Kesä jatkui ja puita kaatui.

Olin huomannut  kesäkuun alussa yhden pystyyn kuolleen koivun mökin varaston kupeella. Se oli könöllään naapurin tontille. Soitin sähköyhtiölle, sillä maani läpi menee niemen kesämökkien sähkölinjat. Puita ei saa mennä kaatamaan omin päin vaan sähköyhtiö lähettää kaatajat.

Eräänä päivänä kaksi miestä tuli tontilleni pikkuautolla ja käsin kaatovehkeillä. Arvasin ei tule onnistumaan. Miehet totesivat saman ja lähtivät.

Kesä kului oltiin jo elokuussa eikä puunkaatajia näkynyt. Ajoin sähköyhtiön toimistolle, kerroin odottavani vielä puunkaatajia ja kerroin tontillani olevan toisenkin koivun, joka olisi syytä kaataa latvan lahoamisen johdosta. Kerroin myös, että kaadot eivät onnistu vanhanaikaisin konstein.

Jäin taas odottamaan. Eräänä päivänä portillani seisoi iso puunkaatoihin erikoistunut auto ja metsuri. Miehet alkoivat töihin, toinen oli kuin Batman, roikkui ilmassa vaijereiden varassa ja sitoi kettingin puun rungon ympärille, laskeutui maahan ja katkaisi puun juuresta. Toinen mies ohjasi tietokoneella auton nosturia. Puu lennätettiin sähkölinjojen yli ja laskettiin taas maahan. Kaunis loppu rakkaalle riippukeinopuullemme, ajattelin. Metsuri pätki vielä runkoja siten, että naisihmisen olisi niitä helpompi siirrellä.

Kuopus siirsi kaadetut koivun rungot yhteen kasaan ja minä katkoin latvuksia, joista tein myöhemmin saunavastoja.

Serkkupoikani oli lupautunut synttäreilläni avukseni puusavottaan. Hän teki samalla metsurintutkintoon tarvittavaa työharjoittelua. Hän pätki isot koivun rungot pilkepituisiksi. 

Kysyin naapurin isännältä Kakelta, josko hänella olisi aikaa tehdä pilkkeet. Pian tontilla oli kolme kasaa koivupilkkeitä, jotka siirsimme kuopuksen kanssa sieviin riveihin saunan seinien vierustoille ja vajan edustalle. 

Kun urakka oli tehty ihastelin puupinoja. Näillä kylvetään monta vuotta.

Mandi. 12.1.2015