Risteilymme Karibialla

Vuosi 2017 Maaliskuu.

Seikkailumme alkoi.

Nousimme Finnairin siiville 7/3 Kajaanin kentältä lensimme Helsingin kautta Amsterdamiin.
Vietimme 10 päivää Hollannissa. Tapailimme Paulin sukua ja hoidatin selkääni ystäviemme kuntolaitoksessa.

Lensimme 17/3 Atlantan lentokentälle, josta jatkoimme Miamiin.

Miamissa meitä odotti opas ja pienois-bussi, joka kuljetti meidät ja neljä muuta hollantilaista Shelbourne Wyndham Grand Hotelliin Miamin South Beachille.

Vietimme Miamissa kaksi päivää. Teimme huikean Everglandes Tourin allikaattoreiden ja eksoottisten lintujen maailmaan.

Toisena päivänä teimme ostoksia ja valmistauduimme Karibian risteilylle. ltapäivällä oppaamme tuli hakemaan meidät ja vei Fort Lauderdalen satamaan. Nousimme Zuiderdam risteilijään, irtaannuimme satamasta kello 16.00. Aurinko porotti, seisoimme kannella ja vilkutimme muiden mukana ohikulkeville aluksille ja rannalla vilkuttaville ihmisille, nostimme maljat matkallemme.

20/3 aamulla kello 8.00 saavuimme Bahamaan. Meidät kuljetettiin siirtolautoilla valkeahiekkaiselle Half Moon Cayn saarelle.

Me Zuiderdamin ja New Amsterdamin alusten risteilyvieraat vietimme unohtumattoman päivän grilliherkkuja notkuvien pöytien äärellä. Makoilimme saaren valkeille hiekkarannoilla, ihaillen turkoosia merta.

21/3 päivän olimme merellä, makoilin aurinkokannella ja pulahtelin tuon tuosta uimaan, aurinko porotti suoraan ja kuumana. Paul istui varjossa ja luki kirjaa. Ohitimme Haitin saarivaltion hyvin läheltä.

22/3 saavuimme Oranjestadiin Arubaan. Lähdimme jeeppisafarille saaren kalliorannoille. Jännitystä ja vauhtia riitti koko päiväksi. Kokemus oli sanoin kuvaamaton.

23/3 rantauduimme Curacaun Willemstadiin. Alus valtavasta koostaan huolimatta eteni hiljaa keskelle Willemstadin kaupunkia. Teimme kaupunki- ja ostoskierroksen. Illalla jätimme hyvästi kaupungille ja rannalla vilkuttaville ihmisille. Ystävällinen hollantilainen siirtomaa kaupunki.

24/3 merellä. Laivalla oli runsaasti ohjelmatarjontaa. Eri kansilla oli erilaisia toritapahtumia ja kahviloissa ja ravintoloissa aina tarjoiltavaa. Tykästyimme iltapäivätee-tapahtumaan, jossa meille tarjoiltiin erilaisia makeita ja suolaisia herkkupaloja teen kera.

Eräänä iltana istuimme kapteenin illallisella, jonne saimme kutsun. Samana iltana korkkasimme hytissämme meitä matkan alussa odottaneen kuohuviinipullon. Julistin juhlavuoteni virallisesti alkaneen.

Pianobaari oli myös suosikkimme. Siellä soitti bulgarialainen pariskunta. Mies viulua ja nainen pianoa. Kun viulisti kuuli minun olevan suomalainen hän alkoi soittamaan säkkijärven polkkaa.
Päivittäin ravintoloissa ja baareissa oli myös viinien ja coktailien maistiais- ja esittelytilaisuuksia.
Aluksen myymälöistä sai merkkituotteita jos vain oli rahaa eväänä. Olihan sitä, sillä suurin osa matkustajista oli amerikkalaisia eläkeläisiä ja esim. pelicasino näytti olevan ahkerassa käytössä.

25/3 heräsin kun lähestyimme Panaman Canalia. Kiiruhdin etukannelle, jonne pääsy normaalisti oli suljettu, mutta nyt ovet olivat auki ja siellä tarjottiin aamuhämärässä myös kahviaamiaista. Hiljalleen etenimme Canaliin ja Canalin toisella puolen olevalle Gatun lakelle.

Palasimme takaisin ja jatkoimme Colonin kaupunkiin.Colonissa tein ostoksia ja lähetin kuvia ja viestejä Suomeen sillä laivalla nettiyhteydenpito oli sika kallista. Suurin osa risteilyvieraista istahti kaupunkien kahviloihin lähettämään matkaterveisiä ystävilleen.

Olimme palaamassa risteilijään, mutta päätimme piipahtaa vielä lasilliselle sataman tuntumassa olevaan The King´s Table nimiseen ravintolaan. Ravintolan omistivat kanadalais/sveitsiläinen pariskunta. No, tietty me ystävystyimme oitis heidän kanssaan ja vietimme hauskan loppuillan heidän vierainaan. Kun hyvästelimme heidät Paul sai valkean Panama hatun muistoksi.

26/3 saavuimme Puerto Limoon (San Jose) Costa Ricaan. Oli hiostavan kuuma sunnuntaiaamu. Lähdimme kävelykierrokselle kaupunkiin. Kävimme kirkossa ja vietimme aikaa puistoissa katsellen kun paikalliset viettivät vapaapäivää tanssien ja laulaen. Katujen kulmissa istui arvan myyjiä vain muutama kaupungin matkamuistomyymälä oli auki. Satamassa oli toinen meininki. Siellä oli iso halli täynnä erilaisten matkamuistoesineiden myyjiä. Mukaani tarttui kaunis intiaani-tyylinen selkäreppu sekä hoidatutin jalkani. Paras jalkahoito ikään. Palasin laivaan sipsutellen turkoosilla varvastossuilla, joista pilkistivät somat oranssin väriset varpaankynteni.

27/3 ja 28/3 vietimme merellä. Tilasin ajan kauneushoitolasta, poistatin vanhat geelikynnet ja laitatin uudet. Olin taas huippuosaajan käsissä. Yöllä istuin hollantilaisen ystävättäreni kanssa porealtaassa. Ihana tähtitaivas kattonamme.

28.9 illalla söimme ns. paremmassa ravintolassa. Illalliseen kuului jättikatkarapuja, häränsisäfilepihvi, jonka lisukkeena oli hummeri. Tarjoilija kuori panssarin hummerista, maku ei ollut paras mahdollinen, mutta pihvi oli herkullinen. Jälkiruoaksi söin juustokakkua.

Aamulla olin sairas, kiemurtelin kovassa ripulitaudissa. Hakeuduin sairasosastolle, sain lääkkeen ja vatsani rauhottui, mutta ei siinä kaikki, henkilökunta aloitti massiiviset suojatoimet. Hyttimme desifioitiin, minua kehoitettiin pysymään hytissa ja tilaamaan ruoat hyttiin. Enhän minä tietenkään enää iltapäivällä totellut, terveeksi itseni tunsin.

29/3 palasimme Fort Lauderdalen satamaan. Meidät haettiin hytistä ja vietiin lähtöhalliin (suojatoimia). Istuimme odottamassa matkalaukkuamme sillä se oli otettu turvallisuussyistä erilleen ja toimitettavaksi meille lähtöhalliin. Laukkua ei alkanut kuulua jolloin Paul sanoi nähneensä laukkumme aluksen ulostulonportin vieressä käytävällä poistuessamme laivasta. No, eihän siinä auttanut muu, kuin palata ulostuloportille. Kerroin viekailijalle tilanteen ja hän pysäytti ulostulevien jonon, menin sisään, otin matkalaukkumme. Niin, laukkuhan oli "saastunut", mutta unohtunut kuitenkin ulostulon pääväylälle.

Että sellaiset suojatoimet.

Meitä odotti satamassa opas ja automme. Opas vei meidät Miamin ostosparatiisiin, vietimme siellä päivän. Teimme viimekäden ostoksia ja söimme ihania ruokia rantaravintolassa hollantilaisten ystäviemme kanssa.

Illalla lensimme Miamista Atlantaan. Lentomme Miamista Atlantaan sujui aikataulun mukaan, mutta tulohalliin saapuessamme oli lähtöselvitys Amsterdamin lennolle jo alkanut. Atlannan kenttä on maailman suurin lentokenttä, mutta ei hätää.Tiesimme lähtöportti numeromme, ja ei kun hissillä alakertaan ja maanalaisen asemalle sieltä maanalaisella kohti lähtöporttiamme. Ehdimme lennollemme jäi vielä aikaa wc-reissuunkin.

Saavuimme perille Amsterdamiin, jossa Paulin poika oli meitä vastassa vei meidät kotiin.

Lomamme jatkui...Hollannissa....




Mandi 10.92017