Ajoin varovasti kallionrinteeltä rantaan kaartuvaa tietä kohti kesämökkiäni. Tie oli sohjoinen ja joiltakin osin jäinen. Kun saavuin pihaan, silmieni eteen aukesi uskomaton näky.
Helmikuun 26 päivä ei lunta nimeksikään ja vastapäisen rannan ja mökin välisellä järvialueella oli vettä jään päällä, kuin toukokuussa, huokaisin.
Jossakin oli laitettu rantasauna lämpiämään. Ihanan savun tuoksu leijui pihapiiriini. Linnut sirkuttivat puissa, leikkivät kanssani piilosilla oloa. Aurinko lämmitti suloisesti kun istahdin laiturilla olevalle puupenkille. Katselin vanhempaa avioparia, jotka hiihtivät järven jäällä. Nainen tuntui olevan pelokas ja puhua pulputti äänekkäästi koko ajan miehelle heidän edetessä verkkaan eteenpäin.
Otin kameran repustani ja nappailin kuvia sieltä täältä. Kuvasin järvenselkää, pihapiiriä ja itseäni ; ). Koivun lehtien alta kuikisti uuden kevään vihreä alku.
Innostuin siivoamaan puista maahan pudonneita oksia tarkastelin puiden kuntoa. Kolme koivua ehkä pitää poistaa, niistä oli pudonnut lahoja oksia maahan.
Mökin sisällä vedin talviverhot syrjään, annoin auringon astua tupaan. Siivosin hieman jos vaikka joku ilta tulisin ja saunan lämmittäisin. Istuisin laiskanlinnassani, ihailisin Nuasjärveä ja hämärtyvää iltaa.
Ihanaa on uusi kevät.
Mandi 26.2.2014
.jpg)
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti