburgin keskustaa ja kivisiltä muureilta avautuu kauniit maisemat yli muurien alla olevan laakson, jatkuen laakson toisella puolen oleville vuorille.

Kävellessämme söimme välipalaksi uunituoreet groisantit ja kanapasteijat, jotka ostimme pienestä leipomosta. Emme yleensä syö tukevia ruokia kaupunkimatkoillamme, jotta energiamme riittäisi useampien kilometrien kävelymatkoihin.

Kierroksen jälkeen palasimme tutuksi tulleen metsikolaisravintolan terassille, jossa nautimme pienen kannun punaviiniä ja napostelimme maissilastuja. Ranskalainen tarjoilijapoikakin kävi kun kiireiltään ehti tervehtimässä meitä. Piipahdimme vielä vilkkaassa englantilaistyylisessä pubissa ja lopuksi istuimme tovin hotellimme viihtyisässä aulabaarissa.

Kaksi Luxemburgiin ihastunutta iloista matkaajaa kömpi lopuksi huoneeseensa ja nukkui edellistä yötä huomattavasti sikeämmin, heräten aamulla kello kahdeksan korvilla uuteen päivään.

Suihkun, vaatteiden vaihdon ja pakkauksen jälkeen laskeuduimme alas aamiaishuoneeseen. Söimme tukevasti sillä edessä oli noin kuuden tunnin paluumatka kotiin Heemstedeen. Tulomatkasta olimme viisastuneet sen verran, että päätimme noudattaa tarkkaan etukäteen laatimaani matkaohjelmaa.

Kopioin netistä junien aikatauluja ja lähdimme kohti Brysseliä jättäen taaksemme kauniin, sumuisen ja sateisen Luxemburgin. Olimme olleet onnekkaita säiden suhteen vaikka aurinko ei hellinytkään meitä ei sadekaan haitannut vierailumme kulkua.

Matka-ohjelmamme eteni Bryssel Midiin asti hyvin, mutta Brysselistä eteenpäin valitsemani juna olikin Pariisista tuleva Thalys-pikajuna, joka oli menossa Schipholin kautta Amsterdamiin. Se oli täysi ja lisäksi siinä olisi pitänyt olla istumapaikkavaraus.

Suunnitelma muuttui, mutta ei häiriintynyt meitä jo tottuneita reilaajia sillä junayhteydet Alankomaissa ovat huippuun organisoituja. Seuraava juna ottaisi meidät noin puolen tunnin kuluttua joten pistäydyimme kahvilla.

Alankomaissa matkatessa on aina otettava huomioon viime minuuttien lähtölaitureiden muutokset ja kuulutukset on osattava tulkita oikein. Seisoimme laiturilla no.18 odottamassa junaamme, vieressämme seisoi junan konduktöri hän oli tulossa työvuoroonsa. Samaan aikaan kuulutus kertoi, että lähtölaiturimme on muuttunut ja olisikin nyt laituri no. 20. Ei hätää, seurasimme konduktöriä oikealle laiturille. Nousimme vielä toistaiseksi tyhjään junaan ja saimme hyvät istumapaikat. Niin, onneksi hyvät sillä oli perjantai-iltapäivä ja juna alkoi täyttyä Brysseliä ympäröivistä lähiasemilta. Pian käytävät olivat täynnä seisovista matkustajista. Jokainen istumapaikan saanut piti paikastaan kiinni, eikä kukaan piitannut vaikka käytävillä seisoi vanhuksia ja lapsiperheitä ilman istumapaikkaa.

Tunnelma junassa oli kuin Rovaniemen markkinoille mennevässä junassa Esa Pakarisen tähdittämässä elokuvassa. Oli pussia ja purnukkaa, tummaa ja vaaleaa, nuoria ja vanhoja, arogantteja, snopiksia ja ihan tavan talliaisia. Keskustelua käytiin monella eri kielellä ja muutamat ulkolaistaustaiset kailottivat iso äänisesti kännyköihinsä.

Istuimme neljän hengelle tarkoitetussa pöydällisessa loosissa. Onneksemme saimme viereemme viehättävän nuoren parin, joilla tuntui olevan menossa jonkin asteinen soidinmeno. He olivat tavanneet toisensa Brysselissä firman ideointikoulutuspäivillä. Naisen kansalaisuus jäi meille epäselväksi, mutta mies oli hollantilainen ja heidän yhteinen kielensä oli englanti. Aloimme puhumaan suomea sillä usein yleisissä kulkuneuvoissa matkatessamme puhumme suomea koska emme halua tulla ymmärretyksi.

Den Haagin HS asemalla oli junavaihto Hemsteeden kautta Amsterdamiin menevään junaan. Vaihto onnistui erinomaisesti, mutta emme ehtineet istumapaikkoille. Jäimme suosiolla seisomaan junan eteiseen olimmehan jo toki istuneet ihan tarpeeksi. Loppumatka Den Haagista Heemstedeen kesti onneksemme vain noin kaksikymmentä minuuttia.

Hemsteedeen palattuamme kävimme Albert Heijmissä ostamassa kanakeittoaineet ja kävelimme kotiin kauniissa pimenevässä illassa.