Tarina 13.
Pitsikuistin oikealla puolen aivan rannassa seisoi Sankkoniemen haltiakuusi. Se oli satoja vuosia vanha herra, jota kunnioitettiin sillä se suojeli pirttiä. Mandilla oli joskus tapana kysyä haltiakuuselta neuvoa ongelmaansa. Hän istui sen alle ja jutusteli. Yleensä juttutuokion jälkeen hänen olonsa helpottui hän oivalsi, että ei ollukaan ongelmaa.
Kuusi saattoi olla hyvin omapäinen, joskus se pudotti lumet alta kävelevän niskaan. Sillä oli kai jotain kulkijaa vastaan. Haltiakuusen juurella oli myös Sankkoniemen kotitontun asuinsija. Joskus joulun aluspäivinä kun katseli oikein tarkkasti saunatuvan ikkunasta ulos saattoi nähdä tuon iloisen punalakin hiippailevan saunan ja tuvan välisellä polulla ja pujahtavan kuusen kohdalla jonnekin, sitä minne se hävisi ei kukaan koskaan ehtinyt huomata.
Mandilla ja Evalla oli jo tapana viettää yhteistä pikkujoulua lasten kanssa. Riisipuuron ja rusinasopan jälkeen lapset lähtivät pihalle etsimään tontun heille piiloittamia lahjapaketteja. Mandi ja Eva kiiruhtivat saunamökkiin ja sytyttivät takkaan tulen.
Pyry, Paavo, Hanne ja Lauri juoksivat ympäri pihaa ja etsivät piilotettuja lahjapaketteja. Löytyiväthän ne minkä mistäkin. Yksi saunan takaa hangesta, toinen pirtin rappujen alta, kolmas aitankupeelta ja viimeinen portinpielestä. Paketeissa ei ollut nimiä, joten löytäjä sai pitää sen minkä löysi. Joskus paketeista tuli riitaa, mutta pääsääntöisesti ne jaettiin sovussa. Kun lapset olivat löytäneet paketit he kiiruhtivat saunamökkiin, jossa Mandi ja Eva jo odottivat heitä lämpimän mehun ja pipareiden kera.
Takkatulen lämmössä pidettiin tarinatuokio. Jokaisen kertoi vuorollaan omanlaisensa tarinan löytämästään lahjasta. Sankkoniemessä ja sen pihapiirissä oli jouluisen lämmin tunnelma. Pihan keskellä oleva pieni kuusi oli saanut oksilleen jouluvalot ja lumipallolyhtyjä oli siellä täällä rannan puoleisen polun varrella. Etukuistia koristi kuusenoksaköynnös, jonka alta pääsi pujahtamaan pirttiin.
Paavo istui takkahuoneen ikkunan ääressä ja yritti katseellaan jäljittää Sankkoniemen kotitonttua, joka kuitenkin päätti, ainakin tänä pikkujouluna pysyä piilossa omassa tuvassaan haltiakuusen kätköissä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Vuosi 2025. Koettemusten kevät. Pääsin vihdoin 15.1 lonkkaleikkaukseen, joka sujui ogelmitta. Kotiuduin, edistyin, mutta sitten sattui va...

-
Vuosi vaihtui, mökki odotti hankien keskellä aurinkoa, joka sulattaisi lumet ja järven jäät. Heti Tammikuun ensimmäisenä päivänä aurinko nou...
-
Kevät ja kesä ovat kääntymässä leutoon syksyyn. Tänään 9.9.2018 aurinko paistaa ja kutsuu ulos, ehkäpä lähden harrastamaa...
-
Olen kerännyt otteita Suomi24 +50 ja +60 keskustelu palstoilta, käytin oikeuttani referoida tekstejä siten, että alkuperäinen hölmöys ikää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti