Tulee se kesä Korpeenkin

Paluu korpeen oli ihanaa, mutta myös masentavaa. Luoto ei ollut vielä herännyt vaan nuokkui talviuntaan. Kylmääkin on ollut ja tuulista. Tuuliin totuin jo Hollannissa, mutta täällä en ole jatkuviin tuuliin ennen törmännyt.

Muutaman lämpimän kevätpäivän jälkeen koivut saivat vihdoin lehdet ja nurmikko alkoi viheriöidä. 
Asetuin taloksi, lämpöpuhallin ja sähkötakka päälle. Mökki lämpeni kevään koleudesta. Ensin siivosin mökin sisältä pesin pyyhkeet ja tekstiilit sitten siivosin saunamökin ja sen jälkeen siirryin pihatöihin.

Uusi peltikatto antoi jämäkkyyttä talolle. Sateen ropistessa kattoon, on rauhoittavaa nukahtaa mökin ylisille.

Silloin kun aurinko paistaa, olen ulkona koko päivän. Kasvoni ovat saaneet takaisin Hollannin rusketuksen, joka oli jo katoamassa.

Laituriolohuoneen kokosin heti kun kelit antoivat myötä. Sohvan takanojaan ompelin uuden päällysen ja samaan sävyyn ison sohvatyynyn. Nyt kelpaa maata, ei tuulet heiluttele.

Kiertelin kirpputoreja, etsin ja löysin aarteita.

Yksi löytö oli keittiön pöytä. Kuopus oli muuttanut kauniiseen kaksioon ja sisustanut sen viihtyisäksi. Olin luvannut hankkia pöydän, tuolit hänellä jo oli. Mäntypöytä sai hionnan jälkeen uuden harmaan lakkapinnan. Siitä tuli kaunis ja se sopi täydellisesti kuopuksen keittiöön.

Jatkoin timpurin ja maalarin töitä, käsittelin mm. mökin olohuoneen vanhanaikaisen pöydän tummalla petsilakalla. Löysin myös kirppikseltä viehättävän banbupöydän, joka siirtyi saunamökkiin, jossa oli jo banbuhuonekaluja.

Kasvihuoneen muoviseinämät olivat repeytyneet talven myrskyissä, joten timpuroin uudet seinät. Naputtelin kasvitukiritiliköt rungon ympärille. Katon kasvihuoneeseen tein vanhan pöydän suorakaiteen muotoisesta tukiosista. Niittasin kattoon muovisuojan sateita varten. Sisäkuistilla oli  odottamassa jo joitakin torilta ostamiani kasvihuoneen yrttejä, jotka siirsin ilmojen lämmittyä ulos kasvihuoneeseen.

Pihan kasvimaan salaatttien siemenet kylvin kesäkuun alkupäivinä. Salaatit ovat nyt nousseet pintaan.
Kukkia ostin niukasti ja niiden päävärinä on punainen. Kaksi tuijaa saivat myös paikat pihallani.

Ikävää on ollut nämä niemeä riepotelleet tuulet. Väliaita rannan puolelta meidän ja naapurin välillä on kaatunut jo kahdesti. Naapureita ei asia kiinnosta vaikka aita on joskus yhdessä maksettu ja sovittu yhteisestä huollosta. Olemme kuopuksen kanssa tehneet kevään aikana erilaisia viritelmiä, mutta nytkin kaksi rannanpuoleista aitaosaa löjöttää naapurin tontille kaatuneina. Huomenna tulee esikoinen, jospa me saataisiin nostettua aitaosat ja tehtyä jonkinlainen näkösuoja naapurin ja meidän välille.


Saunonut olen joka viikko ja koivuvastalla kehoani läiskinyt, mutta talviturkki on vielä heittämättä. Ehkäpä nyt tulevana suvenjuhlana, juhannuksena.

Mandi 15.6.2015