Teylers museossa Haarlemissa itsemääräämisoikeeni puuttuminen nosti käytöksessäni pintaan taas kerran vähemmän kohtelijaita piirteitäni. Selkäreppuni oli sääntöjen mukaan uhkana museon aartelle ja se olisi pitänyt jättää maksulliseen kaappiin, vaikka maksamamme sisäänpääsymaksut olivat hintavia olisi meidän vielä pitänyt maksaa ekstraa reppuni säilytyksestä. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että olisin roikottanut raskasta reppuani kädessä. Se ei minulle käynyt ja parin henkilökunnan osalta tulleen huomautuksen jälkeen annoin ärtyneenä reppuni miehelleni, joka vei sen Museon kassalle säilytykseen. Ilmeisesti kassaneiti oli luopunut lisämaksun perimisestä huomattuaan ärtymykseni. Välikohtauksen jälkeen aloin tarkkailemaan museon vieraita ja silmiini pisti selkäreput sisällä kulkevien vierailijoiden toisella olkapäällä, ei siis selässä. Nuo toisella olkapäällä roikkuvat selkäreput eivät siis olleet vaarallisia kalliille museon esineille, mutta selässä kannettavat olivat, outoa, no jaa. Lasipöytien keskellä pyöriskeli myös pariskunta isoine lastenvaunuineen, jotka saattoivat yhtä lailla kumota jonkin arvokkaan lasikaapin, mutta kaiketi se minun reppu oli kaikista vaarallisin, sillä se sisälsi Ikeasta ostamiani pohjoismaisia ruokatuotteita, kuten silliä, graavilohta, savuporonlihaa ja lapinleiää ; )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti